Explaining Cultural Participation in Childhood - Applying the Theory of Planned Behavior to German and Finnish Primary School Children

Participation in cultural activities is a human right acted out in various ways by children. Why does one child participate while another does not? This research contributes to the existing body of knowledge by applying Ajzen’s (1985; 1991) theory of planned behavior (TPB) to study the determinants of cultural participation in childhood. The research consists of five studies sharing a twofold aim: first, to develop a valid questionnaire to assess reasons why primary school children engage in cultural activities, and second, to explain their cultural participation cross-nationally. The questionnaire construction was based on a research design combining a qualitative interview (NStudy 1 = 23) to elicit children’s beliefs regarding highbrow cultural participation with subsequent quantitative studies. The set of categories resulting from the elicitation study was used to develop questionnaire items which then were tested for reliability and validity in two pilot studies (NStudy 2a = 99 and NStudy 2b = 383). In the resulting Study 3, 698 Finnish and 500 German children completed questionnaires designed to measure the components of the TPB (attitude, subjective norm and perceived behavioral control) with an additional focus on their families’ socio-economic status. In these studies, visits to a museum were used as a criterion exemplifying highbrow activities. A confirmatory factor analysis supported the theoretically postulated six-factorial structure of the TPB measurement model for both countries (RMSEA ≤ .041; CFI ≥ .954; TLI ≥ .945; SRMI ≤ .045). The TPB constructs explained 60% of the variance in museum attendance in Finland and 65% in Germany. Despite the relatively high proportion of overall explanation, the contributions of some TPB constructs were questionable. While the control construct contributed most to the explanation of both intentions and behavior, other constructs failed as predictors. Overall, children felt positive toward museums, yet their intentions and actions were restricted by perceived barriers that more or less reflected the family of origin. This was shown by the indirect effect of socio-economic status; the higher the status of the family, the fewer barriers were perceived which in turn influenced the frequency of museum visits. These results applied for both countries. Despite some limitations, the scale development was successful and the research supports the use of the TPB in predicting children’s cultural participation. However, it is advisable to further examine, why intention and subjective norm failed to predict the behavior. Moreover, future research will need to tackle other forms of cultural activities to extend the results herein.Osallistuminen kulttuuritoimintoihin on ihmisoikeus, jota lapset toteuttavat vaihtelevasti. Miksi joku lapsi osallistuu, kun taas toinen ei? Tässä tutkimuksessa sovellettiin Ajzenin (1985;1991) suunnitellun käyttäytymisen teoriaa (TPB) selittämään lasten kulttuuriin osallistumista. Väitöstyö koostuu viidestä tutkimuksesta, joissa tavoitteena oli kehittää luotettava kyselylomake lasten kulttuuriin osallistumisen syiden selvittämiseksi ja tarkastella näitä Suomen ja Saksan välillä. Kyselylomakkeen kehittäminen pohjaa laadulliseen haastatteluun (NStudy1 = 23), jossa selvitettiin lasten käsityksiä korkeakulttuuritoiminnoista. Kulttuuriin osallistumisen syitä mittaavat muuttujat kehitettiin haastatteluaineistosta muodostettujen teemojen pohjalta, jonka jälkeen niiden luotettavuutta arvioitiin kahdessa pilottitutkimuksessa (NStudy 2a = 99 and NStudy 2b = 383). Seuraavassa vaiheessa (Study 3) 698 suomalaista ja 500 saksalaista lasta vastasivat kyselyihin kulttuuriin osallistumisesta ja sen syistä. Osallistumista selitettiin TPB:n osatekijöillä (asenne, subjektiivinen normi ja koettu kontrolli) ja lisäksi tarkasteltiin perheen sosio-ekonomisen taustan vaikutusta. Museokäynnit