Aineenopettajien näkemyksiä koulupäivän aikaisesta liikunnasta yläkoulussa

Tiivistelmä. Suomalaisessa yhteiskunnassa arkiliikunta on vähentynyt ja istuminen on lisääntynyt. Erityisenä huolenaiheena on liikkumistottumusten väheneminen iän myötä. Yläkoululaiset liikkuvat huomattavasti vähemmän kuin alakoululaiset. Alakoululaiset suhtautuvat koulupäivän aikaiseen liikuntaan myönteisemmin kuin yläkoululaiset. Tämän takia yläkoulujen toimintakulttuuria tulisi kehittää entistä aktiivisemmaksi. Liikunnan pitäisi näyttäytyä luonnollisena osana yläkoulujen toimintakulttuuria. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella yläkoulujen koulupäivän aikaista liikuntaa yläkouluopettajien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia käytänteitä yläkouluilla on oppituntien ulkopuolisen liikunnan toteutumisesta. Tämän lisäksi tutkielmassa kuvataan, mitkä tekijät vaikuttavat liikunnallisen toimintakulttuurin toteutumiseen yläkoulussa. Tutkimusaineisto on kerätty Oppimista liikkumalla -hankkeessa, jonka yhtenä tarkoituksena on kehittää yläkoulujen liikunnallista toimintakulttuuria linjassa Liikkuva koulu -toiminnan kanssa. Tutkimusaineisto koostuu taito- ja taideaineiden opettajien videoiduista ryhmäkeskusteluista (n=14), joissa opettajat esittelivät omien koulujensa liikunnallista toimintakulttuuria. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen. Tutkimustulosten mukaan yläkouluissa toteutetaan oppituntien ulkopuolisesta liikunnasta välituntiliikuntaa sekä muuta koulupäivän aikaista liikuntaa monipuolisesti. Opettajien kommenteista ilmeni liikuntakerhojen vähäisyys. Positiivisesti oppituntien ulkopuoliseen liikuntaan vaikuttaa toiminnallinen piha, motivoiva välineistö, välituntiliikuttajat ja koulun liikuntamyönteisyys. Pitkäjänteisyydellä ja sitoutumisella nähtiin olevan tärkeä merkitys liikunnallisen toimintakulttuurin toteutumisessa. Liikuntakerhotoiminnan vahvistamisella voitaisiin lisätä koulupäivän aikaista liikuntaa. Myös toimintaan houkuttelevat ulkovälitunnit sisällä vietettyjen välituntien sijaan lisäisivät oppilaiden aktiivisuutta. Kouluissa tarvitaan keinoja henkilökunnan sitouttamisessa aktiivisemman toimintakulttuurin saavuttamiseksi

Minäpystyvyyden tukeminen positiivisen pedagogiikan keinoin

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on selvittää, mitä minäpystyvyys on ja mitä taustatekijöitä se sisältää. Minäpystyvyyttä tarkastellaan liikunnallisessa kontekstissa ja tutkimuksessa halutaan selvittää, mitä vaikutuksia minäpystyvyydellä on liikuntaan. Lisäksi tutkitaan, kuinka minäpystyvyyttä voidaan tukea positiivisen pedagogiikan kautta. Tutkimuksen menetelmänä käytetään kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksessa perehdytään kansainväliseen sekä suomalaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Minäpystyvyys määrittelee mitä ihminen pystyy tekemään tiedoilla ja taidoilla, joita hänellä on. Minäpystyvyys rakentuu neljän keskeisen tekijän kautta. Nämä ovat onnistumisen kokemukset, mallioppiminen, sosiaalinen palaute ja fysiologiset sekä emotionaaliset tekijät. Liikunnallinen minäpystyvyys on uskoa omiin taitoihin ja siihen, mitä taidoilla voidaan saavuttaa. Liikunnallisen minäpystyvyyden taustalla on minäpystyvyysuskomukset, jotka muodostuvat esimerkiksi mallioppimisen ja omien suorituksien kautta. Positiivinen pedagogiikka on oppilaan luonteenvahvuuksiin ja voimavaroihin keskittyvä pedagoginen suuntaus, jossa ongelmakeskeisyyden sijaan keskitytään yksilön hyvinvointia edistäviin tekijöihin. Positiivista pedagogiikkaa voidaan toteuttaa pedagogisena ja kasvatuksellisena lähtökohtana. Perusajatuksena on lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin rakentuminen arjen vuorovaikutustilanteissa. Luonteenvahvuuksia voidaan opettaa myös projekteina tai lyhyempinä tuokioina. Luonteenvahvuuksiin keskittyvän opetuksen tarkoitus on opettaa resilienssiä eli toipumiskykyä, jota tarvitaan haastavien ja stressaavien tilanteiden selvittämiseen. Opettaja rakentaa ympäristön, läsnäolon ja työkalut, joiden avulla oppilas oppii tiedostamaan ja kehittämään omia vahvuuksiaan sekä toiminta- ja ajatusmallejaan. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa opettajille toimintatapoja, jotka vahvistavat lasten myönteistä minäkuvaa, lisäävät koulussa jaksamista ja viihtymistä sekä kehittävät yhteisöllisyyttä. Näin ollen saadaan parempia oppimistuloksia ja hyvinvoivia yksilöitä. Tutkimuksessa selvisi, että liikunnassa minäpystyvyys vaikuttaa sinnikkyyteen, tehtävän valintaan ja suoritukseen. Positiivinen pedagogiikka tukee vahvuuksien löytämistä ja ne ovat oppilailla minäpystyvyyttä rakentavia tekijöitä. Sinnikkyys nousee keskeiseksi kehitettäväksi luonteenvahvuudeksi, sillä se on minäpystyvyyteen vaikuttava tekijä. Tuloksia ei voida yleistää, sillä liikunnallisen minäpystyvyyden tukemista on tutkittu suomalaisessa tutkimuskentässä hyvin vähän ja positiivisen pedagogiikan tutkimuskenttä on Suomessa varsin tuore