Trichinella spiralis ja Trichinella nativa -loisten erittyminen ulosteisiin rotalla kokeellisen infektion jälkeen

Trichinella-suvun loiset ovat maailmanlaajuisesti levinneitä sukkulamatoja, jotka ovat infektiivisiä useille eläinlajeille ja tarttuvat myös ihmiseen. Loiset aiheuttavat ongelmia muun muassa lihateollisuudessa, haittaavat tuotantoeläinten terveyttä ja ovat elintarviketurvallisuusriski. Eri Trichinella-lajien infektiivisyys eri isäntäeläinlajeissa vaihtelee. Esimerkiksi Trichinella spiralis aiheuttaa rotassa voimakkaamman infektion kuin Trichinella nativa, mutta syytä loislajien erilaiseen infektiviteettiin samassa isäntäeläinlajissa ei tiedetä. Trichinella-loisten elämänkiertoon kuuluu sekä enteraali- eli suolistovaihe että parenteraalivaihe eli suoliston ulkopuolella tapahtuva vaihe. Vielä on epävarmaa, missä vaiheessa elämänkiertoa loislajien selviytyminen rotassa eroaa toisistaan. Tutkielmani kokeellisen osuuden tarkoituksena oli selvittää rotan ulosteita tutkimalla, kiinnittyykö toinen tutkituista Trichinella-lajeista (T. spiralis tai T. nativa) paremmin suolen seinämään ja tuleeko toinen nopeammin ulos suolesta. Mikäli rotan heikosti infektoivat T. nativa -loiset tulevat T. spiralis -loisia nopeammin ulosteen mukana ulos suolistosta, voidaan olettaa suolistovaiheen immuunipuolustuksen olevan ainakin osatekijä rotan kyvyssä puolustautua T. nativa –infektioita vastaan. Työ suoritettiin infektoimalla kuusi rottaa T. spiralis -loisella ja kuusi rottaa T. nativa -loisella. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana kolme kontrollirottaa, joita ei infektoitu. Rottien ulosteet kerättiin seitsemän viikon ajalta, ja näytteet tutkittiin FLOTAC-menetelmällä. Ulosteista etsittiin Trichinella-loisten aikuis- ja toukkamuotoja. Ulostenäytteistä ei löytynyt yhtään loista. Kokeen jälkeen rotat lopetettiin ja niiden suolet tutkittiin, mutta suolistakaan ei löytynyt loisia. Lopetettujen eläinten lihasnäytteitä tutkimalla eläinten todettiin infektoituneen kyseessä olleelle loislajille tyypillisellä voimakkuudella. Kontrollirotista ei löydetty loisia. Koska rottien ulosteista tai suolista ei löytynyt loisia huolimatta onnistuneista infektoinneista, voidaan todeta käytetyn menetelmän olleen kokeeseen sopimaton. Mikäli loisia olisi löytynyt ulosteista, olisi ollut tarpeellista verrata eri lajeilla infektoitujen ryhmien tuloksia. Tieto siitä, tapahtuuko rotan suolistossa jotain, mikä heikentää toisen Trichinella-lajin infektiivisyyttä, olisi ollut merkittävä. Saadut tulokset olisivat olleet hyödyksi pohdittaessa parempia keinoja Trichinella-tartuntojen ennaltaehkäisyyn ja infektioiden hoitoon

