Täpläravun (Pacifastacus leniusculus) vaikutus ahventen (Perca fluviatilis) loisyhteisöihin Päijänteellä

Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) on tulokaslaji Suomen vesistöissä. Sen on käyttäytymisellään ja ravinnonkäytöllään todettu vähentävän elinalueidensa eliöyhteisöjen monimuotoisuutta. Esimerkiksi Päijänteellä on havaittu joidenkin pohjaeläinten kuten kotiloiden tiheyksien olevan alhaisempia ravun elinalueilla kuin ravuttomilla alueilla. Pohjaselkärangattomat ovat välttämättömiä väli-isäntiä monelle kalan loiselle. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia muutoksia täplärapu voi välillisesti aiheuttaa kalojen loisyhteisöissä muuttamalla pohjaeläinten runsautta. Päijänteeltä valittiin viisi toisistaan riippumatonta ravullista ja ravutonta aluetta. Jokaiselta alueelta pyydettiin mahdollisimman samankokoisia ahvenia, joista tutkittiin kaikki loiset, joilla on epäsuora elämänkierto. Alueilla, joilla raputiheys oli korkea, havaittiin ahventen välillä suurempaa vaihtelua loisyhteisöissä kuin alueilla, joilta rapu puuttui tai niiden tiheys oli alhainen. Vaikka loisittujen kalojen osuudet tutkituista kaloista eivät minkään loislajin kohdalla eronneet merkitsevästi ravullisten ja ravuttomien alueiden välillä, oli Ichthyocotylurus pileatus (Trematoda) ja Acanthocephalus lucii (Acanthocephala) -loisia merkitsevästi vähemmän ravullisten kuin ravuttomien alueiden ahvenissa. Kun vertailtiin samasta väli-isäntäryhmästä tulevia loisia ryhmänä, oli kotiloita ja muita pohjaeläimiä paitsi simpukoita väli-isäntinään käyttäviä loisia vähemmän ravullisilla alueilla. Tulosten perustella täplärapu voi välillisesti vaikuttaa erityisesti kotiloista tulevien loisten määrään ahvenissa. Havaitut erot ahventen loispopulaatioissa ovat todiste siitä, kuinka monimuotoisia vaikutuksia täpläravulla tulokaslajina voi olla suurjärvien eliöyhteisöihin

Kotiseudun ympäristö Lapuanjokivarressa : Opetuspaketti kouluille

Kotiseudun ympäristö Lapuanjokivarressa -opetuspaketti kouluille on laadittu alun perin Euroopan Unionin aluekehitysrahaston tukemien Kuortaneenjärvi-hankkeiden (2003–2005) ja Lapuanjoen yläosan kehittämishankkeen (2002–2004) yhteistyönä. Paketin kokosi Susanna Alakarhu ja se julkaistiin vuonna 2004. Opetuspaketti päivitettiin osana EU:n Life+ 2009 -osarahoitteista Välineitä rehevöitymisen arviointiin ja hallintaan – GisBloom -hanketta (2010–2013). Hanke sai Lapuanjoen pilottialueen osalta rahoitusta myös Lapuanjokirahastosta. Päivitystyön tarkoitus oli saattaa opetuspaketti uudelleen Lapuanjoen vesistöalueen koulujen saataville ja käyttöön. Päivitystyössä hyödynnettiin myös Härmänmaan kouluille suunnattua Kotiseudulla Härmänmaalla -ympäristökasvatuspakettia (Susanna Alakarhu 2002), joka on tehty osana Lapuanjoen lakeuden ympäristön kehittämishanketta (2001–2003). Opetuspaketti on suunniteltu etenkin peruskoulun opettajien käyttöön ja se sisältää perustietoa Lapuanjoen vesistöalueen luonnosta ja ympäristöstä ja niissä tapahtuneista muutoksista, painopisteenä vesi- ja maaseutuluonto. Valtakunnalliseen opetusmateriaaliin sisältyvät yleiset ympäristöteemat on jätetty paketista pois. Päivitetty opetuspaketti on pääosin Susanna Alakarhun alkuperäistä tekstiä, mutta siihen on tehty myös joitakin muutoksia. Opetuspakettiin on tuotu mukaan kokonaan uutena aiheena happamat sulfaattimaat (kappale 3.4., kirjoittanut Merja Mäensivu)

Hauen elohopeapitoisuudet Keski-Suomessa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Keski-Suomen haukien (Esox lucius) elohopeapitoisuuksia. Tutkimusta varten koottiin aiempien keskisuomalaisten elohopeaselvitysten tuloksia sekä tutkittiin 31 keskisuomalainen vesialueen haukien elohopeapitoisuuksia vuosina 2006–2007. Mukaan valittiin maaperältään ja vedenlaadultaan erilaisia vesialueita sekä myös aiemmissa tutkimuksissa mukana olleita vesialueita. Tutkimusaineisto sisältää kaikkiaan 257 haukea eli keskimäärin kahdeksan kalaa per vesialue. Tulosten tarkastelussa hyödynnettiin tutkimusalueen vedenlaatu-, maaperä- ja maankäyttötietoja. Koko aineistosta laskettu vakiopainoisen hauen (1 kg) keskimääräinen elohopeapitoisuus oli 0,46mg/kg. Tämän mukaan elohopeapitoisuudet eivät ole muuttuneet Keski-Suomessa 1990-luvun tilanteesta. Silloin vastaava pitoisuus oli 0,45 mg/kg (350 näytekalaa; 36 vesialuetta). Haukien elohopeapitoisuuksissa havaittiin huomattavaa vaihtelua niin eri vesialueiden välillä kuin myös saman vesialueen sisältä pyydettyjen haukien pitoisuuksissa. Korkeimmat elohopeapitoisuudet mitattiin tummavetisistä ja runsashumuksisista järvistä. Alhaisimmat pitoisuudet puolestaan havaittiin kirkasvetisimmistä järvistä. Joukossa oli myös järviä, joiden pitoisuudet poikkesivat em. säännönmukaisuudesta. Yhdessäkään järvessä ei hauen keskimääräinen elohopeapitoisuus ylittänyt syötäväksi kelpaavalle hauelle asetettua enimmäispitoisuusrajaa (1,0 mg/kg). Joistakin tutkimusjärvistä saatiin kuitenkin muutamia yksilöitä, joiden absoluuttiset pitoisuudet ylittivät syömiselle asetetun pitoisuusrajan

Lapuanjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Lapuanjoen vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saarisromeren – Selkämeren vesenhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskava vaihtoehtotarkastelu vesienhoidon toimenpiteistä

Indirect effects of invasive crayfish on native fish parasites

Interactions between invasive and native species are often modified by parasites. One little-studied scenario is that invasive species affect parasite transmission to native hosts by altering the relative abundance of hosts needed in parasite life cycles, for example by predation on these hosts. Here we show that presence of an invasive crayfish species, Pacifastacus leniusculus, decreases the mean abundance of native parasites transmitted from snails and aquatic isopods to perch, Perca fluviatilis, in two large boreal lakes in Finland. In contrast, parasites transmitted to the fish from planktonic copepods or mussels, hosts not readily preyed on by crayfish, were not affected by crayfish presence. We suggest that the effect of crayfish on native parasite fauna of fish is mediated via complex effects on invertebrate populations. Hence, our study provides an example of how the indirect ecological effects of species introductions can extend beyond the generally anticipated direct effects, predation and competition.peerReviewe