”Ne pilas mun elämän”:koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä

Tiivistelmä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä. Tämän lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tutkimushenkilöiden koulukiusaamiskokemuksia yleisesti, kiusaamisen muotoja, kiusaamiseen liittyneitä tunnetiloja, sekä heidän näkemyksiään koulukiusaamiseen johtaneista syistä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää millaisia selviytymiskeinoja tutkimushenkilöt ovat käyttäneet koulukiusaamisprosessista selviytymiseen. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen, jonka lähestymistapa on fenomenologinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavana oli kuusi entistä koulukiusattua, jotka olivat iältään 21- 38 -vuotiaita. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erityisesti kokemuksia, ja ymmärtää kiusaamisilmiön pitkäaikaisia vaikutuksia. Aineiston analyysissä ja tulosten käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä eli induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimusjoukon miehillä ja naisilla ilmeni lähes yhtä paljon niin fyysistä kuin psyykkistäkin kiusaamista. Tutkimuksessa ilmeni, että kiusattu oli kiusaamistilanteessa aina yksin ilman puolustajaa. Opettajan puuttuminen kiusaamistilanteisiin oli myös olematonta. Tutkimuksessa kiusaamiseen johtavat syyt olivat ihmisten erilaisuuteen liittyviä. Informanttien kokemukset koulukiusaamisesta olivat keskenään hyvin erilaisia. Koulukiusaamisen vaikutukset ovat tutkimustulosten mukaan yleisesti pitkäaikaisia. Suurin osa tutkimushenkilöistä kärsi vielä vuosia myöhemmin kiusaamistilanteen jälkeen sosiaalisten tilanteiden epävarmuudesta. Merkittävä koulukiusaamisen seuraus oli masennus tutkimushenkilöiden keskuudessa, masennuksesta kärsi puolet tutkimusjoukosta. Toinen vakava koulukiusaamisen seuraus tutkimuksessa oli anoreksia, josta kärsi kolmasosa tutkimusjoukosta. Tutkimusjoukossa käytettiin paljon erilaisia selviytymiskeinoja. Koulukisaamisen unohtaminen koettiin merkitykselliseksi tekijäksi koulukiusaamisesta selviytymiseen. Osa tutkimushenkilöistä käyttää koulukiusaamisesta selviytymiseen terapiahoitoa vielä nykyäänkin. Merkittävä tutkimustulos oli, että koulunvaihto ei tuonut koulukiusaamiseen toivottua helpotusta, päinvastoin se altisti kiusaamisen jatkumiselle. Erityisen merkittävänä selviytymisen kannalta pidettiin sosiaalisia suhteita, läheisten tukea, mielekästä työtä, harrastuksia ja muuta virkistäytymistä. Koulukiusaamisen anteeksianto on tärkeää selviytymisen kannalta, jotta entinen kiusattu pystyy suhtautumaan elämään positiivisesti ja avarakatseisesti. Tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa lasten ja nuorten kasvattajille, kuten vanhemmille ja opettajille. Myös terveydenhuoltoalalla sekä oppilaitoksissa olisi mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen antia. Kasvattajat saavat tietoa, millaista kiusaaminen on nykypäivänä ja pystyvät suhtautumaan kiusaamiseen tarvittavalla vakavuudella. Toivottavaa olisi, että opettajat ottaisivat kiusaamiseen uusia näkökulmia ja toimintamalleja, koska tutkimuksen valossa nykyiset toimintamallit eivät ole toimivia ja riittäviä