Suomen vanhat pappilat – menneisyyden tulevaisuus:osa 2

Abstract The aim of this study is to determine the phases of development and the present state of the parsonages of the Evangelic Lutheran Church of Finland built before 1940. The study also surveyed the ownership and current use of preserved parsonages. A summary was compiled of what Finnish parsonages actually are today and an estimate was made of what their future could be like in light of the information on their renovation and condition acquired in this study. This study is divided into two main parts. The first part, primarily consisting of literary research, takes a look at parsonage construction and buildings in the overall setting of relevant legislation and historic and social changes. The development of parsonages as building types and courtyards was studied and the effects of structural innovations and customs on construction were examined. In this conjunction the development of the style of parsonages is covered from the 1600s to the present. The second part of the study examines the process of change in parsonages and their repair after the Second World War and analyses changes in milieus and scenery at the end of the 1900s. A significant part of the study consists of a look at the present use of the parsonages included in the study, as well as a review of questions related to their renovation and conservation. Parsonages protected by the Building Conservation Act are examined separately. To assess the current state of parsonages, a field study of 423 parsonages was made. This field study consisted of surveying the present condition of the buildings and milieus, determining their use and ownership, evaluating their chances of being preserved, and determining their history of renovations. Approximately 300 parsonage owners, renters and parish workers were interviewed and all the parsonages and their surroundings were photographed. Four parsonages, which are representative of Finnish parsonages with respect to age, location, history and use, are examined in this study as examples. In 1935 about one fifth of buildings used as parsonages were destroyed. Approximately 560 parsonages built before 1940 still exist. About half of the 357 parsonages owned by parishes are used as parsonages. After the war renovation has changed from upkeep to complete renovation. The examination of the current state and condition of parsonages indicated that too thorough renovation is the greatest threat to the buildings. The study looks into the possibilities and problems involved in the various uses and repair methods of old parsonages. However, it is not possible to present only one recommended model for use or renovation

Human–environmental relationships in the Arctic:mapping and analyzing Shishmaref

Abstract This article examines the process of analyzing the Arctic indigenous village Shishmaref and evaluates the applicability of Western planning analysis methods for the interpretation of the living environment. The analysis approach is partly phenomenological, i.e., the analysis of the village is based on the researcher’s own observations. At the same time, the aspect of the community and its views on the environment are examined. The framework studies the role of the architect from the perspective of participatory design. Based on this research, Western design models do not seem suitable for indigenous village planning, but a genuine participatory approach is needed from the beginning of the planning process, i.e., also in the analysis phase. This requires enough time and working on-site; therefore, a slow planning process is needed. Accepting the importance of traditional knowledge as part of the planning gives a new direction to the design of Arctic indigenous villages, especially to their relocation

Historiallisen miljöön suojeluatlas:Martinniemi

Esipuhe Sahalaitokset ovat merkittävä osa Oulun teollista historiaa. Sahateollisuus painottui 1890-luvulta lähtien Oulun ja Perämeren rannoille. Puutavara tuotiin jokia ja vesistöjä pitkin höyrysahoille, joissa tuotettu sahatavara laivattiin matkalleen ympäri maailman. Vastavuoroisesti Ouluun ja sahayhdyskuntiin saapui satamien kautta kansainvälisiä tuulahduksia, niin myös Martinniemeen. Kiiminkijokisuulle, Haukiputaan Martinniemeen 1900-luvun alussa perustetun höyrysahan ympärille muodostui sahayhdyskunta. Se kasvoi sahan tuotannon myötä 1950-luvun kukoistukseen. Sahan toiminnan päätyttyä 1980-luvulla kylä jäi yhtäkkiä omilleen. Jäljelle jäi kuitenkin sahakylän identiteetti, yhteisön vahva henki ja sahatoiminnan vaikutuksesta syntynyt Martinniemi rakennuksineen. Erityspiirteenä Martinniemellä historia elää rakennetun ympäristön lisäksi myös kirjallisuuden kulttuuriympäristössä. Vanhojen talojen tarinat rikastavat yritystoimintaa sahan keskeisissä rakennuksissa. Paikallinen kulttuuritoiminta näkyy ja kuuluu. Martinniemen merellisyys yllättää. Meri ja rantojen laakea avaruus tuo vuodenajat ja sääolot nähtäviksi ja koettaviksi. Merellinen perinne on alueella elävää. Oulussa vireillä olevan Kulttuuriympäristön teemayleiskaavan eräänä tavoitteena on tuoda kulttuuriympäristö näkyväksi. Martinniemen suojeluatlas toteuttaa tätä tavoitetta konkreettisella tavalla. Suojeluatlas toteuttaa myös Oulun kulttuuristrategiaa, johon kirjattuna toimenpiteenä on oululaisten kulttuuriympäristöjen ja kulttuuriperinnön vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen. Kerätty tieto vahvistaa paikallisidentiteettiä, minkä lisäksi opiskelijoiden ideoimat yksilötyöt ammentavat kulttuuriympäristön historiasta, nykytilasta ja arvoista osoittaen kulttuuriympäristön mahdollisuuksien voimavaraksi. Kiitos opiskelijoille ja Oulun yliopistolle pitkään jatkuneesta hyvästä yhteistyöstä. Maakisessa Martinniemessä on taikaa! Paula Paajanen yleiskaavapäällikkö, Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut, Oulun kaupunk