edustivat korkeakulttuurin laajempaa kirjoa, jota vasten osallistumisen syitä peilattiin. Konfirmatorinen faktorianalyysi vahvisti kehitetyn mittamallin teorianmukaisen kuusifaktorisen rakenteen molemmissa tutkimusmaissa (RMSEA ≤ .041; CFI ≥ .954; TLI ≥ .945; SRMI ≤ .045). TPB malli selitti yhteensä 60 % suomalaisten ja 65 % saksalaisten lasten museokäynneistä. Mallin korkeasta selitysasteesta huolimatta vain koettu kontrolli selitti lasten museokäyntejä. Vaikka lapsilla oli kaiken kaikkiaan myönteinen asenne museoita kohtaan, se ei näkynyt osallistumisaktiivisuudessa. Osallistumista rajoittivat erilaiset esteinä koetut tekijät, jotka osaltaan linkittyivät lapsen perhetaustaan. Mitä korkeampi perheen sosio-ekonominen asema, sitä vähemmän esteitä osallistumiselle koettiin, mikä heijastui osallistumisaktiivisuuteen. Tulokset olivat samat molemmissa tutkimusmaissa. Tutkimuksen mukaan suunnitellun käyttäytymisen teoriaa voidaan soveltaa lasten kulttuuriin osallistumisen tarkastelussa. Jatkossa olisi kuitenkin hyvä tutkia, miksi intentio ja subjektiivinen normi eivät selittäneet käyttäytymistä teorian mukaisesti. Lisää tutkimusta tarvitaan myös kehitettyjen mittareiden sovellettavuudesta muihin korkeakulttuuritoimintoihin.Die Teilhabe an kulturellen Aktivitäten ist ein Menschenrecht, welches Kinder unterschiedlich stark ausüben. Warum nimmt ein Kind teil, während ein anderes dies nicht tut? Die vorliegende Studie untersucht mit Hilfe der Theorie des geplanten Verhaltens (TPB: Ajzen 1985; 1991) die Determinanten kultureller Partizipation von Kindern. Die Dissertation besteht aus fünf Studien und verfolgt ein zweifaches Ziel: Erstens soll ein valider Fragebogen zur Erforschung relevanter Beweggründe für kulturelle Partizipation entwickelt und zweitens, die Teilnahme an diesen länderübergreifend erklärt werden. Die Fragebogenentwicklung basierte auf einem Design aus qualitativer Interviewstudie (NStudy 1 = 23) zur Erfassung die Überzeugungen der Kinder bezüglich hochkultureller Aktivitäten mit anschließenden quantitativen Studien. Auf Basis des aus der Vorstudie resultierenden Kategoriensystems wurden Fragebogenitems entwickelt und deren Reliabilität und Validität in zwei Pilotstudien (NStudy 2a = 99 und NStudy 2b = 383) getestet. In der darauf folgenden Studie (Study 3), wurden 698 finnische und 500 deutsche Kinder mit dem Fragebogen zur Messung der Konstrukte der TPB (Einstellung, subjektive Norm und wahrgenommene Verhaltenskontrolle) befragt, wobei ein zusätzlicher Fokus auf den sozio-ökonomischen Status der Familien gelegt wurde. Als Kriterium wurden Museumsbesuche gewählt, welche ein Beispiel für hochkulturelle Aktivitäten darstellen. Die theoretisch postulierte sechsfaktorielle Struktur des TPB Messmodells konnte in einer CFA bestätigt werden (RMSEA ≤ .041; CFI ≥ .954; TLI ≥ .945; SRMI ≤ .045). Das TPB Modell erklärte insgesamt 60 % der Varianz der Museumsbesuche in Finnland und 65 % in Deutschland. Trotz des relativ hohen Anteils der insgesamt aufgeklärten Varianz, blieb der Beitrag einiger TPB Konstrukte fragwürdig, da nur die wahrgenommene Verhaltenskontrolle zur Erklärung der Museumsbesuche beitrug. Insgesamt schätzten die Kinder Museumsbesuche positiv ein, jedoch wurde ihre Teilnahme durch wahrgenommene Barrieren eingeschränkt. Diese Barrieren ließen sich mehr oder weniger auf die Herkunft der Familie zurückführen: je höher der Status der Familie, desto weniger Barrieren wurden wahrgenommenen, was wiederum einen Einfluss auf die Häufigkeit der Museumsbesuche hatte. Diese Ergebnisse galten für beide Länder. Trotz einiger Limitationen war die Skalenkonstruktion erfolgreich und die Studie unterstützt die Verwendung der TPB zur Vorhersage kultureller Partizipation der Kinder. Jedoch wird empfohlen, die mangelnde Vorhersagekraft der Intention und der subjektiven Norm weiter zu untersuchen. Außerdem sollen künftige Studien die Übertragbarkeit der vorliegenden Ergebnisse auf andere Formen hochkultureller Aktivitäten überprüfen.Siirretty Doriast

