Remediation of Reading Difficulties in Grade 1 : Three Pedagogical Interventions

Remediation of Reading Difficulties in Grade 1. Three Pedagogical Interventions Keywords: initial teaching, learning to read, reading difficulties, intervention, dyslexia, remediation of dyslexia, home reading, computerized training In this study three different reading interventions were tested for first-graders at risk of reading difficulties at school commencement. The intervention groups were compared together and with a control group receiving special education provided by the school. First intervention was a new approach called syllable rhythmics in which syllabic rhythm, phonological knowledge and letter-phoneme correspondence are emphasized. Syllable rhythmics is based on multi-sensory training elements aimed at finding the most functional modality for every child. The second intervention was computerized training of letter-sound correspondence with the Ekapeli learning game. The third intervention was home-based shared book reading, where every family was given a story book, and dialogic reading style reading and writing exercises were prepared for each chapter of the book. The participants were 80 first-graders in 19 classes in nine schools. The children were matched in four groups according to pre-test results: three intervention and one control. The interventions took ten weeks starting from September in grade 1. The first post-test including several measures of reading abilities was administered in December. The first delayed post-test was administered in March, the second in September in grade 2, and the third, “ALLU” test (reading test for primary school) was administered in March in grade 2. The intervention and control groups differed only slightly from each other in grade 1. However, girls progressed significantly more than boys in both word reading and reading comprehension in December and this difference remained in March. The children who had been cited as inattentive by their teachers also lagged behind the others in the post-tests in December and March. When participants were divided into two groups according to their initial letter knowledge at school entry, the weaker group (maximum 17 correctly named letters in pre-test) progressed more slowly in both word reading and reading comprehension in grade 1. Intervention group and gender had no interaction effect in grade 1. Instead, intervention group and attentiveness had an interaction effect on most test measures the inattentive students in the syllable rhythmic group doing worst and attentive students in the control group doing best in grade 1. The smallest difference between results of attentive and inattentive students was in the Ekapeli group. In grade 2 still only minor differences were found between the intervention groups and control group. The only significant difference was in non-word reading, with the syllable rhythmics group outperforming the other groups in the fall. The difference between girls’ and boys’ performances in both technical reading and text comprehension disappeared in grade 2. The difference between the inattentive and attentive students cold no longer be found in technical reading, and the difference became smaller in text comprehension as well. The difference between two groups divided according to their initial letter knowledge disappeared in technical reading but remained significant in text comprehension measures in the ALLU test in the spring of grade 2. In all, the children in the study did better in the ALLU test than expected according to ALLU test norms. Being the weakest readers in their classes in the pre-test, 52.3 % reached the normal reading ability level. In the norm group 72.3 % of all students attained normal reading ability. The results of this study indicate that different types of remediation programs can be effective, and that special education has been apparently useful. The results suggest careful consideration of first-graders’ initial reading abilities (especially letter knowledge) and possible failure of attention; remediation should be individually targeted while flexibly using different methods.Tutkimuksessa selvitettiin kolmen erilaisen lukemisen kuntoutusmenetelmän vaikuttavuutta ensiluokkalaisilla, joilla koulun alkaessa havaittiin