Historiallisen kaupunkimiljöön suojeluatlas:Oulun Pikisaari

Esipuhe Oulun ruutukaavakeskustan edustalla, Rommakonselän ja Hartaanselän väliin jäävällä Pikisaarella on pitkä ja vaiherikas historia. Vaikka mantereelle perustettu kaupunki on kasvanut, laajennut ja monimuotoistunut, rantojen rajaama Pikisaari keskellä Oulujoen suistoaluetta on säilyttänyt pienipiirteisen mittakaavansa. Mistä Pikisaaren idylli koostuu ja millaisia vaiheita ja historiaa se sisältää? Sitä ovat Oulun yliopiston maisterivaiheen opiskelijat kurssillaan tutkineet. Kurssin aikana on ollut ilo seurata, kuinka saaren historiaan ja kulttuuriympäristön muotoutumisen taustoihin, ilmiöihin ja nykytilaan perehtyminen on syventänyt opiskelijoiden ymmärrystä Pikisaaren kulttuuriympäristön arvoista. Aiemmin kenties läpikulkupaikkana ohitettu saari onkin muuttunut merkitykselliseksi. Kootun tiedon perusteella on päästy pohtimaan myös saaren tulevaisuutta. Tuloksena on raikkaita ja tuoreita ehdotuksia kaavoittamiseen, käytön suunnitteluun ja muuhun jatkokehittämiseen. Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 kaikki kolme teemaa toteutuvat Pikisaaressa. Se sijaitsee Rohkeasti reunalla, on Vastakohtien voima sekä Villisti kaupunki. Opiskelijoiden kokoama suojeluatlas toteuttaa myös Oulun kulttuuristrategiaa, johon kirjattuna toimenpiteenä on oululaisten kulttuuriympäristöjen ja kulttuuriperinnön vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen. Toivottavasti mahdollisimman moni saaren historiasta ja kulttuuriympäristöstä kiinnostunut löytää tämän työn. Kiitos opiskelijoille ja kurssin opettajille hyvästä ja pitkään jatkuneesta yhteistyöstä. Suojeluatlas tuo arvokkaan lisän saaren jatkokehittämiseen. Pienten puutalojen mittakaavasta ja luomisen kulttuurista muodostuva paikallisidentiteetti on saarella vahva. Nähtäväksi jää, millaisia uusia lehtiä kirjoitetaan Pikisaaren historiaan tulevaisuudessa! Pia Krogius kaavoitusarkkitehti, Yhdyskunta- ja Ympäristöpalvelut, Oulun kaupunkiSisällysluettelo Esipuhe Johdanto Tehtävänanto Ryhmätyöt Ryhmä I Pikisaaren historia, kaavahistoria, nykytilanne ja tulevaisuus. Olga Fyrstén, Janika Kynsilehto, Ella Palokangas Ryhmä II Rakennusten inventointi — saaren luoteispääty. Aku Korhonen, Maija Simoska, Kaisu Tervo, Tuomas Vierimaa Ryhmä III Rakennusten inventointi — saaren keskiosa. Mikael Heikkinen, Vilho Vähämäki, Minttu Väisänen Ryhmä IV Rakennusten inventointi — saaren kaakkoispääty. Paulus Alajeesiö, Jenna Hyvärinen, Toini Seppälä, Silja Suitiala Ryhmä V Toiminnot ja ympäristö. Aarni Ahvenus, Teijo Törmänen Suunnitelmat Pikisaaren kehittäminen pysähtymisen ja ajanvieton paikkana julkisen tilan kontekstissa. Maija Simoska Pikisaaren liikenteen kehittäminen. Toini Seppälä Pikisaarentien kehittäminen. Janika Kynsilehto Pikisaaren virkistyspolun valaistuksen kehittämisehdotus. Teijo Törmänen Pikisaaren ranta-alueiden kehittäminen. Minttu Väisänen Pohdintoja Vänmanninsaaren asemakaavamuutoksen vaikutuksesta Pikisaaren identiteettiin. Silja Suitiala Patina Pikisaaren ominaispiirteenä. Paulus Alajeesiö Tehdasalueen vanhan puutyöverstaan ennallistaminen. Kaisu Tervo Vesikattojen korjaus- ja huolto-ohje. Jenna Hyvärinen Pikirannan puistoalueen kehittäminen. Ella Palokangas Kehittämis- ja täydennysrakentamissuunnitelma Pikirannan alueelle. Tuomas Vierimaa Pajakadun länsipuolen täydennysrakentamisluonnos. Aarni Ahvenus Idealuonnos uudisrakennuksen sijoittumisesta purettavan kotiteollisuuskoulun paikalle. Aku Korhone

