Sairaanhoitajien kokemuksia 0–3- vuotiaiden astman kaltaisia oireita sairastavien lasten lääkehoidon ohjauksesta

Opinnäytetyömme oli osa nelivuotista Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia. Projekti toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan, HUS Lasten ja nuorten sairaalan sekä pitkäaikaissairaiden lasten hoitoon ja kuntoutukseen liittyvien kolmannen sektorin yhdistysten kanssa. Opinnäytetyömme liittyi tämän hankkeen kolmanteen vaiheeseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia 0–3 -vuotiaiden astman kaltaisia oireita sairastavien lasten lääkehoidon ohjauksesta. Opinnäytetyömme tavoitteena oli käytännön hoitotyön ohjauksen kehittämisen ohella pyrkiä kehittämään myös ohjauksen opetusta ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyössä haimme vastausta kysymyksiin: Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjaustarpeen suunnittelusta? Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjauksen toteutuksesta? Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjauksen arvioinnista? Miten sairaanhoitajat kokivat interventiomallin mukaisen lapsiperheen ohjauksen? Työ toteutettiin sairaanhoitajien teemahaastatteluna lastenosastolla. Haastattelimme tähän työhön kuutta sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyömme tulokset: Tulosten mukaan sairaanhoitajien ohjauksen tavoitteina oli, että lapsi ja perhe ymmärtävät lääkityksen merkityksen sekä hallitsevat lääkkeenantovälineet, jotta lapsi pysyisi oireettomana. Tulosten mukaan perheen ohjaustarve kartoitettiin keskustelemalla ja kysymällä perheeltä aikaisempia tietoja lapsen astmasta. Tietoa annettiin perheelle ohjaustilanteessa suullisesti ja kirjallisesti. Asioita kerrattiin ohjauksen varmistamiseksi. Vuorovaikutus oli ohjauksessa hyvää, vaikka osa sairaanhoitajista koki ilmapiiriin vanhempien osalta kiireiseksi. Ohjausta arvioitiin tekemällä vanhemmille kysymyksiä ohjatuista asioista. Ohjaukselle asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Sairaanhoitajat pitivät interventiomallin mukaista ohjausta mielekkäänä, vaikka se lisäsi heidän työtään. Johtopäätökset: Osa sairaanhoitajista oli antanut ohjausta kuten aina ennenkin. Ohjausta oli tapahtunut koko lapsen sairaalassa oloajan. Tavoite oli saada perhe motivoitumaan lapsen hoi-toon.Our final project was a part of a 4- year-long Patient Education of Children, Adolescents and Their Families project. The project was accomplished in co-operation with the Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, HUCH Hospital for Children and Adolescents, Finland and third sector associations which are related to the care of long term sick children and their rehabilitation. Our study belonged to the third part of this project. The study described the practical nurses’ experiences when guiding medical treatment for 0-3 year old children with asthma like symptoms. The goal of our final project was to develop the guidance of practical nursing and also to develop the teaching of guidance in the University of Applied Sciences. In our study, we tried to the find answers to following questions: What kind of experiences registered practical nurses had in planning the need for guidance? What kind of experiences practical nurses had concerning the execution of guidance? What kind of experiences practical nurses had about the evaluation of the guidance? How did the practical nurses experience the guidance of family based intervention model? The data was collected with a theme interview for practical nurses in a department for children. Six practical nurses were interviewed for this study. The data of this study was analysed by using inductive analysis. Results of our final project: According to results, the objective in guidance of practical nurses was that both the child and the family understand the significance of medication and that they are able to control the medical devices needed for medication to keep the child without symptoms. According to the results, family’s need for guidance was determined in discussions and by asking information from the family on the child’s earlier experiences concerning asthma. Information was given to the family both orally and in writing. Instructions were repeated to make sure the guidance was understood. The interaction in guidance was good even though some of the practical nurses felt that the atmosphere was busy when dealing with the parents. The evaluation of the guidance was made by making questions to parents about guided issues. The aims of the guidance were well accomplished. Practical nurses liked the intervention model guidance even though it increased their work load. Conclusions: Some of the practical nurses gave guidance as earlier. Guidance had been given continuously when the child was in the hospital. The aim was to motivate the family to treat the child