lukemisen vaikeuden riski. Tulokset osoittavat, että useanlaiset menetelmät voivat olla tehokkaita, sillä lapset menestyivät kaikilla kolmella eri menetelmällä ilman suuria ryhmien välisiä eroja. Lisäksi ne lapset, jotka saivat vain koulunsa tavanomaista lukemisen erityisopetusta, kehittyivät myös. Lukemisessa edistymiseen vaikutti ensimmäisellä luokalla eniten tarkkaavuus ja lukemista edeltävistä taidoista kirjainten tuntemus ennen koulun alkua. Tytöt menestyivät koko ensimmäisen luokan poikia paremmin, mutta pojat kuroivat eron kiinni toisen luokan alussa. Tulosten perusteella lukemisen kuntoutus tulisi rakentaa yksilöllisesti huomioiden lähtötaso, kyky hyötyä opetuksesta ja kodin mahdollisuus tukea lasta. Lukemisen kuntoutusmenetelminä tässä tutkimuksessa kokeiltiin uutta, tavujen rytmisyyttä korostavaa, kielellistä tietoisuutta ja kirjain-äänneyhteyttä harjoittavaa tavurytmiikkaa. Tavurytmiikkaohjelma rakennettiin monikanavaisista harjoitteista, joiden avulla pyrittiin tavoittamaan kullekin lapselle parhaiten toimiva aistikanava. Toisena kuntoutusmuotona käytettiin kirjain-äänneyhteyttä harjoittavaa Ekapeli-tietokonepeliä. Kolmantena kuntoutusmuotona oli vanhempien aktivointi ääneen lukemiseen. Perheille annettiin tarinakirja, jonka jokaiseen lukuun tehtiin tekstiä laajentavaan keskusteluun kannustavat luku- ja kirjoitusohjeet. Tutkimukseen osallistui 80 ensiluokkalaista yhdeksän eri espoolaiskoulun 19 luokalta. Oppilaat jaettiin alkutestauksen perusteella neljään samankaltaiseen ryhmään, joista kolme osallistui kuntoutukseen neljännen toimiessa kontrolliryhmänä, joka sai vain koulunsa erityisopetusta. Kuntoutus alkoi ensimmäisen luokan syyskuussa jatkuen 10 viikkoa. Joulukuussa oppilaat testattiin uudestaan lukemisen eri osa-alueilta. Ensimmäinen viivästetty lopputestaus tehtiin ensimmäisen luokan maaliskuussa, toinen toisen luokan syyskuussa ja kolmas toisen luokan maaliskuussa. Tutkimusryhmät erosivat toisistaan ja kontrolliryhmästä vain vähän ensimmäisen kouluvuoden aikana. Sen sijaan tyttöjen ja poikien välille syntyi merkitsevä ero sekä teknisen lukemisen että tekstinymmärryksen taidoissa joulukuussa, ja ero säilyi maaliskuun testaukseen asti. Samoin opettajien tarkkaamattomiksi nimenneet oppilaat jäivät jälkeen tarkkaavaisista heti joulukuun lopputestissä, ja ero kasvoi maaliskuun lopputestissä. Sukupuolten menestykseen ei vaikuttanut käytetty kuntoutusmuoto. Sen sijaan tutkimusryhmään kuulumisella ja tarkkaavuudella oli yhdysvaikutus siten, että tavurytmiikkaryhmän tarkkaamattomat menestyivät koko ensimmäisen luokan heikoiten ja kontrolliryhmän tarkkaavaiset keskimäärin parhaiten. Pienin ero tarkkaavaisten ja tarkkaamattomien välillä oli Ekapeli-ryhmässä. Kun tutkimusjoukkoa tarkasteltiin jaettuna kahteen ryhmään koulun alkaessa osattujen kirjainten määrän perusteella, havaittiin heikomman kirjaintasoryhmän (enintään 17 osattua kirjainta alkuseulassa) jäävän jälkeen sekä teknisessä lukemisessa että tekstinymmärtämisessä koko ensimmäisen luokan ajan. Toisella luokalla tutkimusryhmät erosivat edelleen toisistaan vähän. Ainoa merkitsevä ero oli syksyllä teknisen lukemisen testissä, jossa mitään merkitsemättömät sanat oli löydettävä merkityksellisten sanojen joukosta. Siinä tavurytmiikkaryhmä menestyi parhaiten. Ero tyttöjen ja poikien välillä sekä teknisessä lukutaidossa että tekstinymmärryksessä hävisi toisen luokan aikana kokonaan. Ero tarkkaamattomien ja tarkkaavaisten välillä hävisi teknisessä lukutaidossa ja pieneni tekstinymmärryksessä. Kirjaintasoryhmien välinen ero hävisi teknisessä lukutaidossa mutta säilyi merkitsevänä vielä kevään tekstinymmärryksessä. Kaikkiaan tutkimukseen osallistuneiden lasten menestys toisen luokan lukutestissä oli parempi kuin normiaineisto antoi odottaa. Luokkiensa heikoimpina alkuseulan perusteella tutkimukseen valikoituneista lapsista 52,3 % oli lukutestin mukaan normaalilukijoita, kun normiaineistossa vastaava luku kaikilla oppilailla on 72,3 %. Ilmeisesti erityisopetuksesta on ollut hyötyä, vaikka menestystä toisen luokan keväällä sekä teknisessä lukemisessa että tekstinymmärryksessä ennusti ennen koulua mitatuista muuttujista parhaiten ei-verbaali älykkyys. Lisäksi tavurytmiikkaryhmään kuuluminen ennusti teknisen lukemisen taitoa ja tarkkaavuus tekstinymmärtämistä toisen luokan keväällä

