Opettajuuden ja ammatillisen identiteetin rakentuminen työssäoppimiskokemuksissa varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien kertomana

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää opettajuuden ja ammatillisen identiteetin rakentumista työssäoppimiskokemuksissa varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien kertomana. Erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa opettajuutta ei ole juurikaan tutkittu. Tutkimuksella vastaan kysymykseen: mitä varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevat kertovat työssäoppimiskokemuksista opettajuuden ja ammatillisen identiteetin rakentumisessa? Teoreettinen viitekehys rakentuu opettajuuden, ammatillisen identiteetin ja työssäoppimisen käsitteistä. Opettajuuden ja ammatillisen identiteetin rakentuminen kietoutuvat toisiinsa, sillä varhaiskasvatuksen koulutuksen kontekstissa opettajuus liittyy olennaisesti ammatilliseen identiteettiin. Toteutin tutkimuksen osana ASKEL-hanketta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa on käytetty kerronnallista lähestymistapaa. Aineisto on kerätty teemahaastattelulla, johon osallistui viisi varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijaa. Aineisto on analysoitu hyödyntämällä sekä sisällönanalyysiä että temaattista analyysiä. Tutkimustulokset jakautuvat kahteen teemaan: opettajuuteen prosessina sekä ohjaukseen ja tukeen. Työssäoppimisjaksot mahdollistavat opettajuuden rakentumisen opiskelijoiden saadessa tärkeää kosketuspintaa työelämän realiteetteihin ja heidän päästessä hyödyntämään teoriaopintoja käytännössä. Varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevat saavat työssäoppimisjakson aikana ohjausta päiväkodin ja yliopiston ohjaavilta opettajilta. Päiväkodin ohjaavalta opettajalta saatu ohjaus antaa pedagogisia työvälineitä varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Lisäksi ohjaus vahvistaa sitä, että tätä työtä saa kukin tehdä omalla persoonallaan. Puolestaan yliopiston ohjaava opettaja nähdään tavoitteiden selkeyttäjänä ja uusia näkökulmia tuovana henkilönä. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että opiskelijat näkevät ensiarvoisen tärkeänä, että teoriaopintojen rinnalla käydään säännöllisesti työssäoppimisjaksoilla. Niiden avulla kunkin persoonallinen tapa toimia opettajana rakentuu. Ohjaus tukee tätä prosessia

Varhaiskasvatusta metsässä:ympäristö ja leikki sosiaalisia taitoja vahvistamassa

Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien toimintatavat tukevat 3–6-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja. Luonto- ja metsäpäiväkodeissa luonto on sekä varhaiskasvatuksen toimintaympäristö että pedagoginen väline oppimisessa. Erilaisten tutkimusten kautta tutustuimme näiden päiväkotien käytäntöihin ja toimintatapoihin, kuten päiväjärjestyksiin, asenteisiin ja opettajan positioon suhteessa lapsiin. Taustateorioiden ja käsitteiden avulla tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien ominaiset piirteet ja käytänteet tukevat lasten sosiaalisia taitoja. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassamme on kolme taustateoriaa: Bronfenbrennerin ekologinen teoria, kontekstuaalisen kasvun malli ja prosessuaalinen ja relationaalinen näkemys lasten ja ympäristön suhteesta. Näissä kaikissa teorioissa lapsi nähdään erottamattomana osana ympäristöä, mikä on keskeinen näkökulma tutkielmamme kannalta. Toteutimme tutkielman integroivana, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulokset jakautuivat kahteen teemaan: ympäristöön ja leikkiin. Sekä psykososiaalinen että fyysinen ympäristö tarjoumineen ovat sosiaalisten taitojen kannalta tärkeässä roolissa. Varhaiskasvatuskontekstissa syntyvää stressiä vähentää luonto itsessään, pienemmät ryhmäkoot ja vähäinen melu. Lapsiin kohdistuva luottamus antaa mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen kehittämiseen vastuun ja vapauden kautta. Leikin osalta tuloksista nousivat esille kuvitteluleikki ja riskialtis leikki. Näissä leikeissä lapset saavat spontaaneja sosiaalisia kontakteja ja ovat toistensa kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa