”Vain ajan kanssa voi ne säröt korjata”:adoptiovanhempien näkemyksiä kiintymyssuhteesta adoptiolapseen

Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa on tarkoitus tarkastella adoptiovanhempien kertomuksia heidän kiintymyssuhteestaan adoptiolapseensa. Kyseessä on narratiivinen tutkimus ja aineistona toimii adoptiovanhempien kanssa toteutetut haastattelut. Haastattelut on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa käsitellään ensin kiintymyssuhteen määritelmää ja sen kehitystä ja sitten siirrytään keskustelemaan vanhemmuudesta, adoptiovanhemmuudesta sekä kasvatustyyleistä sekä sanoittamaan vanhemmuuden sekä kiintymyssuhteen yhteyttä. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla nostetaan esiin ne seikat, jotka määrittelevät adoptiovanhempien kiintymyssuhdetta adoptiolapsiin. Kiintymyssuhteella on merkittävä vaikutus lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Turvallinen kiintymyssuhde on seurausta ensisijaisen hoitajan sensitiivisyydestä sekä responsiivisuudesta lapsen tarpeita kohtaan. Kiintymyssuhdemallien on ajateltu pysyvän yksilön mukana koko tämän elämän ajan ja siten myös aikuisten kiintymyssuhdemalleja on pyritty tutkimaan. Vanhemmat, joilla on taustallaan turvallinen kiintymyssuhde, ovat yleensä sensitiivisempiä sekä responsiivisempia lapsiaan kohtaan ja täten myös heidän lapsillaan on todennäköisemmin turvallinen kiintymyssuhde. He myös ennemmin valitsevat autoritatiivisen, eli lämpimän kasvatustyylin. Siksi vanhemman kiintymyssuhteella on merkitystä lapsi-vanhempi suhteelle. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella vanhemmat kertoivat keskeisiksi tekijöiksi kiintymyssuhteessaan lapseensa viisi eri teemaa: lasten aiemmat hylkäämiskokemukset ja niiden merkitys lapsi-vanhempi suhteelle, turvallisuuden merkitys suhteessa, suhteen vahvistuminen yhteisen ajan ja kokemusten myötä, halu olla perhe yhdessä sekä lapsen tarpeiden ymmärtäminen. Vanhemmat tiedostivat lastensa aiemmat kokemukset instituutio-oloissa sekä hylkäämiskokemukset ja niiden merkityksellisyyden heidän suhteelleen. Tästä johtuen he korostivat turvallisuutta sekä luottamusta muodostaessaan kiintymyssuhdetta lapseensa. Vanhemmat olivat tehneet tietoisen päätöksen hakeutua adoptioprosessiin ja tulla perheeksi ja he pitivät tärkeänä viettää aikaa lapsensa kanssa ja sitä kautta tutustua häneen. Ajan kautta he uskoivat myös oppivansa tuntemaan lapsensa paremmin ja pystyivät vastaamaan lapsensa tarpeisiin välittömämmin. Lapsen aiempien hylkäämiskokemusten merkitys, erityisesti deprivaatio eli hoivan puute, vaikutti lapsi-vanhempi suhteeseen. Vanhempien oma kiintymyssuhdetausta korostui tuloksissa, sillä he olivat sensitiivisiä lapsiaan kohtaan ja vastasivat heidän tarpeisiinsa nopeasti, ilman kehotusta. Kasvatuksessa he vaikuttivat suosivan autoritatiivista kasvatustyyliä, eli lämmintä vuorovaikutussuhdetta lapseensa.Adoptive parents’ narratives on the attachment between them and their adopted child. Abstract. The goal of this master’s thesis is to explore the narratives of adoptive parents related to the attachment between them and their adopted children. This research uses a narrative approach and is based on the interviews conducted with four adoptive parents. The interviews have been analyzed using data-based content analysis. First, the research concentrates on attachment as understood by Harry Harlow, John Bowlby and Mary Ainsworth, all of whom have contributed significantly to the creation of the term. After that, the focus is drawn on parenting, adoptive parenting and parenting styles where it shifts to discuss the connections between attachment and parenting. Data-based content analysis is used to analyze the parents’ narratives in order to bring out the factors that determine the attachment between adoptive parents and their children. Attachment has considerable effects on the child’s overall well-being. Secure attachment is achieved when the parent responds to the child’s need sensitively and effectively. Considering that the patterns of attachment secured in the early childhood are thought to stay with a person through one’s whole life, adult attachment has also been researched. Parents, who have a secure attachment, are more responsive and sensitive towards their children, which in turn helps the child to ensure a secure attachment to them. Secure parents are also more likely to choose authoritative, warm parenting styles when raising their child. With the help of the content analysis, five major themes rose from the interviews with the parents: the effects of the child’s early abandonment experiences to parent-child relationship, the emphasis of security, strengthening the bond with the help of time and shared experiences, the desire to be a family and understanding the needs of the child. Parents were aware of the effects the child’s early experiences in the institution might have had on him and understood how these effects could be seen in their relationship. Due to this, they emphasized security and trust in their interviews. Parents had made a conscious decision to adopt and it was important to them to spend time with their children and to be a family together. With time, they understood their child better and were able to answer to her needs. Child’s early experiences, especially deprivation during the time in the institution, influenced the child-parent relationship. Parents’ secure attachment contributed significantly to the relationship, because they were able to be more responsive and sensitive towards their child. They also endorsed authoritative parenting and therefore had a warm relationship with their child

Kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitys adoptiolasten oppimiselle

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitystä adoptiolasten oppimiselle kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkielma pyrkii ensin selittämään kiintymyssuhteen käsitteen monipuolisesti hyödyntäen sekä vanhoja että uudempia lähteitä, jonka jälkeen huomio suunnataan reaktiiviseen kiintymyssuhdehäiriöön ja sen ilmenemiseen adoptiolapsilla. Lopussa pyritään selittämään, mikä merkitys adoptiolasten reaktiivisella kiintymyssuhdehäiriöllä on oppimiseen sivuten samalla sitä, millä tavalla turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa lapsen oppimisen. Näihin tavoitteisiin pyritään vastaamaan kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1. Miten kiintymyssuhde vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja sitä kautta epäsuorasti lapsen oppimiseen? 2. Mikä on reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö ja miten se ilmenee lapsilla? 3. Miten reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö vaikuttaa adoptiolasten oppimiseen? Tutkielmassa kiintymyssuhde-termiä pyritään hahmottamaan kahden kuuluisimman teoreetikon töitä tarkastellen. John Bowlby osoitti tutkimuksissaan, että kiintymyssuhteen muodostaminen on biologinen, primäärinen tarve ja sen eväämisellä on haitallisia seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Mary Ainsworth taas jatkoi Bowlbyn mallista todeten, että ensisijaisen hoitajan kyvyllä vastata lapsen tarpeisiin on merkitystä sille, miten lapsi oppii luottamaan tähän ja vastaavasti myös muihin ihmisiin. Hän kehitti myös mallin, jonka mukaan lapset pystyttiin jaottelemaan kiintymyssuhdetyyppiensä mukaan turvallisesti kiintyneisiin sekä turvattomasti kiintyneisiin. Vaikka Ainsworthin ja Bowlbyn tutkimukset toimivat edelleen pohjana myös nykypäivän kiintymyssuhdetutkimukselle, on uudenaikaisempi tutkimus nostanut esille kiintymyssuhteen monimutkaisuuden ja siten todennut, että Ainsworthin ja Bowlbyn esittämät, suhteellisen yksinkertaiset mallit eivät vastaa koko totuutta kiintymyssuhteen luonteesta. Tutkimuksessa tarkoituksena on valottaa niitä syitä, joiden takia adoptiolapset ovat kognitiivisesti ja sosiaalisesti jäljessä ikätovereitaan ja näin ollen myös heidän oppimisensa vaikeutuu. Deprivaatiosta, eli puutteellisista mahdollisuuksista muodostaa sosiaalisia kontakteja, juontava reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on tällä hetkellä yksi tunnistetuimmista syistä näiden vaikeuksien takana. On ajateltu, että turvallisesti kiintyneen lapsen kognitiiviset ja sosiaaliset kyvyt voivat kehittyä tämän kiintymyssuhteen tarjoamien kokemusten ja mahdollisuuksien kautta, edesauttaen näin oppimisvalmiuksia. Adoptiolapsilta taas usein puuttuu tämä mahdollisuus johtuen heidän historiastaan erilaisissa laitosoloissa, joissa sosiaaliset suhteet ovat usein puutteellisia. Näin ollen myös adoptiolasten oppimisvalmiudet kärsivät ja he tarvitsevat enemmän tukea adoption jälkeisessä kouluelämässä.The goal of this thesis is to consider attachment and reactive attachment disorder in relation to internationally adopted children and their learning. This thesis starts by explaining the concept of attachment, using old and more recent sources to ensure a thorough picture of the matter. It then moves on to analyze reactive attachment disorder and how it can be seen in internationally adopted children. Finally, this thesis strives to uncover the link between reactive attachment disorder and learning while also discussing the possible ways a safe attachment can influence children’s learning. There are three research questions in this thesis, which aim to help meet the goals set above: 1. How does attachment influence a child’s wellbeing and therefore indirectly one’s learning? 2. What is reactive attachment disorder and how does it show on adopted children? 3. How does reactive attachment disorder affect adopted childrens learning? In this thesis, the concept of attachment is explained with the help of two groundbreaking theorists. John Bowlby emphasized in his studies that attachment is a biological, primary need of a human being and depriving this need can have harmful effects to a child’s wellbeing. Mary Ainsworth continued Bowlby’s efforts by explaining that the abilities of a primary care-giver to answer to her child’s needs influences the ways in which the child learns to trust the caregiver as well as other people. Ainsworth also developed a model that enables researchers to divide children into categories according to the type of their attachment. Although the studies of Ainsworth and Bowlby still work as a base for attachment research nowadays, recent studies have pointed out the complexity of attachment, suggesting that the rather simplistic models of the two do not fully present attachment as it is understood today. This study aims to research why adopted children’s social and cognitive skills are not as developed as the skills of their non-adopted peers, making it harder for them to learn as effectively as their peers. Reactive attachment disorder, that develops due to deprivation, in another words the lack of possibilities to form social contacts, is suggested to be one of the main reasons behind the phenomenon mentioned above. Children with safe attachment patterns are able to develop their social and cognitive skills due to this relationship whereas adopted children often lack the possibilities to form these kinds of relationships due to their institutionalized background. Therefore, the readiness of adopted children to learn suffers and they require more assistance after adoption when entering school life