Itsetuntemus, ekspressivismi ja Wittgenstein

Tämä artikkeli esittelee ekspressivististä itsetuntemuksen (self-knowledge) teoriaa erityyppisten itsetuntemuksen teorioiden kontekstissa. Artikkelin viimekätinen tavoite on arvioida erityisesti ekspressivistisen teorian suhdetta Wittgensteinin mielenfilosofiaan, joka usein mainitaan teorian lähteenä, ja tarkastella teorian kehitystarpeita ja -mahdollisuuksia muiden itsetuntemuksen teorioiden valossa. Osassa 1 esitetään eräitä käsitteellisiä selvennyksiä. Osa 2 käsittelee itsetuntemuksen (omia mentaalisia tiloja koskevan tiedon) oletettuja filosofisesti kiinnostavia erityispiirteitä, joiden ymmärtäminen on itsetuntemuksen teorioiden arvioimisen kannalta olennaista. Osa 3 esittää itsetuntemuksen teorioiden karkean tyypittelyn sen mukaan, pitävätkö ne itseilmaisuja empiirisesti muodostettuina väittäminä, rationaaliseen toimijuuteen olennaisesti liittyvinä sitoutumina vai ekspressiivisinä lausumina. Ekspressivistisen vaihtoehdon yhteydessä arvioidaan sen suhdetta Wittgensteinin ajatteluun. Osassa 4 tarkastellaan Dorit Bar-Onin muotoilemaa neo-ekspressivististä itsetuntemuksen teoriaa ja esitetään, että ansioistaan huolimatta se ei ota tyydyttävästi huomioon rationaalisen toimijan kykyä konstituoida aktiivisesti ja reflektiivisesti ajatuksiaan ja asenteitaan. Lopuksi osassa 5 esitetään ajatuksia neo-ekspressivismin jatkokehittelyä varten ja kehotetaan tarkastelemaan itseilmaisuja sosiaalisessa kontekstissa Wittgensteinin kielipeliajatuksen mukaisesti

Ludwig Wittgensteinin mielenfilosofiassa toisten mielet eivät ole tavoittamattomia

Jyväskylän yliopistossa 19.9.2015 pidetty lectio praecursoria

Itsetuntemus, ekspressivismi ja Wittgenstein

Tämä artikkeli esittelee ekspressivististä itsetuntemuksen (self-knowledge) teoriaa erityyppisten itsetuntemuksen teorioiden kontekstissa. Artikkelin viimekätinen tavoite on arvioida erityisesti ekspressivistisen teorian suhdetta Wittgensteinin mielenfilosofiaan, joka usein mainitaan teorian lähteenä, ja tarkastella teorian kehitystarpeita ja -mahdollisuuksia muiden itsetuntemuksen teorioiden valossa. Osassa 1 esitetään eräitä käsitteellisiä selvennyksiä. Osa 2 käsittelee itsetuntemuksen (omia mentaalisia tiloja koskevan tiedon) oletettuja filosofisesti kiinnostavia erityispiirteitä, joiden ymmärtäminen on itsetuntemuksen teorioiden arvioimisen kannalta olennaista. Osa 3 esittää itsetuntemuksen teorioiden karkean tyypittelyn sen mukaan, pitävätkö ne itseilmaisuja empiirisesti muodostettuina väittäminä, rationaaliseen toimijuuteen olennaisesti liittyvinä sitoutumina vai ekspressiivisinä lausumina. Ekspressivistisen vaihtoehdon yhteydessä arvioidaan sen suhdetta Wittgensteinin ajatteluun. Osassa 4 tarkastellaan Dorit Bar-Onin muotoilemaa neo-ekspressivististä itsetuntemuksen teoriaa ja esitetään, että ansioistaan huolimatta se ei ota tyydyttävästi huomioon rationaalisen toimijan kykyä konstituoida aktiivisesti ja reflektiivisesti ajatuksiaan ja asenteitaan. Lopuksi osassa 5 esitetään ajatuksia neo-ekspressivismin jatkokehittelyä varten ja kehotetaan tarkastelemaan itseilmaisuja sosiaalisessa kontekstissa Wittgensteinin kielipeliajatuksen mukaisesti.peerReviewe