Happiness and depression in the traditionally bullied and cyberbullied 12-year-old

Peer reviewe

Changes in the social networks of three women with an intellectual disability : A qualitative follow-up study

Peer reviewe

Extreme Social Withdrawal in Finland

Social withdrawal is a comprehensive phenomenon previously studied mainly in Japan as 'hikikomori'. It has been connected to social as well as psychological and societal factors. The aim of this study was to examine the appearance of social withdrawal in Finland. Social withdrawal was investigated from the social exclusion perspective. The study aspired to describe the ordinary life of socially withdrawn young and to seek answers to the question of what kind of people they are. The study also endeavored to detect the factors that might be associated with the onset and continuation of the process of social withdrawal. The methods of the study included structural interview and the analysis of a message board used by socially withdrawn people. The interviewees were two men who were withdrawn, and the interviews were implemented via e-mail. The message board data, including 32 conversations, was collected from Hikikomero, a section of internet forum site Ylilauta. The analysis of the data was carried out by using content analysis. The results of the study implement that social withdrawal is a self-feeding phenomenon largely affecting lives of the people who are withdrawn. The study supports the assessment of social withdrawal as a male-dominating phenomenon. From the factors appearing in relation to the onset of the withdrawal, experiences of inability to fulfill the cultural expectations imposed for men and social disappointments were detected. From the background of social withdrawal it was possible to detect experiences of peer victimization and mental illnesses. From the factors appearing in relation to the continuation of social withdrawal the most salient ones were social phobia, depression and the inability to create and maintain relationships. The reaching of the withdrawn trough a message board creates hope to tackle the solitude developing adversely."Komeroituminen" on syrjäyttävä, äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muoto, jolle ominaista on itse valittu yksinäisyys. Sosiaalista äärivetäytymistä on tutkittu etenkin Japanissa, jossa se tunnetaan hikikomori-nimisenä ilmiönä. Tyypillisesti ilmiön taustalta löytyy toisiaan vahvistavia psykologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaista komeroitumista seuraamalla vetäytyneiden suosimaa Ylilauta-keskustelupalstaa. Palstan Hikikomero-osastolta poimittiin 32 keskustelua eli lankaa, joiden sisältö analysoitiin. Lisäksi palstalta saatiin kaksi käyttäjää haastateltavaksi. Keskeiset tutkimuskysymykset koskivat komeroituneiden elintapaa sekä komeroitumista aiheuttavia ja sitä ylläpitäviä tekijöitä. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että sosiaalinen vetäytyminen on komeroituneiden jokapäiväistä elämää hallitseva, syvenevä ilmiö. Tämän tutkimuksen tulokset aiempien ohella viittaavat komeroitumisongelman koskevan erityisesti miehiä. Komeroitumiseen johtavien tekijöiden joukosta erottui kokemus kyvyttömyydestä täyttää oletettuja miehelle asetettuja vaatimuksia ja osittain tästä seuranneet sosiaaliset pettymykset. Komeroitumisen taustalta löytyi epätyydyttäviä perhesuhteita, koulukiusatuksi joutumista ja mielenterveysongelmia. Komeroitumista ylläpitävistä tekijöistä nousivat keskeisimpinä esiin sosiaalisten tilanteiden pelko ja siitä johtuva vaikeus luoda ja ylläpitää ihmissuhteita sekä masennus. Osa vetäytyneistä ei enää edes kaivannut ulos komerostaan. Komeroituneiden löytäminen keskustelupalstan välityksellä antaa kuitenkin toivoa päästä puuttumaan epäedulliseen suuntaan kehittyvään yksinäistymiseen

