Re‐weighing the 5% tagging recommendation: assessing the potential impacts of tags on the behaviour and body condition of bats

Considerable advances and breakthroughs in wildlife tracking technology have occurred in recent years, allowing researchers to gain insights into the movements and behaviours of a broad range of animals. Considering the accessibility and increase in use of tracking devices in wildlife studies, it is important to better understand the effects on these on animals. Our endeavour revisits a guideline established in 1988, which proposes that bats may encounter body condition or health problems and alter their behaviour when carrying tags weighing more than 5% of their body mass. Through a systematic literature review, we conducted a meta‐analysis to identify the impacts of tags on bats, including 367 papers from 1976 to 2023 that discussed, mentioned, employed, or quantified tagging of bats. We noted that the proportion of studies exceeding the 5% rule has not changed in recent years. However, the impact of tags was quantified in few studies for behaviour (n = 7) and body condition (n = 10) of bats. We were unable to assess whether tags weighing less or more than 5% of the bat's body mass impacted bats, but our meta‐analysis did identify that tags, irrespective of mass, affect the behaviour and body condition of bats. Although the overall magnitude of measured effects of tags on bats was small, progress has been made to advance our understanding of tag mass on bats. Naturally, there is a bias in reporting of significant results, illustrating the need of reporting results when there is no apparent effect of tags on bats. Our findings highlight the need for rigorous reporting of behaviour and body condition data associated with tagging of animals and illustrate the importance for studies comparing how tracking devices of different dimensions and masses may impact bat species to ensure research meets rigorous ethical standards

Lepakoiden vahvat lajikohtaiset vasteet keinotekoiseen valaistukseen Suomen valoisissa kesäöissä

Urbanisaatio on yksi suurimmista eliöihin vaikuttavista nopeasti kasvavista ilmiöistä, ja siihen liittyy läheisesti myös keinotekoisen valon voimakas lisääntyminen. Erityisen paljon valosaaste vaikuttaa yöaktiivisiin eläimiin, kuten lepakoihin. Lepakot ovat yöaktiivisia nisäkkäitä, jotka saalistavat valolle herkkiä hyönteisiä, joten ne ovat erityisen alttiita yöllisten valonlähteiden vaikutuksille. Valosaasteen vaikutus lepakoihin on moninainen, ja lajiriippuvainen: jotkut häiriintyvät siitä voimakkaasti, kun taas toiset näyttävät käyttävän valaistusta hyödykseen saalistuksessa. Valosaasteen vaikutuksia suomalaisiin lepakoihin ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin, ja pohjoisilla leveysasteillakin tutkimusta on tehty varsin vähän. Pro Gradu -tutkielmassani vertailin lepakoiden esiintymistä keinotekoisesti valaistuilla ja luonnostaan valaisemattomilla alueilla kaupunkipuistoissa Etelä-Suomessa. Nähdäkseni alkukesän valoisten öiden vaikutuksen keräsin akustista dataa kahdelta ajanjaksolta: valoistalta alkukesältä (kesäkuu) ja pimeältä loppukesältä (elokuu). Tavoitteenani oli selvittää, reagoivatko eri lepakkolajit eri tavalla keinovaloon, vaikuttaako lampputyyppi niiden vasteeseen ja miten luonnonvalo vaikuttaa niiden aktiivisuuteen. Pohjanlepakko (E. nilssonii) esiintyi runsaammin valaistuissa, kuin pimeissä kohteissa molempina kuukausina, ja HPS (suurpainenatrium) lamput olivat LED lamppuja houkuttelevampia. Sitä vastoin siipat (Myotis-suvun lepakot) välttivät valaistuja kohteita. Luonnonvalon vaihtelu vaikutti voimakkaasti lepakoiden aktiivisuuteen: aktiivisuuden huippu aikaistui selvästi elokuussa kesäkuuhun verrattuna. Tulokset viittaavat siihen, että yhä yleistyvä LEDvalaistuksen käyttö ja sen mukanaan tuoma yöllisen valasituksen ja valon aallnpituuksien muuttuminen saattaa aiheuttaa muutoksia yöllisten eläinten käyttäytymisessä. Suuret eroavaisuudet keinovalon vasteissa eri lajien välillä korostavat pimeyden säilyttämisen tärkeyttä.Urbanisation is rapidly increasing, along with the use of artificial lighting, which poses a growing threat to wildlife, especially nocturnal fauna. Bats are nocturnal mammals that prey on light-sensitive insects, making them particularly vulnerable to the effects of artificial light sources. Responses to artificial lights vary among bat species, with some being strongly repelled while others appear to benefit from them. However, little attention has been given to the impact of light pollution on bats in northerly latitudes, where bright summer nights may influence the effects of artificial light on these animals. In my thesis I compared the presence of bats in artificially illuminated and unilluminated areas in urban parks in Southern Finland. To see the effect of bright nights in the early summer I collected acoustic data during two time periods: bright early summer (June), and dark late summer (August). My aim was to determine if different bat species respond differently to artificial light, if lamp type affects their response, and how natural light influences their activity patterns. I found that northern bats (E. nilssonii) were drawn to street lights in both early and late summer, and they seemed to prefer HPS (high-pressure sodium) lamps to LED (light emitting diode) lamps. Conversely, more light shy bats from the genus Myotis strictly avoided street lamps at all times. The strongest effect of natural light on bats was observed on their activity patterns: the timing of peak activity shifted considerably along with changes in natural light conditions. My results indicate possible changes in the responses of nocturnal wildlife to the changes in spectral composition of illumination along with increasing popularity of LEDs. The significant differences in the responses of different bat taxa to illumination highlight the importance of conservation of dark spaces and times