Lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta

Tämän kandidaatintyön aiheena on ”Lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta”. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia erilaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla on luovuuden teemasta. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa olen käyttänyt fenomenografista lähestymistapaa. Työssäni perehdyn aluksi luovuuden teoriaan; mitä luovuus on, kuka tai ketkä ovat luovia, ja mitkä asiat vaikuttavat ihmisen luovuuteen. Tämän jälkeen esittelen tutkimukseni menetelmälliset lähtökohdat ja tutkimukseni kulun. Tutkin lastentarhanopettajien käsityksiä luovuudesta haastattelemalla kolmea tutkimushenkilöä, ja analysoin haastattelut käyttämällä fenomenografista lähestymistapaa. Fenomenografia on kiinnostunut ihmisten erilaisista käsityksistä jostain tietystä ilmiöstä, jolloin kaikki erilaiset käsitykset nähdään yhtä arvokkaina tutkimustuloksina. Tässä tutkimuksessa mukana olleiden lastentarhanopettajien käsitykset luovuudesta muodostivat laajan ja kokonaisvaltaisen kuvan tutkittavasta aiheesta. Lastentarhanopettajat käsittivät luovuuden olevan kaikkea sellaista toimintaa, joka sisältää uuden tai uudelleen luomista. Haastateltavat kokivat, että konkreettisten tuotosten ohella myös asenne, sekä ajattelu- ja toimintatavat voivat olla luovia. Lastentarhanopettajat ajattelivat jokaisen ihmisen olevan luova, ja luovuuden olevan luonnollinen osa ihmistä. He myös kokivat, että ihmisen luovuuteen on mahdollista vaikuttaa; luovuutta voi edistää, mutta sitä voi myös tukahduttaa. Lastentarhanopettajat tarkastelivat luovuuden ilmiötä yleisen näkökulman lisäksi myös heidän ammatillisesta näkökulmastaan käsin, jolloin haastateltavien vastauksissa korostui pedagogiikan merkitys. Lastentarhanopettajat kokivat, että he voivat vaikuttaa lapsen luovuuden kehittymiseen käyttämällä työssään erilaisia luovuuteen kannustavia pedagogisia menetelmiä. Fenomenografia tutkii ihmisten erilaisia käsityksiä jostain tietystä ilmiöstä, joten se soveltuu mielestäni hyvin tutkimukseni lähestymistavaksi. Haastattelututkimukseni toteutettiin kolmelle lastentarhanopettajalle, joten tutkimustuloksia yleistettäessä tulee noudattaa varovaisuutta otannan ollessa pieni. Fenomenografian näkökulmasta tutkimushenkilöiden lukumäärä ei kuitenkaan ole tärkein tekijä, sillä jokainen tutkimushenkilöiden ilmaisema yksittäinen käsitys nähdään yhtä tärkeänä. Tutkimustuloksista oli löydettävissä useita samankaltaisuuksia luovuuden teorian kanssa, mutta lastentarhanopettajien käsitykset tarjosivat myös uusia näkökulmia luovuuden tarkastelemiseen. Näin ollen tekemäni tutkimus tarjoaa syventävää tietoa luovuuden teemasta

Lasten luovuuden edistäminen esiopetuksessa:pedagogisia menetelmiä lastentarhanopettajien kuvailemina

Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheena on Luovuuden edistäminen esiopetuksessa: Pedagogisia menetelmiä lastentarhanopettajien kuvailemina. Luovuus on ollut tutkimuksen kohteena jo antiikin ajoista lähtien, mutta samaan aikaan se on myös ajankohtainen aihe. Luovuutta tarvitaan uusien ideoiden ja ratkaisujen keksimiseen, ja jatkuvasti kehittyvän maailman muutoksiin sopeutumiseen. Luovuus on ihmiselle ominainen piirre, mutta yksilölliset erot luovuudessa voivat vaihdella eri henkilöiden välillä paljonkin. Henkilön luovien taitojen kehittäminen on mahdollista erilaisten kasvatuksellisten menetelmien avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisten pedagogisten menetelmien avulla lasten luovuutta on mahdollista kehittää esiopetuksessa. Tutkimuksen kohteena ovat esiopetuspätevyyden omaavat lastentarhanopettajat, joilla on työkokemusta esiopettajana toimimisesta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka lähestymistapana on fenomenologia. Fenomenologia keskittyy tutkimaan ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä, jolloin tämän tutkimuksen keskiössä ovat lastentarhanopettajien henkilökohtaiset kokemukset lasten luovuuden kehittämisestä esiopetuksessa. Tutkimus toteutettiin sähköisesti kirjallisen haastattelupohjan ja internetissä olleen kyselylomakkeen välityksellä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 10 lastentarhanopettajaa Oulusta ja Oulun lähikunnista. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä fenomenologista analyysimallia. Tutkimuksen mukaan lasten luovuutta on mahdollista kehittää esiopetuksessa useiden erilaisten pedagogisten menetelmien avulla. Lastentarhanopettajien kokemusten mukaan tärkeimpiä kasvatuksellisia menetelmiä luovuuden kehittämiseen ovat pienryhmätoiminta ja projektityöskentely, lasten osallistaminen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, monipuolisten työtapojen käyttäminen, sekä vuorovaikutuksellisuus aikuisten ja lasten välillä. Tämä tutkimus tarjoaa syventävää tietoa luovuuden aiheesta erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta tarkasteltuna. Fenomenologinen tutkimus keskittyy tutkimaan yksittäisten ihmisten kokemuksia, jolloin tutkimuksen tuloksia ei voi suoraan yleistää koskemaan suurempaa joukkoa. Tämä tutkimus tarjoaakin yhden mahdollisen kuvauksen siitä, millaisten pedagogisten menetelmien avulla lasten luovuutta voi esiopetuksessa kehittää. Lastentarhanopettajat ja esiopettajat voivat hyödyntää tutkimuksen tarjoamaa tietoa omassa työssään suunnitellessaan pedagogista toimintaa lasten luovuuden edistämiseen. Myös muut lasten kanssa toimivat henkilöt voivat hyödyntää tutkimuksen tarjoamaa tietoa ja soveltaa sitä omaan toimintaansa lasten kanssa.The title of this master thesis is: Fostering creativity in the pre-school education: Pedagogical methods described by kindergarten teachers. Creativity is a subject that has been studied since the antiquity, but at the same time it is still a current topic. Creativity is needed when new ideas and solutions are invented, and it is also needed when people need to adapt to a constantly evolving world. Creativity is a feature that is characteristic to humans, but individual differences in creative abilities may vary a lot. Developing someone’s creativity is possible by using different educational methods. The purpose of this study is to find out what kind of pedagogical methods can be used when the aim is to develop children’s creativity in a pre-school setting. The subjects of this study are kindergarten teachers, who have the pre-school teacher’s qualifications, and who have work experience of the pre-school teachers’ job. This study is a qualitative research that uses phenomenological approach. Phenomenology focuses on people’s personal experiences about the investigated phenomenon, which means that this study focuses on kindergarten teachers’ personal experiences about developing children’s creativity in the pre-schools. This study was implemented electrically by using a written interview form and an online questioning form. Ten kindergarten teachers from Oulu and neighboring municipalities participated into this study. The research material was analyzed by using a phenomenological analyzing model. According to this study it is possible to develop children’s creativity in the pre-schools by using several different pedagogical methods. According to kindergarten teacher’s personal experiences the most important educational methods to foster creativity are using small group activities and project working, involving children in planning activities, using versatile working methods, and emphasizing interaction between the adults and the children. This study offers additional information about creativity, especially from the perspective of the early childhood education. Phenomenological research focuses on studying individual experiences, so it is important to remember that these findings can’t be generalized to larger groups. This study offers one possible description about pedagogical methods that can be used to develop children’s creativity in the pre-school settings. Kindergarten teachers and pre-school teachers can use this information in their own work when planning pedagogical activities to foster children’s creativity. Also, other people who work with children can make use of the information this study offers and implement it to their own working methods