Kodin ja koulun digitaalisen viestinnän rooli opettajan hyvinvoinnin kannalta

Abstract Well-functioning communication is crucial in all work communities. A respectful and trusty partnership between parents and teachers in schools is essential not only for pupils but also for the well-being of the whole organization. Communication is at the heart of such a partnership. Although most parent-teacher communication nowadays takes place on digital platforms, not much is known about the specific role of digital communication (DC) in building parent-teacher partnerships. In an attempt to find out we asked 400 Finnish parents and 80 teachers about their experiences of communicating digitally and the kind of matters they discussed, and how they thought feedback on pupils should be expressed. The data was content- analyzed. Three categories related to DC content were identified: study-related matters, behavioral issues, and sensitive issues. Parental and teachers’ expectations of how pupil feedback should be expressed also fell into three categories: a good balance of encouraging and corrective feedback, more encouraging feedback, and a constant emphasis on the child’s weaknesses. These results have research and practical implications for teacher well-being.Peer reviewe

Parents’ and teachers’ views on digital communication in Finland

In pressAbstract Parents´ and teachers´ well-functioning communication supports their partnership and also benefits pupils' well-being. Today, communication largely takes place using electronic tools. In the current study Finnish parents' (N = 1123) and teachers' (N = 118) opinions on digital communication in urban and rural areas were studied by applying a new 14-item Digital Communication Scale (DCS) created for the purpose. The three-factor structured DCS was used to elucidate parents' and teachers' views on their partnership, feedback and clarity of messaging. In contrast to some negative headlines and myths, the main finding of our study was overall satisfaction with digital communication, which was seen as supporting the parent-teacher partnership and providing valuable information on pupils' development and their everyday issues. In particular, rural parents seemed satisfied with digital communication as a partnership-building tool. However, the view of parents was that they received less encouraging feedback about their children than teachers believed they had given. On the other hand, teachers experienced more ambiguity in digital communication than parents. This was more salient among urban teachers than among rural teachers. To summarize, rural parents and rural teachers saw digital communication as serving their collaboration better than did their urban peers. The results of the current study can be used for further development of parent-teacher communication in digital environments. Keywords: parent-teacher partnership, digital communication, Finnish schoolsParents’ and teachers’ well-functioning communication supports their partnership and also benefits pupils’ well-being. Today, communication largely takes place using electronic tools. In the current study, Finnish parents’ (N = 1123) and teachers’ (N = 118) opinions on digital communication in urban and rural areas were studied by applying a new 14-item Digital Communication Scale (DCS) created for the purpose. The three-factor structured DCS was used to elucidate parents’ and teachers’ views on their partnership, feedback, and clarity of messaging. In contrast to some negative headlines and myths, the main finding of our study was overall satisfaction with digital communication, which was seen as supporting the parent-teacher partnership and providing valuable information on pupils’ development and their everyday issues. In particular, rural parents seemed satisfied with digital communication as a partnership-building tool. However, the view of parents was that they received less encouraging feedback about their children than teachers believed they had given. On the other hand, teachers experienced more ambiguity in digital communication than parents. This was more salient among urban teachers than among rural teachers. To summarize, rural parents and rural teachers saw digital communication as serving their collaboration better than did their urban peers. The results of the current study can be used for further development of parent-teacher communication in digital environments.Peer reviewe