Terrorismi politiikan keinona : Israelin turvallisuuspolitiikka palestiinalaisterrorismin selittäjänä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -tutkimukseni aiheena on terrorismi strategisena poliittisena toimintana Israelin ja palestiinalaisalueiden välisessä konfliktissa, ja erityisesti Israelin turvallisuuspolitiikan vaikutus palestiinalaisterrorismin määrään. Tutkin Israelin terrorismia vastaan suuntaamien sotilaallisten ratkaisujen vaikutuksia palestiinalaisten äärijärjestöjen Hamasin, Palestiinan Islamistisen Jihadin (PIJ) ja al-Aqsan Marttyyrien Prikaatin (AMP) terrori-iskujen määrän vaihteluun toisen intifadan aikana. Tutkimuksen teoreettisena asetelmana toimii nelikenttä, joka jakaa terrorismintutkimuksen teoriat yksilö- ja yhteiskunnallisiin ja pro- ja reaktiivisiin teorioihin. Tavoitteena on tutkia palestiinalaisjärjestöjen toimintaa suhteessa sekä toisiinsa että suhteessa esitettyihin teorioihin, ja sitä kautta paikantaa järjestöjen sijoittumista terrorismintutkimuksen selitysmallien kenttään. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on palestiinalaisterrorismin peliteoreettinen strategisuus: ovatko iskut itsenäisiä ja sattumanvaraisesti ajoitettuja vai hallitsevatko järjestöt niiden määrää ja ajoitusta strategisena pelinä? Tutkin terrori-iskujen määrän ja Israelin samanaikaisten sotilaspoliittisten ratkaisujen välistä yhteyttä pääasiassa regressioanalyysin keinoin. Puran Israelin terrorisminvastaiset toimet osamuuttujiin ja selitän niiden avulla eri tekijöiden vaikutusta palestiinalaisterrorismin määrän vaihteluun. Olen koonnut tutkimuksessa käytettävän tilastollisen aineiston Memorial Institute for the Prevention of Terrorismin ja Palestinian Center for Human Rightsin raporteista. Regressioanalyysin tulokset osoittavat, että Israelin ennaltaehkäisevien ja puolustavien menetelmien välillä on merkittävä ero siinä, millaiseen reaktioon ne palestiinalaisjärjestöjen puolella johtavat. Ennaltaehkäisevien menetelmien kohdalla terrori-iskujen määrä vaihtelee selvästi sen mukaan, millaisella intensiteetillä Israel niitä käyttää, mutta puolustavien menetelmien kohdalla yhteys terrori-iskujen määrän vaihteluun jää osoittamatta. Ennaltaehkäisevien menetelmien käyttö johtaa terrori-iskujen määrän lisääntymiseen keskimäärin kuudella iskulla viikossa. Tulokset kertovat molemminpuolisen väkivallan keskittymisestä samoille viikoille ja siten Israelin terrorisminvastaisen strategian huonosta toimivuudesta: ennaltaehkäisevien menetelmien tavoitteena on vähentää terrori-iskujen määrää, mutta tutkimuksen mukaan ne johtavat pikemmin päinvastaiseen tulokseen. Puolustavat menetelmät taas eivät provosoi terrori-iskuja ennaltaehkäisevien menetelmien tavoin, mutta myöskään ne eivät onnistu väkivaltaa vähentämään. Esitän tutkimukseni päätelmänä Israelin sotilaspoliittisten ratkaisujen vaikuttavan terrorismiin hyvin merkittävällä tavalla. Palestiinalaisjärjestöt säätelevät terrori-iskujen määrää reaktiona Israelin samanaikaisiin toimiin siten, että Israelin armeijan korkean aktiviteetin viikoilla myös terrori-iskujen määrä on korkealla. Vastaavasti järjestöt laskevat iskujen määrää silloin, kun Israel vetäytyy. Molemminpuolisen väkivallan keskittyminen samoille viikoille kertoo palestiinalaisjärjestöjen valintojen olevan sekä reaktiivisia että strategisia, sillä järjestöt vaihtelevat terrori-iskujen määrää Israelin ratkaisuista riippuen. Terrorismin osoitetusta reaktiivisuudesta johtuen pidän peliteoriaa osuvana selitysmallina konfliktin tulkintaan. Sekä Israel että palestiinalaisjärjestöt selkeästi mitoittavat väkivallan käyttönsä toisen osapuolen toimiin. Kova terrorisminvastainen strategia lietsoo väkivaltaa vastapuolella ja vastoin tavoitteitaan johtaa terrorismin määrän kasvuun