Korjaa ja korota:malleja ja ideoita kerrostalojen korjaamiseen ja lisäkerrosten rakentamiseen

Tämä sähköinen julkaisu on tiivistelmä KLIKK-tutkimushankkeen painetusta julkaisusta ”Korjaa ja korota – Kerrostalojen korjaamisen ja lisäkerrosten rakentamisen ratkaisuja”, Anu Soikkeli, Jouni Koiso-Kanttila & Laura Sorri, 2015. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin tiedekunta. Julkaisu A 62, 205 s

Wooden additional floor in Finland

Abstract One of the most effective ways to cover real estate development and renovation processes by improving functionality and energy efficiency is wooden additional floor construction. This entry maps out, organizes, and collates scattered information on the current state of the art and the benefits of this practice including its different stages, focusing on the case of Finland. The entry presents this topic in an accessible and understandable discourse for non-technical readers. By highlighting the benefits and opportunities of this sustainable application, the entry will contribute to increasing the awareness of wooden additional floor construction, which has many advantages, and therefore to gain more widespread use in Finland and other countries

Asumisen uudet muodot: eheytyvät elävät lähiöt:AsuMut-tutkimushankkeen loppujulkaisu

Johdanto Oulun yliopiston johtamaan Asumisen uudet muodot – Eheytyvät elävät lähiöt (AsuMut) -tutkimukseen osallistuivat Oulun yliopiston kumppaneina Tampereen yliopisto sekä Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kaupungit. Tutkimuskohteina olivat kaupunkien osoittamat pilottilähiöt eli Turun Lauste, Tampereen Peltolampi-Multisilta sekä Oulun Kaijonharju ja Puolivälinkangas monitasoisesti lähiön, kortteleiden ja rakennusten tasolla. Helsingissä kohteena oli sarjavalmisteisen puukerrostalokonseptin suunnittelu. Tavoitteena on ollut tukea lähiöiden eheyttä ja elinvoimaa, tehostaa maankäyttöä sekä parantaa joukkoliikenteen ja lähiöiden palveluiden toimintaedellytyksiä. Työssä on testattu myös asukastyöpajatoimintaa yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa ja kehitetty osallistavan suunnittelun käytänteitä

Mapping the divergent perspectives surrounding Finnish hydropower and its removal

Abstract As the values and power relations in the world change, so do the desires regarding water use and recreation. The general appreciation and debate emphasize the importance of rivers and their role in ecosystem functions. Dismantling of dams is seen as one way to restore the diversity of watercourses and, in particular, the natural life cycle of migratory fish. However, in practice, it is evident that other factors besides their ecological benefits influence dam removal decisions. In the past, the large dams suffered from a monodisciplinary view on storing water only for electricity generation. The local population and the environment did not play a major role in the past. Dam removal is inherently transdisciplinary effort, multiple objectives are at stake and have to be addressed concurrently. A transdisciplinary approach is needed to address sustainable water management issues at a local to regional scale, this can be achieved in collaboration with various stakeholders. The main aim of this article is to show how to develop a framework that can support the decision-making process by accommodating the input of different stakeholders while increasing the transparency of the decision analysis process about the future of aging Finnish hydropower dams

