”Tää on se paikka missä mää saan olla” : Nuorten ja työntekijöiden kokemuksia Nuorten Ystävät -palvelut Oy:n jälkihuollosta Oulussa

Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvailla yhteistyökumppanimme Nuorten Ystävät – palvelut Oy:n jälkihuollon työntekijöiden sekä asiakkaiden kokemuksia lastensuojelun jälkihuollosta Oulussa. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa, jota Nuorten ystävät voivat hyödyntää työssään sekä kehittää toimintaansa sen avulla. Opinnäytetyömme tutkimuskysymyksenä on: millaisia kokemuksia Nuorten Ystävien Oulun jälkihuollon työntekijöillä ja asiakkailla on lastensuojelun jälkihuollosta. Tietoperustassa perehdymme lastensuojelun jälkihuoltoon sekä sen sisältöön. Tietoperustassa on hyödynnetty lastensuojelun jälkihuoltoa käsittelevää kirjallisuutta, tutkimuksia sekä lastensuojelulakia. Opinnäytetyön aineiston saimme jälkihuollon työntekijöiden teemoitetulla ryhmähaastattelulla sekä jälkihuollon asiakkaille suunnatulla Webropol-kyselyllä. Haastattelu sekä kysely toteutettiin syksyllä 2018. Opinnäytetyön tulosten perusteella ilmeni, että jälkihuollon työntekijät sekä asiakkaat ovat tyytyväisiä Nuorten Ystävien tarjoamaan jälkihuoltoon. Tärkeimpinä asioina esille nousivat muun muassa riittävät resurssit, jotka mahdollistavat säännölliset ja kiireettömät tapaamiset asiakkaiden kanssa sekä mahdollisuuden kokeilla laajasti eri harrastuksia yhdessä työntekijän ja/tai muiden jälkihuollon asiakkaiden kanssa. Työntekijöiden haastattelussa nousi esille myös tyytyväisyys siihen, että heillä on mahdollisuus tehdä jälkihuollon prosessin mukaisesti oman näköistänsä työtä persoonansa kautta ilman työnantajan laatimia tarkkoja raameja. Lastensuojelun jälkihuollon kesto on puhuttanut niin jälkihuoltoa koskevissa julkaisuissa kuin työkentilläkin. Jälkihuollon kesto nousi esille myös jälkihuollon työntekijöiden haastattelussa sekä asiakkaille suunnatussa kyselyssä. Jälkihuollon pidentämiselle tapauskohtaisesti olisi siis todellinen tarve. Opinnäytetyössämme suurimpana johtopäätöksenä on, että jälkihuoltoa tulisi pystyä jatkamaan tapauskohtaisesti pidempään kuin 21 ikävuoteen saakka