Nuorten poliittinen kuluttajuus osana demokratian murrosta ja yksilöllistyvän vaikuttamisen ihannetta

Tutkielma käsittelee kuluttamista nuorten politiikan teon välineenä. Näkökulmana tutkielmassa on kuluttaminen osana yksilöllistyvää politiikkaa ja demokratian murrosta edustuksellisuudesta kohti yksilöiden toimijuuden ja vastuullisuuden korostusta. Tarkoituksena on selvittää, keitä poliittisesti kuluttavat nuoret ovat. Onko pettymys muun politiikan toimivuuteen ja vaikuttavuuteen syynä haluun vaikuttaa omakohtaisesti, vai ovatko poliittisesti kuluttavat nuoret ikätovereitaan aktiivisempia politiikan tuntijoita ja tekijöitä. Keskeinen kysymys onkin, korvaako vai täydentääkö kasvussa oleva poliittinen kuluttajuus institutionaalisia vaikuttamisen keinoja kuten äänestämistä ja puoluepolitiikassa toimimista. Tutkimuksen aineistona on käytetty vuoden 2013 nuorisobarometriä, jonka perusjoukko on 15–29 vuotiaat nuoret. Tutkielmaa varten aineisto rajattiin käsittelemään tutkimushetkellä yli 19 vuotiaita, jotta esimerkiksi äänestysaktiivisuutta käsittelevät kysymykset olisivat relevantteja. Tutkimusmenetelmänä käytettiin regressioanalyysiä, joka toteutettiin hierrarkkisella mallilla. Tutkimustulokset osoittavat, ettei poliittinen kulutus ensisijaisesti ole muuhun politiikkaan epäluuloisesti suhtautuvien vaikutustapa. Poliittinen kuluttaminen on pikemminkin muuta vaikuttamista täydentävää, kuin sitä korvaavaa toimintaa. Naiset ovat poliittisina kuluttajina hieman miehiä aktiivisempia ja suurin yksittäinen poliittista kuluttajuutta aineistossa selittävä tekijä on yksilön suhde yleisiin eettisen kulutuksen piiriin kuuluviin arvokysymyksiin koskien esimerkiksi ympäristöä ja ihmisten tasa-arvoisuutta. Mahdollinen selitys tälle, on käytettävissä olevien kulutusmahdollisuuksien kirjo. Sekä erilaiset sertifioinnit että kampanjat keskittyvät lähinnä ympäristökysymyksiin ja ihmisoikeuksiin