”Entä jos ei pysy pinnalla?”:tutkimus 6–12-vuotiaiden lisäuimaopetuksen järjestämisestä Oulun kaupungissa

Tiivistelmä. Tutkielman tarkoituksena on kuvata Oulun koulu-uimaopetuksen lisäopetusjärjestelmää ja sen toteuttamistapaa. Oulun kaupunki järjestää kaikille esikoululaisille sekä 1.–6. luokkalaisille maksutonta uimaopetusta. Jokainen luokka käy uimaopetuksessa yhden viikon jokaisena lukuvuotena. Tämän lisäksi heikkouimataitoisille sekä uimataidottomille järjestetään lisäuimaopetusta kesällä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata lisäuimaopetuksen järjestämismallia, tuoda esille sen vaikutuksia uimataitoon sekä perehtyä sen järjestämiseen liittyviin haasteisiin ja kehitysmahdollisuuksiin. Tutkimuksen teema oli Oulun koulu-uimaopetusjärjestelmän toimivuus. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on uimaopetuksen tärkeys sekä sen esiintyminen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Tutkielman teoria perustuu monipuolisesti suomalaiseen uimaopetukseen ja sen näkyvyyteen suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Uimataidon opettamisen maininta opetussuunnitelmassa edellyttää kouluja, kaupunkeja ja kuntia tarjoamaan oppilaille uimaopetusta jokaisella luokka-asteella. Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahta esimiestä, yhtä vakituista uimaopettajaa ja kolmea kesäuimaopettajaa. Tutkimusaineisto koostui neljästä yksilöhaastattelusta sekä yhdestä parihaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lisäuimaopetusta järjestetään pääsääntöisesti kesäisin. Lisäuimaopetuksella on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia uimataitoon, mutta sen järjestämiseen liittyy myös monia haasteita. Lisäuimaopetuksen kehittämiseen nousi esiin monia kehittämismahdollisuuksia, joiden toteuttaminen vaatisi uudelleen resursointia sekä rakennemuutoksia. Esimerkiksi uusi uimahalli, seurayhteistyö ja lisäuimaopetuksen ajoituksen tarkoituksenmukaistaminen tehostaisivat lisäuimaopetusta Oulussa

Uimaopetus peruskoulussa

Uimataito on kansalaistaito, joka antaa ihmisille monipuolisia mahdollisuuksia toimia ja harrastaa vedessä. Uimataidon tärkeydestä viestii hukkumiskuolemien sekä muiden veden äärellä tapahtuneiden onnettomuuksien määrä, joka on maailmanlaajuisesti edelleen merkittävän suuri. Hyvän vesiturvallisuustaidon omaavat ihmiset ovat avain hukkumiskuolemien ja vesitapaturmien vähentämiseksi. Tässä tutkimuksessa käsitellään uimaopetusta suomalaisen peruskoulun näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää uimaopetuksen sisältö ja tavoitteet sekä perehtyä siihen, miten koulut järjestävät uinninopetusta oppilailleen. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään uinninopetuksen historiaan, hukkumistilastoihin sekä kansallisiin uimataitoraportteihin. Tutkimuksessa vertaillaan myös erilaisia koulu-uimaopetusjärjestelmiä. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa käytetään kirjallisuuskatsausta, jossa vertaillaan eri lähteitä ja niiden tutkimustuloksia. Uimaopetukseen on olemassa laajalti monipuolisia opetusmateriaaleja ja lähteitä. Tutkimuksia aiheeseen liittyen on tehty kansallisella tasolla etenkin uimataidosta ja hukkumistilastoista. Kansainvälisellä tasolla tutkimusta tehdään jatkuvasti vesiturvallisuudesta sekä hukkumiskuolemien ehkäisemisestä. Suomessa uimaopetusta järjestetään kuntien, uimaseurojen ja koulujen toimesta. Tavoitteena uimakouluissa on opettaa ihmisille uimataitoa ja vesiturvallisuutta. Uimaopetus on huomioitu myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ainoana tarkkana taitona, jota tulisi opettaa koulussa. Kansallisella tasolla koulujen uimaopetusjärjestelmissä on paljon vaihtelua. Tietyissä kunnissa koulut järjestävät uimaopetusta vuosittain kaikille oppilaille. Toisaalla uimaopetusta ei ole saatavilla kouluissa lainkaan. Koulujen uimaopetuksen järjestämiseen vaaditaan paljon erilaisia resursseja