Asiakaslähtöisyys hoitotyössä – asiakkaiden ja ammattilaisten näkemyksiä

Asiakkaan elämäntilanteen mukaan yksilöllisesti räätälöidyt palvelut ovat osa tulevaisuuden hoitotyötä. Keski-Suomessa nykyisiä hoitotyön toimintatapoja arvioidaan uuden keskussairaalan rakentamisen myötä. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategiassa vuosille 2015–2018 korostuu potilaslähtöisten hoitotyön toimintamallien kehittäminen. Tavoitteena on, että tutkimus, hoito ja kuntoutus lähtevät potilaan tarpeista, ja että potilas itse on aktiivinen toimija hoitoprosessissa. Kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa asiakaslähtöisen ja yksilöllisen hoidon kehittämisen tueksi. Kirjallisuushauissa etsittiin sekä asiakkaiden että terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä asiakaslähtöisestä hoidosta ja asiakaslähtöisyyden toteutumista edistävistä sekä estävistä tekijöistä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku toteutettiin eksplisiittisesti joulukuussa 2015. Lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui aineistoksi 27 tieteellistä, vertaisarvioitua artikkelia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittautuivat asiakaslähtöisen hoidon teorioita tukeviksi. Asiakaslähtöisyyttä näyttäisivät edistävän asiakkaan ja ammattilaisen yhteinen, jaettu päätöksenteko hoidossa, asiakkaan emotionaalinen tukeminen ja kunnioittaminen ihmisenä, panostaminen vuorovaikutukseen ja tiedonantoon, sekä asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen. Asiakaslähtöisyyden toteutumista vaikuttaisivat vastaavasti estävän ongelmat edellä mainituissa asioissa, organisaatiolähtöiset hoitotyön mallit sekä hoitoympäristön rutiininomaisuus. Asiakkaiden ja ammattilaisten näkemykset poikkesivat osittain toisistaan.Individually tailored care based on client’s life situation will be an essential part of nursing in the future. In Central Finland region, the current nursing practices are being reconsidered due to the construction of a new central hospital. In the Central Finland Health Care District’s nursing strategy for the period of 2015–2018 the development of patient-centred nursing models is emphasized. The aim is that examination, treatment and rehabilitation are based on the patient’s needs and that the patient is an active participant in the process. The thesis was implemented as a literature review, and its aim was to produce information that would support the development of patient-centred and individualized care. Literature searches were conducted in order to find information on patients’ and health care professionals’ views of patient-centred care and on factors promoting and inhibiting the implementation of patient-centred care. The thesis was implemented as a descriptive literature review. The information retrieval was carried out explicitly in December 2015. The final selection of research material included 27 scientific, peer reviewed articles. The material was analysed by using the method of inductive content analysis. The findings of the literature review turned out to be supporting the theories of patient-centred care. What seemed to be essential was shared decision making between the patient and the professional, supporting the patient emotionally, respecting the patient as a person, investment in interaction and information sharing and holistic consideration of the patient’s condition. On the other hand, the factors inhibiting the implementation of patient-centred care were problems with the issues mentioned above, organization-centred nursing models and a care environment based on routines. The patients’ and professionals’ views partly differed from each other

Ojituksen ja ennallistamisen aiheuttamat muutokset kasvilajistossa ja –yhteisöissä

nonPeerReviewe

Ravinnetason ja ojituksen vaikutus suokasvillisuuden monimuotoisuuteen ja lajikoostumukseen

Lajistollisessa monimuotoisuudessa on havaittavissa ajallista ja paikallista vaihtelua, joka on jo vuosisatojen ajan innoittanut ekologeja selvittämään lajirikkauden määrittäviä tekijöitä. Muun muassa pinta-alan, elinympäristön heterogeenisyyden, energian ja resurssien saatavuuden sekä erilaisten häiriöiden on havaittu vaikuttavan lajistolliseen monimuotoisuuteen. Osa monimuotoisuuteen vaikuttavista prosesseista on yhä huonosti tunnettuja, ja yksittäisen tekijän vaikutusta voi olla vaikea tulkita, sillä eri tekijät ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suokasvillisuusyhteisöjen avulla, vaikuttavatko resurssit tai häiriö (1) yhteisön lajimäärään (alfa-diversiteetti), (2) yhteisöjen väliseen lajistolliseen monimuotoisuuteen (beta-diversiteetti) ja (3) yhteisön lajikoostumukseen, sekä onko resursseilla ja häiriöllä edellä mainittuihin tekijöihin yhdysvaikutusta. Tutkittavana resurssina oli suon ravinnetaso, joita oli kaksi, rehevä ja karu. Tarkasteltavana häiriökäsittelynä oli ojitus, jolla samoin oli kaksi tasoa, ojitettu ja luonnontilainen. Kysymyksiä tarkasteltiin kolmella eri suotyypillä (korvet, rämeet ja avosuot) sekä putkilokasvi- ja lehtisammalyhteisöillä erikseen. Tutkimus toteutettiin Metsähallituksen valtakunnallisen soiden ennallistamisen seurantaverkoston kasvillisuusseurantakohteilla. Rehevillä kohteilla oli poikkeuksetta enemmän lajeja kuin karuilla. Sen sijaan ojitus ei vaikuttanut lajimäärään. Myös beta-diversiteetti oli enimmäkseen rehevillä kohteilla korkeampi kuin karuilla, mutta ojituksen vaikutus beta-diversiteettiin ei ollut yksiselitteinen. Ojitettujen kohteiden lajikoostumus poikkesi luonnontilaisista, joten kohteilla on tapahtunut ojituksen myötä paikallisia sukupuuttoja tai uusien lajien kolonisaatiota. Koska lajimäärä kuitenkin säilyi ojituksessa muuttumattomana, sukupuuttojen ja kolonisaatioiden määrä oli tasapainossa. Ero lajimäärässä karujen ja rehevien kohteiden välillä säilyi yhä lajikoostumuksen muututtua, joten häiriö ei muuttanut resurssien ja lajimäärän välistä suhdetta. Alfa- ja beta-diversiteetti eivät tässä tutkimuksessa osoittautuneet kovin hyödyllisiksi mittareiksi häiriön aiheuttaman yhteisömuutoksen tarkastelussa, sillä ne voivat säilyä muuttumattomana, vaikka yhteisön lajisto muuttuu merkittävästi. Erityisesti lajikoostumuksessa tapahtuneet muutokset saadaan näkyviin käyttämällä lajien läsnäoloon perustuvaa indeksiä. Tulokset osoittavat, että suolajien leviämiskyky on merkittävä tekijä alkuperäisen yhteisörakenteen palautumisen kannalta.nonPeerReviewe

