1 research outputs found

    Puheen tyypillinen sujumattomuus suomea ja ruotsia puhuvilla kaksikielisillä lapsilla

    Get PDF
    Kaikilla ihmisillä ilmenee ajoittain puheessaan sujumattomuuksia, jotka eivät kuitenkaan johdu änkytyksestä – tällaista sujumattomuutta kutsutaan puheen tyypilliseksi sujumattomuudeksi. Tämän tutkielman tavoitteena oli valottaa suomea ja ruotsia puhuvien kaksikielisten lasten puheen tyypillistä sujumattomuutta, jota ei ole vielä aiemmin tutkittu lainkaan. Muun kielisissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kaksikielisillä saattaisi esiintyä puheessaan tavallista enemmän tyypillistä sujumattomuutta, mistä johtuen kaksikielisillä voisi olla suurentunut riski saada virheellisesti positiivinen änkytysdiagnoosi. Tässä tutkielmassa selvitettiin, ilmeneekö tutkittavien suomenkielisessä puheessa enemmän tyypillistä sujumattomuutta kuin yksikielisillä yleensä. Änkytysprosentti on tärkeä diagnostinen kriteeri änkytyksen erotusdiagnostiikassa. Tyypillisen sujumattomuuden ja änkytyksen raja-arvona pidetään yleisesti noin 3%:a änkytyksenkaltaisia sujumattomuuksia (SLD) puhenäytteestä, joskus myös 7%:a muita sujumattomuuksia (OD) ja 10%:a kaikkia sujumattomuuksia (TD) puhenäytteestä. Frekvenssin lisäksi tutkielmassa otettiin huomioon kielten välisen dominanssin sekä suomen kielen taitotason mahdollinen vaikutus puheen sujuvuuteen. Tutkielma toteutettiin osana Selma Saad-Merouwen väitöskirjatutkimusta. Tässä osatutkimuksessa tutkittavat olivat tyypillisesti kehittyneitä 6;7–11;6-vuotiaita simultaanisesti kaksikielisiä suomea ja ruotsia puhuvia lapsia, jotka rekrytoitiin ruotsinkielisistä kouluista. Tiedonkeruu toteutettiin etänä Zoom-verkkokokoustyökalun kautta. Tapaamisissa tutkittavilta kerättiin puhenäytteet kuvakirjan kuviin perustuvasta kerronnasta kummallakin kielellä. Puhenäytteet litteroitiin ja niistä laskettiin tutkittavien sujumattomuusprosentit. Tutkittavien kielten välinen dominanssi ja suomen kielen taitotaso määriteltiin huoltajan täyttämän, muokatun PaBiQ-kyselylomakkeen avulla. Hypoteesin vastaisesti tulokseksi saatiin, että tutkittavien puheen sujumattomuus jäi merkitsevästi niiden raja-arvojen alle, joita pidetään yksikielisillä tyypillisen puheen sujumattomuuden ylärajoina. Raja-arvot alittuivat merkitsevästi kaikkien sujumattomuusluokkien osalta. Vain yksittäisillä tutkittavilla havaittiin raja-arvoja ylittäviä sujumattomuusprosentteja. Kielten välisellä dominanssilla tai kielellisellä taitotasolla ei kummallakaan havaittu vaikutusta puheen sujuvuuteen. Sujumattomuuksien matalaan frekvenssiin saattoi vaikuttaa ainakin se, että kaikki tutkittavat olivat simultaanisia kaksikielisiä, joten he ovat olleet kontaktissa molempiin kieliin jo hyvin nuoresta iästä alkaen. Myös kieliparilla saattoi olla vaikutusta sujuvuuteen: suomi ja ruotsi ovat kielinä hyvin erilaisia, eikä kielissä ole paljoa samankaltaisia sanoja, jotka voisivat aktivoitua sanahaussa rinnakkain aiheuttaen ylimääräistä kuormitusta kielelliselle prosessoinnille. Myös tutkittavien perheiden korkealla sosio-ekonomisella asemalla sekä tutkimuksen toteuttamisella etätapaamisina saattoi olla vaikutusta tuloksiin. Tutkimuksissa on yleisesti saatu hyvin vaihtelevia tuloksia kaksikielisten puheen sujuvuudesta, ja kliinisen työn tueksi olisikin tärkeää saada lisää tutkittua tietoa puheen tyypillisen sujumattomuuden esiintyvyydestä erilaisilla kaksikielisillä populaatioilla. Puheen sujuvuuden tutkimuksessa tulisi joka tapauksessa huomioida entistä paremmin alati kasvava kaksi- ja monikielisten populaatio, sillä yli puolet maailman väestöstä on kaksikielisiä
    corecore