Terve kala : Tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito

Saatavissa myös ruotsiksi, venäjäksi ja viroksiTerve kala – tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito julkaistiin vuonna 2000. Kohderyhmänä olivat etenkin sisämaan poikaskasvattajat, mutta opas löysi tiensä kala-alan ammattilaisten käyttöön laajemminkin ja myös kalanviljelylaitoksia valvovien viranomaisen käsikirjaksi. Opas myös käännettiin sekä ruotsiksi että venäjäksi. Se on edelleen ainut suomenkielinen kokoomateos kalataudeista, niiden ennaltaehkäisystä, tunnistuksesta ja hoidosta. Kansainvälisessä vertailussa Suomen kalatautitilanne on edelleen melko hyvä. Elävän kalan tuonti on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla, ja uusia virus- ja bakteeritauteja on todettu. Kokemusten mukaan taudit leviävät etenkin kala- ja mätisiirtojen mukana maasta toiseen, koska täyttä varmuutta kala- tai mätierän taudittomuudesta ei voida saada. Virus-, bakteeri-, lois- ja sienitaudeista kokemuksia on karttunut jo reilun kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tautien ennaltaehkäisy ja rokotteet ovat kehittyneet ja tietämys taudeista yleensäkin lisääntynyt siinä määrin, että Terve kala -oppaan päivittäminen katsottiin aiheelliseksi. JULKAISU ON SAATAVISSA TOISTAISEKSI AINOASTAAN PDF-MUODOSSA. (Verkkoversio korjattu 15.1.2013) Takakannen esittelyteksti: Bakteerit, virukset, loiset ja sienet aiheuttavat kaloille monenlaisia sairauksia. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana kalatautien aiheuttajia on opittu tunnistamaan yhä paremmin, ja niitä osataan myös ennaltaehkäistä ja hoitaa tehokkaasti. Kalojen terveydenhoito Suomessa onkin edennyt isoin harppauksin 1990-luvulta lähtien. Kalojen hyvinvointi on tärkein tekijä sairauksien ennaltaehkäisyssä. Viljelylaitosten henkilökunnan kokemus ja ammattitaito ovat avainasemassa, kun on kysymys kasvatettavien kalojen terveydestä. Terve kala -opas tukee tätä kalanviljelylaitoksissa tehtävää perustyötä. Terve kala on käytännönläheinen opas havainnollisine värikuvineen. Se sisältää kirjallisuudesta koottua ja kokemusperäistä tietoa kalatautien ennaltaehkäisystä, tunnistuksesta ja hoidosta. Kirja on tehty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Elintarviketurvallisuusviraston ja Oulun yliopiston asiantuntijoiden yhteistyönä. Terve kala -kirja on ensi sijaisesti tarkoitettu sisämaan poikasviljelijöiden oppaaksi, mutta se tarjoaa runsaasti tietoa myös emo- ja ruokakalankasvattajille ja soveltuu erinomaisesti opetukseen.Toinen tarkistettu paino

Imumadot Ichthyocotylurus variegatus ja I. pileatus ahvenkalojen loisina : transmissio liejukotilosta ahvenkalaan

Imumadot ovat yleisiä kalojen loisia. Ahvenkalojen uimarakossa ja munuaisessa runsaina esiintyvät Ichthyocotylurus-suvun imumadot tarvitsevat elämänkierrossaan kolmea eri isäntää, joista ensimmäinen väli-isäntä on Valvatidae-suvun kotilo, toinen väli-isäntä ahvenkala ja pääisäntä lokki- tai kuikkalintu. Suomen kylmissä oloissa isännästä toiseen on pystyttävä siirtymään lyhyen kesän aikana, sillä alhainen veden lämpötila ja järvien jääpeite estävät elämänkierron etenemisen muina vuodenaikoina. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Ichthyocotylurus pileatus ja Ichthyocotylurus variegatus –loisten esiintymistä ahvenkaloissa sekä Ichthyocotylurus pileatus –loisen transmissiota Valvata macrostoma –kotilosta ahveneen (Perca fluviatilis), kiiskeen (Gymnocephalus cernuus) ja kuhaan (Sander lucioperca). Kotiloiden ja kalojen I. pileatus –tartunnoilla havaittiin olevan selvä ajallinen yhteys. Valtaosa kotiloiden loistartunnoista tapahtui kesäkuun aikana, ja loisten siirtyminen eli transmissio kotiloista kaloihin tapahtui heinä-elokuussa. Uusien I. variegatus –infektioiden esiintyvyys kaloissa noudatti samaa kaavaa; loiset lisääntyvät tehokkaasti kotiloissa, mikä johtaa korkeaan infektioprosenttiin kaloissa. Keväällä kuoriutuneista ahvenenpoikasista kaikki olivat saaneet I. pileatus –tartunnan syyskuun alkuun mennessä. Loisen kerkariat vapautuivat kotiloisännistään iltahämärissä ja yön pimeinä tunteina, jolloin ahvenet lepäilevät pohjan tuntumassa. Tämä selittänee osaltaan sen, kuinka harvojen kotiloiden tuottamat suhteellisen alhaiset loismäärät riittävät infektoimaan ahvenkalat näin menestyksekkäästi.Trematodes are common parasites of fish. Swim bladders and kidneys in perchid fish contain abundant amounts of trematodes of the genus Ichthyocotylurus. These parasites require three different hosts to complete their life cycle. The first intermediate host needed in this cycle is snail of the genus Valvatidae. The parasite then moves into its second intermediate host, perchid fish, and finally into the definitive host, fish-eating bird, such as gull or loon. In the cold conditions of Finland, parasites must be able to transmit themselves from one host to another before life cycle progression is prevented by low water temperatures and lake ice cover. In this study we explored the prevalence and abundance of the parasites Ichthyocotylurus pileatus and Ichthyocotylurus variegatus within perchids. We also studied the transmission of I. pileatus from snail (Valvata macrostoma) to perch (Perca fluviatilis), ruffe (Gymnocephalus cernuus) and pike-perch (Sander lucioperca). The vast majority of the parasite infections in snails occurred during June. Parasite transmission from snails to fish took place in July and August. The occurrence of new I. variegatus infections in fish was found to follow the same pattern; parasites reproduce effectively in snails, which leads to a high infection percentage in fish. By early September, all of the perch fry hatched in spring were found to be infected with I. pileatus. The parasite cercariae were released from snail hosts at dusk and during the dark hours of the night, when the perch are resting near the lake bottom. This may be one way to explain how relatively low numbers of cercariae produced by a small number of snails are sufficient enough to infect perchids so successfully