Describing the play of three-year-old children in the home context

This study examines play in the Finnish home context by specifically concentrating on the forms of play, quality factors of play and social nature of play. It is of particular interest to study play especially of three-year-olds, because the research on play for this group, in home environment is scarce especially in the Finnish context. This study is part of longitudinal, multidisciplinary study (STEPS) and is based on the responses from 921 families who answered the questionnaires both at the study recruitment point and at three years. The data were gathered during the years 2011–2013 for the first time ever from the Finnish home context and are a basis for research to be done later. There is a need for this kind of descriptive and identifying study to understand play in the home context. The results suggest that play, and especially playing outdoors, had a strong position in children’s lives. Some forms of play were clearly gender-based and some demographic factors had a connection to the social nature of play. In addition, the level of participation in early childhood education and care was associated with play. No earlier studies have been conducted on the associations between participating in ECE and an increase in the sociability of play in the home context. Participating in ECE expands children´s social network and promotes possibilities to form friendships. In public discourse, the need to increase children's participation in ECEC has been strongly emphasized. This research supports these views

Alakouluikäisten lasten moniulotteinen elämääntyytyväisyys Suomessa

Lasten itsensä arvioimasta hyvinvoinnista on saatavilla vielä vähän lapsiväestöön yleistettävää tietoa, mutta sen tarve on tunnistettu. Artikkelissa tarkastellaan alakouluikäisten lasten elämääntyytyväisyyttä eri mittareilla. Tutkimuksen mukaan suomalaislasten elämääntyytyväisyys on korkealla tasolla. Käyttämällä moniulotteisia elämääntyytyväisyyden mittareita saadaan aiempaa kokonaisvaltaisempi kuva lasten hyvinvoinnista. ENGLISH SUMMARY Leena Haanpää & Enna Toikka & Piia af Ursin: Multidimensional life satisfaction of primary school aged children in Finland (Alakouluikäisten lasten moniulotteinen elämääntyytyväisyys Suomessa) In focus of this article are indicators of life satisfaction that are used to measure children’s well-being. The UN Convention on the Rights of the Child (CRC), which was ratified in Finland in 1991, assures the wellbeing of all children under the age of 18. The Finnish welfare state is in an excellent position to promote a child-centred welfare policy aimed at exceeding the CRC minimum standards. This, however, requires more comprehensive data collection. Child well-being research has recognized the role of subjective well-being indicators and their significance for well-being research in general. International comparisons have shown that Finnish children of all ages rank quite highly in terms of life satisfaction. However, these results raise questions as to what conclusions can be drawn from single items that only measure life satisfaction, how children understand general life satisfaction, what are the constituent components that make up life satisfaction, and what explains life satisfaction. The most extensive Finnish surveys on child well-being mainly lean on single-item life satisfaction measures, even though there are several specific overall life satisfaction measures that have been constructed for assessing child and adolescent wellbeing. In this study primary school-aged children’s life satisfaction and its components are explained using both single-item and multi-item indicators. The research data consist of international survey data from Children’s Worlds, the International Survey of Children’s Well- Being (ISCWeB), specifically the dataset from Finland (N=2,840). The empirical frame of life satisfaction comprises two internationally validated measures, the reduced Student’s Life Satisfaction Scale (SLSS) and Brief Multidimensional Student’s Life Satisfaction Scale (BMSLSS). Furthermore, the single-item measure Overall Life Satisfaction (OLS) is used for comparative analysis. According to the results, the use of multi-item indicators alongside single-item indicators can yield a clearer picture of children’s life satisfaction. </p

Kouluikäisten liikuntasuhde luupin alla - kyselytutkimus 6.- ja 9.-luokkalaisille

