Purkumateriaalien kelpoisuus eri käyttökohteisiin turvallisuuden ja terveellisyyden näkökulmasta

Purettuja rakennusosia käytetään Suomessa uudelleen hyvin vähän, vaikka puretuissa materiaaleissa on paljon hyödyntämispotentiaalia. Selvitys osoittaa, että betonielementti, tiili, teräs ja käsittelemätön sahatavara eivät olemassa olevan tiedon perusteella sisällä erityisen ongelmallisia raaka-aineita ja niiden uudelleenkäyttö voi olla mahdollista turvallisuuden tai terveellisyyden näkökulmasta. Purettujen rakennustuotteiden uudelleenkäytön merkittävät haasteet liittyvät tällä hetkellä kelpoisuuden osoittamisen menettelyiden epäselvyyteen. Lyhyellä aikavälillä nykyisen sääntelyn selkeyttämisellä ja viranomaisten tulkintojen kehittämisellä voidaan selventää tilannetta ja sujuvoittaa tuotehyväksyntäprosesseja uudelleenkäytettäville rakennustuotteille. Pidemmällä aikavälillä EU:n rakennustuoteasetuksen uudistuksen yhteydessä tulee luoda periaatteet uudelleenkäytettävien rakennusosien tuotehyväksynnästä ja kelpoistamisesta. Sen lisäksi on hyväksyttävä, että uudelleenkäytettäviä rakennusosia voidaan käyttää myös muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tämä luo tilaa innovaatiolle ja on siksi kannustettavaa. Sääntelyn kehitystoimenpiteet vaativat nykyistä vahvempaa tietopohjaa ja osaamisen kehittämistä koko arvoketjun toimijoille. Purkumateriaalien markkinoiden luomiseksi ja vahvistamiseksi on tärkeää edistää kiertotalouden mukaisia ja taloudellisesti toimivia liiketoimintaekosysteemejä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Jääradan merkitys jäähallin lämpö- ja kosteusteknisessä toiminnassa

Jäähallit ovat rakennuksia, joissa lämpötilojen, energiankäytön- ja kosteudenhallinta on vaativaa. Jäähallien käytön kannalta jääradan jää on jäähallien keskeisin osa. Tämä opinnäytetyönä tehty tutkimus käsittelee pääasiassa jääradan lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa jäähallissa. Työssä tavoitteena oli saada jääradan rakennusfysikaalisesta toiminnasta lisätietoa, josta on hyötyä suunniteltaessa aikaisempaa paremmin käyttäjien tarpeet täyttäviä jäähalleja. Tutkimusmenetelminä käytettiin kenttämittauksia, teoreettisia tarkasteluja ja laboratoriossa tehtyjä testejä. Kylmä jäärata vaikuttaa merkittävästi jäähallien lämpö- ja kosteustekniseen toimitaan. Jää jäähdyttää jäähallia ja jääradan alapuolella olevaa maaperää. Maaperän routasuojaukseen käytetään lämmöneristeitä, routimatonta maa-ainesta ja tarpeen mukaan maaperän lämmitystä. Jäärata vaikuttaa myös rungon routasuojauksen suunnitteluun, mutta jos jääradan reuna ei ole lähellä ulkoseinälinjaa, mitoitus voidaan toteuttaa talonrakennuksen routasuojausohjeen mukaan. Jääradan routaeristeet ovat kovassa kosteusrasituksessa. Testin ja laskennallisen tarkastelun perusteella ympärivuoden käytettävien jäähallien jääradan lämmöneristeiden kosteudenhallinta osoittautui mahdolliseksi myös perinteisessä rakenneratkaisussa, jossa lämmöneristeet ovat jääradan laatan ja maaperän välissä. Tutkimuksessa mitattiin jääradan jään pinnalle kohdistunutta lämpökuormaa kahdesta hallista yhden kauden ajan. Keskimääräinen jään pinnalle kohdistuva lämpövirrantiheys hallissa A oli 47 W/m2 ja hallissa B 62 W/m2. Lämpösäteily on suurin lämpökuorman osatekijä ja toiseksi isoin on jäälle levitettävä vesi. Hallissa B jäälle levitettävän veden osuus päivittäisestä lämpökuormasta oli 30 %, kun päivässä oli 5 jäädytystä. Suurin tuntikohtainen lämpökuorma, 200 kW, koko jääradalle oli jääkiekko-ottelun aikana. Konvektion ja kosteuden tiivistymisen vaikutus osoittautui lähes mitättömäksi. Kehitetty menetelmä jään pintalämpötilan ja pinnalle kohdistuvan lämpökuorman mittaukseen osoittautui hyväksi menetelmäksi, jolla voidaan ohjata jäähallin energiataloudellista käyttöä