The mechanistic basis of changes in community assembly in relation to anthropogenic disturbance and productivity

In the human-dominated world the natural drivers of species diversity, such as productivity and habitat heterogeneity, have been accompanied by anthropogenic disturbance resulting in increased extinction rates at global scale. However, decrease in species richness does not necessarily result in local decreases in species richness. Moreover, species richness provides limited information on processes that cause changes within and between communities, and the mechanistic basis of these changes remains elusive. As all patterns in community ecology can be understood as a result of four processes (speciation, selection, drift, and dispersal), the effect of disturbance should depend on how disturbance disrupt these processes. We studied the effects of disturbance and productivity on species richness, community composition, and beta diversity (i.e. spatial variation in community composition) in the vegetation of 120 boreal peatlands. Using null model approach we determined whether community assembly processes differ between pristine and disturbed sites. Sites represented three peatland ecosystem types, each with two levels of productivity. Half of the sites were pristine and half were drained for forestry, which causes a major ecosystem level disturbance. Our results showed that high productivity sites encompassed higher species richness and different communities than low productivity sites. By contrast, we did not observe any difference in beta diversity between high and low productivity sites. Between pristine and drained sites neither species richness and nor beta diversity differed. Instead, peatland communities in drained were dissimilar to pristine sites, thus showing changes not attributed to drift but to selection, most likely based on altered hydrology, pH, and nutrient gradients. Moreover, the changes due to drainage were toward forest communities which could lead to landscape level homogenization. Effective ways to combine knowledge of the landscape level changes among disturbed areas and the understanding of the mechanisms affecting communities locally are important for reaching the ambitious global targets of restoring the degraded ecosystems. 1. Elo et al. (2016) The mechanistic basis of changes in community assembly in relation to anthropogenic disturbance and productivity. Ecosphere 7: e01310peerReviewe

The mechanistic basis of changes in community assembly in relation to anthropogenic disturbance and productivity

Anthropogenic disturbance often causes changes in communities. However, the mechanistic basis of these changes remains elusive. As all patterns in community ecology can be understood as a result of four processes (speciation, selection, drift, and dispersal), the effect of disturbance should depend on how disturbance disrupt these processes. We studied the effects of disturbance and productivity on species richness, community composition, and community dispersion (i.e., variation in community composition) in the vegetation of 120 boreal peatlands using null-model approach to determine whether community assembly processes differ between pristine and disturbed sites. Sites represented three peatland ecosystem types, each with two levels of productivity. Half of the sites were disturbed by drainage and half are pristine. Pristine and disturbed sites showed similar species richness. However, their community composition differed indicating a directional selection due to disturbance, whereas dispersion of disturbed and pristine communities did not differ suggesting no change in the relative strength of selection and drift. Our results suggest that understanding the combination of landscape level community changes and local selection pressures is important when restoration of degraded ecosystems is undertaken.peerReviewe

Recovery of plant communities after ecological restoration of forestry-drained peatlands

Ecological restoration is expected to reverse the loss of biodiversity and ecosystem services. Due to the low number of well-replicated field studies, the extent to which restoration recovers plant communities, and the factors underlying possible shortcomings, are not well understood even in medium term. We compared the plant community composition of 38 sites comprising pristine, forestry-drained, and 5 or 10 years ago restored peatlands in southern Finland, with special interest in understanding spatial variation within studied sites, as well as the development of the numbers and the abundances of target species. Our results indicated a recovery of community composition 5–10 years after restoration, but there was significant heterogeneity in recovery. Plant communities farthest away from ditches were very similar to their pristine reference already 10 years after restoration. In contrast, communities in the ditches were as far from the target as the drained communities. The recovery appears to be characterized by a decline in the number and abundance of species typical to degraded conditions, and increase in the abundance of characteristic peatland species. However, we found no increase above the drained state in the number of characteristic peatland species. Our results suggest that there is a risk of drawing premature conclusions on the efficiency of ecological restoration with the current practice of short-term monitoring. Our results also illustrate fine-scale within-site spatial variability in the degradation and recovery of the plant communities that should be considered when evaluating the success of restoration. Overall, we find the heterogeneous outcome of restoration observed here promising. However, low recovery in the number of characteristic species demonstrates the importance of prioritizing restoration sites, and addressing the uncertainty of recovery when setting restoration targets. It appears that it is easier to eradicate unwanted species than regain characteristic species by restoration.peerReviewe