Miten ohjata lapset ja nuoret liikunnan pariin? Kysymys on helppo asettaa, mutta siihen on käytännössä melkoisen vaikea vastata. Tämä kysymys on askarruttanut myös tutkijoita pitkään. Lasten ja nuorten ohjatusta, pääosin urheilu- ja liikuntaseuroissa tapahtuvasta liikunnasta tiedetään paljon niin sukupuoli- ja ikäjakauman suhteen kuin harrastamisen lajivalikoiman ja intensiteetin suhteen. Sen sijaan liian vähän on tietoa siitä, mistä koostuu muu fyysinen aktiivisuus, omaehtoinen ja omatoiminen1 liikunta ja erityisesti mitkä tekijät kannustavat sekä omaehtoiseen että ohjattuun liikuntaan, mitkä puolestaan estävät sen. Lisää tietoa tarvitaan erityisesti siitä, miten lapset ja nuoret itse käsittävät liikunnan merkityksen niin subjektiivisena kokemuksena kuin heidän terveyttään edistävänä tekijänä. Edellä kuvattujen tekijöiden tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta löydetään keinoja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia liikunnan avulla. Näistä lähtökohdista käsin lähestyimme lapsia ja nuoria kyselyin eri puolella Suomea ja saimme kerättyä kokoon kattavan ja suomalaisten lasten ja nuorten liikkumisen laaja-alaisen tarkastelun mahdollistavan aineiston. Kysely oli kieltämättä melkoisen melko pitkä ja raskas, mikä käy ilmi myös lapsilta ja nuorilta saamastamme palautteessa. Joten suuri kiitos kuuluu kaikille kyselyyn osallistuneille lapsille ja nuorille. Haluamme osoittaa lämpimän kiitoksen myös osallistuneiden koulujen rehtoreille ja opettajille, joiden panos aineistonkeruussa osoittautui yksittäisten vastaajien kohdalla hyvinkin ratkaisevaksi, kuten erään pojan vastauksesta käy ilmi: ”…Nää asiat ei kuulu teille, mut valitettavasti ope käski mun tehä tän testin!!!” Haluamme ohjata lapset ja nuoret liikunnan pariin. Vaikka tai nimenomaan koska tavoitteemme on näin suureellinen, haluamme iloita jo pienestäkin saavutetusta voitosta: ”…Kiitän kyselystä, koska sain lisää vinkkejä ja kiinnostusta liikuntaa kohtaan, vaikka en siinä hirveän hyvä olekaan.” Tutkimustiimillemme oli ilo huomata, että kysely jo itsessään oli joidenkin kohdalla herättänyt ajatuksia ja saanut pohtimaan omaa liikkumista ja terveyttä. Lapsille ja nuorille kyselyihin vastaaminen on tuttua, joillekin jopa kyllästymiseen saakka, minkä saimme myös palautteenannosta huomata. Palautteista oli tulkittavissa myös varautuneisuutta kyselyitä ja etenkin niiden merkitystä ja vaikuttavuutta kohtaan. Usein kyseltiin, että ”Miksi näitä tehdään?” ja ”…ihan kivaa että välitätte toisten ajatuksista, mutta mitä te teette tällä tiedolla?”. Tässä kommentissa osutaan asian ytimeen, mitä me teemme näillä tiedoilla? Miten me varmistamme sen, että kysely ei jää vain kyselyksi muiden rinnalla, vaan tuloksista hyötyvät niin lasten ja nuorten kanssa toimivat kuin lapset ja nuoret itse? Kyselymme on osa Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksessa toteutettavaa hanketta Kouluikäisten liikuntasuhde luupin alla: Tieto, taito ja tunne osana liikuntasuhdetta, missä tarkastellaan suomalaisten lasten ja nuorten liikuntaa ja liikuntasuhdetta laaja-alaisesti eri tutkimusaineistoja ja -menetelmiä hyväksikäyttäen ja mikä tärkeintä; lapset ja nuoret osallistaen. Hankkeen päätavoitteena on tutkimustiedon jalkauttaminen käytäntöön. Tämä tarkoittaa konkreettisten työvälineiden kehittämistä niin kunta-, koulu-, perhe- kuin yksilötasollekin. Tässä tehtävässä kyselymme toimii pohjatyönä. Käsissäsi on kyselymme perusraportti, jossa on esitetty tiivistetysti keskeiset kyselyn tulokset. Kyselystä saatua tutkimustietoa lasten ja nuorten liikunnasta jalkautetaan käytännön tasolle muun muassa kunta- ja koulukohtaisten raporttien avulla, joita on mahdollisuus tilata myös aihealueittain räätälöityinä. Näin pyrimme vastaamaan haasteeseen tutkimuksen konkreettisesta vaikuttavuudesta.Siirretty Doriast

Nuoret luupin alla 2010. Kyselytutkimus lasten ja nuorten hyvinvoinnista, osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa

Siirretty Doriast

Vocabulary Growth in Lexical Categories Between Ages 13 and 24 Months as a Function of the Child’s Sex, Child, and Family Factors

We examined the vocabulary growth of lexical categories in 719 children (age 13–24 months) as part of a longitudinal cohort study (the STEPS Study) and found a discrepancy in how these categories were affected depending on the child’s sex. In girls, attending day care at 24 months of age predicted a positive vocabulary growth in the lexical categories sound effects, nouns, people, and games and routines, compared to girls staying at home. Firstborn girls had a greater vocabulary growth in descriptive and function words, in contrast to those born later. A boy attending day care at age 24 months was likely to have greater growth in sound effects and animal sounds, compared to boys not in day care. A family history of late onset of speech predicted less vocabulary growth in all lexical categories in boys, except for sound effects and animal sounds. Early vocabulary is of importance for later language and literacy development. Vocabulary is not an impenetrable entirety but consists of various types of words (lexical categories) developing at different tempos as they contribute to the developing language. Factors influencing early vocabulary development in boys and girls have been painstakingly studied, but fewer have examined these factors across lexical categories, let alone whether they have an equal effect in both sexes. More knowledge of what affects the variation in early vocabulary in boys and girls is needed for clinical practice and preventive purposes. Vocabulary was measured with the Finnish version of the MacArthur Communicative Development Inventory. The effect of child and family factors on vocabulary growth in various lexical categories was analyzed separately for boys and girls using structural equational modelling. The results of the present study indicate that vocabulary development in the lexical categories is affected differently by child and parental factors in girls and boys as early as the second year of life, which gives new insights into the factors that need consideration in clinical practice and preventive work.</p