Lammas ja laidun

vokKirjasto Aj-kSheep production on pasture = Får på bete

Elintarvikkeiden mikrobiologiset vaarat

Opas sisältää perustietoa Suomen kannalta merkittävistä elintarvikkeisiin liittyvistä taudinaiheuttajista: bakteereista, viruksista, loisista ja prioneista. Oppaassa on kuvattu aiheuttajakohtaisesti terveydellisiä haittavaikutuksia, esiintymistä ihmisissä, eläimissä, elintarvikkeissa ja ympäristössä, raportoituja epidemioita Suomesta ja ulkomailta, ruokamyrkytykseen johtaneita tekijöitä ja valvontaa. Valvontaa tarkastellaan elintarvikkeen koko elinkaaren ajalta ja pyritään osoittamaan ne "pellolta pöytään" -ketjun riskikohdat, joissa saastuminen ja mikrobien lisääntyminen yleensä tapahtuu. Valvontatoimenpiteisiin ryhdyttäessä on kuitenkin aina tarkistettava ajantasainen lainsäädäntö. Opas on päivitetty versio EVI-EELA julkaisusta 1/2003 (Opas elintarvikkeiden ja talousveden mikrobiologista vaaroista).Handboken innehåller basinformation om de ur finländsk synpunkt väsentiga patogenerna i livsmedel: bakterier, virus, parasiter och prioner. I handboken beskrivs separat för varje sjukdomsalstrande organism dess skadliga häsloverkningar, förekomst hos människor och hos djur, i livsmedel och miljön; rapporterade epidemier av finländskt och utländskt ursprung, faktorer som lett till matförgiftning och övervakningen. Övervakningen granskas för livsmedlens hela produktions- och brukscykel och det görs försök att beskriva de känsliga delarna av kedjan "från jord till bord", de ställen där kontaminering och mikrobväxt allmännast förekommer. När man förbereder tillsynsåtgärder skall man alltid kontrollera den gällande lagstifningen. Den här publikationen är en uppdaterad version av EVI-EELA publikation 1/2003 (Handbok om mikrobiologiska faror i samband med livsmedel och driksvatten)

Yhteislaiduntaminen ei lisää loisongelmaa

Kuiva ja lämmin laidunnusjakso vähensi selvästi eläinten loisia. Samalla laitumella olleet karitsat ja naudat hyödynsivät laidunta tehokkaasti. Eläinten loismääriin tai terveyteen yhteislaidunnus ei vaikuttanut. Loiset eivät myöskään juuri tarttuneet eläinlajista toiseen.vo

Kissojen suolistoloiset Suomessa : prevalenssit, riskitekijät ja matolääkkeiden käyttötottumukset