Arkkitehtuuritutkimuksen päivät 2011:tutkimus ja käytäntö

Alkusanat Arkkitehtuuritutkimuksen päivät ovat jokavuotinen valtakunnallinen tapahtuma, jonka toteutuksesta vastaavat vuorovuosin arkkitehtikouluja lähellä olevat työryhmät. Konferenssi on suunnattu ensisijaisesti tutkijoille, mutta myös suunnittelijoille, suunnittelun opettajille ja johtajille. Arkkitehtuuritutkimuksen päivät 2011 pidettiin Oulussa arkkitehtuurin osastolla 11.–12.11.2011. Toteutuksesta vastasivat Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston järjestelytoimikunta ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Nousevaksi arkkitehtuuritutkimuksen kysymykseksi on ilmennyt rakennetun ympäristön suunnittelutoiminnan kehittäminen. Arkkitehtuuritutkimuksen päiville 2011 kutsuttiin monipuolisesti arkkitehtuuritutkimuksen sisältöjä käsitteleviä tutkimusesittelyjä. Erityisesti toivottiin puheenvuoroja, jotka edistäisivät suunnittelukäytäntöjen ja suunnittelututkimuksen kehittymistä. Artikkeleissa ja esityksissä pyydettiin pohtimaan varsinaisten tutkimusaiheiden ohella miten tutkimus sijoittuu käytännön suunnittelutyön ja tutkimuksen konteksteihin, miten tutkimustulokset voisivat kehittää rakennetun ympäristön suunnittelun arkea ja/tai tutkimusta, sekä missä rooleissa suunnittelu/tutkimus ja suunnittelija/tutkija ovat. Tämä teema, tutkimuksen ja käytännön suhde, korostuu myös konferenssijulkaisun otsikossa Arkkitehtuuritutkimuksen päivät 2011 : tutkimus ja käytäntö (Proceedings of the 3rd Symposium of Architectural Research 2011 : Research & Praxis). Työryhmien painotukset muodostettiin tarjottujen abstraktien sisältöjen mukaisesti. Suunnittelun ja rakennetun ympäristön kohteita tai toimijoita käsittelevät tutkimukset muodostivat merkittävän osan päivien tutkimusesittelyistä, vaikka moni niistäkin oli tarkasteltavissa myös suunnittelututkimuksina. Suomenkielisissä sessioissa paneuduttiin restaurointiin ja historiaan, asumiseen sekä yhdyskuntasuunnitteluun. Englanninkielisten työryhmien aihepiirit olivat kulttuuri ja media, estetiikka ja kokemus, sekä teoria ja metodologia. Arkkitehtuuritutkimuksen päivien ohjelmaa täydensi Suomen Akatemian vuosina 2009–2011 rahoittaman monitieteisen PUDAS-hankkeen loppuseminaari, jossa teknologiatuettuun vuorovaikutteiseen kaupunkisuunnitteluun liittyvät keynote-luennot pitivät professorit Kari Kuutti (Oulun yliopisto), Jon Proceedings of the 3rd Symposium of Architectural Research 2011: Research & Praxis Whittle (Lancaster University) ja Jean-Jacques Terrin (Versailles School of Architecture). Lisäksi PUDAS-hanke järjesti 10.11.2011 kaikille avoimen pre-workshopin, jossa pohdittiin teknologiatuetun vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun tulevaisuuden näkymiä. Tämän julkaisun rakenne noudattelee Arkkitehtuuritutkimuksen päivien rinnakkaissessioiden jäsentelyä, joka samalla tarjoaa melko kattavan katsauksen kotimaisen arkkitehtuuritutkimuksen tämänhetkiseen tematiikkaan. Järjestelytoimikunnalla oli kunnia saada Arkkitehtuuritutkimuksen päivien keynote-luennoitsijoiksi professorit Johan Verbeke (School of Architecture Sint-Lucas) ja Halina Dunin-Woyseth (Oslo School of Architecture and Design). Konferenssivieraat saivat kuulla heiltä arvion, jonka mukaan päivillä esiteltiin kansainvälisesti tasokasta arkkitehtuuritutkimusta. Kommentin siivittämänä arkkitehtuuritutkijoiden kannattaa rohkeasti tarjota artikkeleitaan kansainvälisiin arvioituihin konferensseihin ja julkaisuihin. Kiitokset Suomen Kulttuurirahastolle, Suomen Arkkitehtiliitto SAFAlle ja Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolle Arkkitehtuuritutkimuksen päivien 2011 järjestelyihin osoittamasta tuesta