Solipsismin kritiikki Wittgensteinin myöhäisfilosofiassa

Tässä tutkielmassa käsittelen solipsismin teemaa Ludwig Wittgensteinin myöhäiskauden filosofiassa. Tavoitteena on tarkastella huolellisesti Wittgensteinin solipsismiin liittyviä tekstikokonaisuuksia ja huomautuksia ja selvittää, kuinka näiden kautta hahmottuu moniosainen ja voimakas kritiikki solipsismia vastaan. Esitän, että Wittgensteinin kriittiset argumentit kehittyivät hänen käytyään 1930-luvun alussa ajattelussaan läpi metodologisen solipsismin vaiheen; esitän myös, että Wittgensteinin solipsismin kritiikki pohjautui ”minän” ja ”aistimuksen” käsitteiden kieliopilliseen tarkasteluun; ja että hän tulkitsi metafyysisen solipsismin lähteeksi taipumuksen käyttää tiettyjä käsitteitä irrotettuna varsinaisesta toimintaympäristöstään tavalla, joka johtaa filosofisiin virhepäätelmiin. Sovellan tutkielmassani erityisesti Jaakko Hintikan Wittgenstein-tulkintaa. Kiinnitän myös huomiota Wittgensteinin filosofian erityispiirteisiin ja korostan hänen keskeistä kiinnostustaan välittömään kokemukseen liittyviin filosofisiin ongelmiin, joka tekee solipsismista olennaisen painavan teeman hänen tuotannossaan. Tutkielma sisältää neljä päälukua. Luku 2 käsittelee solipsismia koskevaa keskustelua Sinisessä kirjassa (1933-34), jonka kautta Wittgensteinin solipsismin kritiikin peruselementit tulevat näkyviin. Luku 3 tarkastelee hänen 1930-luvun alun metodologista solipsismiaan ja muutosta, joka tämän jälkeen tapahtui hänen käsityksessään aistimuskielestä. Luku 4 käsittelee ensisijaisesti Wittgensteinin huomautuksia ”minä”- sanan kieliopista ja eräiden myöhempien filosofien (ennen kaikkea G.E.M. Anscomben) näistä johtamia ajatuksia, sekä liittää huomautukset muiden Wittgensteinin myöhäisfilosofian tärkeiden teemojen yhteyteen. Luku 5 keskittyy tekstiin ”Muistiinpanoja luentoihin 'yksityisestä kokemuksesta' ja 'havainnonsisällöistä'” (1934-36), tuoden esiin ambivalentteja piirteitä Wittgensteinin suhteesta solipsismiin sekä hänen ajattelunsa fenomenologisia painotuksia

Meeting other minds

nonPeerReviewe

Expressivism, Self-Knowledge, and Describing One’s Experiences

peerReviewe

Ludwig Wittgensteinin mielenfilosofiassa toisten mielet eivät ole tavoittamattomia

nonPeerReviewe

Wittgenstein's "Inner and Outer" : Overcoming Epistemic Asymmetry

In this article, I identify three ways in which Wittgenstein opposed an idea of epistemic asymmetry between the first person and the secondor- third person. Examining the questions of 1) absence of doubt about my own experience and uncertainty about the experiences of others, 2) ineffability of subjective experience and 3) immediacy of my knowledge of my own experience contrasted with my merely inferential knowledge about the experiences of others, I see Wittgenstein’s remarks about “inner and outer” as a many-faceted denial of the claim that people’s minds are in some deep way unknowable to others. These considerations also serve to clarify Wittgenstein’s relation to behaviorism.peerReviewe