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suolistoloisten esiintyvyyttä suomalaisilla lemmikkikissoilla, suolistoloistartunnoille altistavia tekijöitä ja kissojen matolääkintään liittyviä käytäntöjä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että suolistoloisten esiintyvyydet ovat Suomessa alhaisia verrattuna muissa maissa saatuihin tutkimustuloksiin. Samalla tehtiin alustava tutkimus pyranteeliembonaatin tehosta Toxocara cati -tartuntojen hoidossa ja pratsikvantelin tehosta Taenia taeniaeformis -tartuntojen hoidossa. Kissojen ulostenäytteitä kerättiin kissanomistajille jaettujen näytteenottopakettien avulla. Suolistomatojen esiintyvyyttä tutkittiin passiivisella flotaatiotekniikalla. Giardia-tutkimuksessa käytettiin kaupallista Giardia ProSpecT -kittiä. Näytteitä kerättiin 430 kappaletta, joista 411 hyväksyttiin flotaatiotutkimukseen ja 388 giardia-tutkimukseen. Suolistoloistartunnoille altistavia tekijöitä ja matolääkintäkäytäntöjä selvitettiin näytteenottopakettien mukana jaetuilla kyselykaavakkeilla. Näytteenottopaketteja jaettiin eläinlääkäriasemilla ja kissanäyttelyissä talven 2009-2010 aikana. Tutkimukseen hyväksyttiin yhtä taloutta kohden näyte yhdeltä kissalta, jonka edellisestä loishäädöstä oli vähintään kaksi viikkoa. Niille omistajille, joiden kissalla todettiin T. cati - tai T. taeniaeformis -tartunta, lähetettiin loishäätölääkevalmiste ja kaksi jatkonäytteenottopakettia. Ensimmäinen jatkonäyte otettiin ennen loishäätölääkkeen antoa ja toinen 14 päivää sen jälkeen (fecal eggcount reduction test = FECRT). Jatkonäytteiden kvantitatiivisessa tutkimuksessa käytettiin modifioitua McMaster-tekniikkaa. Näytteistä löydettiin flotaatiotutkimuksella neljää eri suolistoloista: Toxocara cati (5,4 %), Taenia spp. (1,7 %), Isospora felis (0,7 %) ja Toxascaris leonina (0,2 %). Giardia duodenalis -loisen esiintyvyydeksi todettiin 3,6 %. T. cati- ja G. duodenalis -loisten osalta tutkittiin tartunnalle altistavia riskitekijöitä. Kissan maatiaisrotuisuuden, ulkoilumahdollisuuden ja maaseudulla asumisen todettiin olevan suurimpia riskitekijöitä T. cati -tartunnalle. Ainut G. duodenalis -tartunnalle löytynyt riskitekijä oli kissan puhdasrotuisuus. Eri ikäryhmillä ei tässä tutkimuksessa todettu tilastollisesti merkitseviä eroja T. cati- tai G. duodenalis -loisten esiintyvyydessä. Matolääkkeiden käyttötottumusten osalta tutkimuksessa todettiin suurimman osan (62,4 %, n=415) kissanomistajista matolääkitsevän kissaansa kahdesta neljään kertaa vuodessa. Matolääkkeen vaihtelu oli lähes yhtä yleistä kuin saman matolääkkeen käyttö peräkkäisillä matohäätökerroilla. Tärkeimpiä matolääkkeen valintaan vaikuttavia tekijöitä olivat lääkkeen laajakirjoisuus ja helppo annostelu. Kissanomistajille tärkein lois- ja loishäätötiedonlähde oli eläinlääkäri. Matolääkeresistenssitutkimuksessa ei todettu T. cati -loisella olevan resistenssiä pyranteeliembonaatille. Tutkimuksen tulokset vastasivat tutkimushypoteesia ja tarjosivat arvokasta tietoa Suomen kissojen suolistoloistilanteesta. Matolääkeresistenssitutkimuksen tulokset olivat odotettavissa, koska T.cati -loisella ei aikaisemminkaan ole raportoitu pyranteeliembonaattiresistenssiä. Yleisimmiksi suomalaiskissojen suolistoloisiksi todettiin T. cati ja Giardia duodenalis, jotka ovat potentiaalisia zoonoottisia taudinaiheuttajia. Kyselytutkimustulosten mukaan kissanomistajille tärkeää oli loishäätölääkkeen laajakirjoisuus, vaikka tutkimustulosten mukaan suolistoloissekainfektiot ovat suomalaisilla kissoilla harvinaisia. Tutkimuksen tuloksia voidaan toivottavasti jatkossa käyttää apuna eläinlääkärikoulutuksessa sekä suunniteltaessa loishäätösuosituksia eri riskiryhmille