Family-based dietary intervention in the STRIP study – influences on diet and diet-related attitudes

The focus of this dissertation was to investigate the effects of family-based dietary intervention during childhood and adolescence. The participants comprised of children and parents who participated in a longitudinal, randomised atherosclerosis prevention trial (STRIP study). The intervention families (n=540) took part in a dietary intervention since the child’s age of 8- months. The control group (n=522) did not receive any tailored dietary intervention. The main focus of the intervention was to improve the quality of dietary fat. The diet of children and parents was evaluated by daily food records and dietrelated attitudes by a questionnaire. The dietary intervention influenced, favourably, the dietary fat quality in children and parents. Fat quality improved mainly by the decrease of saturated fat intake. Some minor effects of the intervention were also observed in children’s fruit and vegetable (F&V) consumption although the F&V consumption was very low. The intervention increased parental interest in healthy eating, but there was no difference in interest in natural products or in attitudes towards hedonic eating attitudes between the intervention and control parents. Parents’ interest in healthy eating associated with parents’ and children’s high fruit and vegetable consumption but not with their fat quality ratio. On the other hand, dietary fat quality improved at every level of interest in healthy eating. It seems that the main target of the intervention, the dietary fat quality of the children, was promoted effectively. In the future, more emphasis should be given on increasing unsaturated fat intake and on elevating F&V consumption in children. Children’s diet, especially F&V consumption, associated with diet-related attitudes of the parents. Therefore, co-operation with parents and family-based premises for working should be capitalized upon when promoting healthy eating in children and adolescents.Lapsiperheille suunnattu ravitsemusinterventio STRIP –tutkimuksessa – Vaikutukset ruokavalioon ja ruokaan liittyviin asenteisiin . Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lapsiperheille suunnatun ravitsemusintervention vaikutuksia. Tutkittavat olivat pitkäkestoiseen, satunnaistettuun STRIP -tutkimukseen osallistuneiden perheiden lapsia ja vanhempia. Interventioon osallistuneet lapset (n=540) olivat vanhempineen mukana erityisesti ruokavalion rasvan laadun parantamiseen tähdänneessä ravitsemusinterventiossa lapsen 8 kuukauden iästä lähtien. Vertailuryhmän lapset (n=522) perheineen eivät saaneet henkilökohtaista ravitsemusohjausta. Lasten ja vanhempien ruokavaliota tutkittiin ruokapäiväkirjojen avulla. Syömiseen liittyviä asenteita tutkittiin kyselylomakkeen avulla. Ravitsemusinterventio vaikutti suotuisasti interventioperheiden ruokavalion rasvan laatuun. Rasvan laatu pehmeni erityisesti tyydyttyneen rasvan käyttöä vähentämällä. Interventio vaikutti myös jossain määrin lasten kasvisten kulutukseen, tosin yleisesti ottaen kasvisten kulutus todettiin vähäiseksi. Interventioon osallistuminen lisäsi vanhempien kiinnostusta terveellistä syömistä kohtaan, mutta ei heidän kiinnostustaan luonnonmukaisia elintarvikkeita tai mielihyvää tuottavaa syömistä kohtaan. Vanhempien kiinnostus terveellistä syömistä kohtaan oli yhteydessä vanhempien ja lasten runsaampaan kasvisten käyttöön mutta ei parempaan rasvan laatua kuvaavaan suhteeseen. Tulokset osoittavat, että intervention pääkohteeseen, ruokavalion rasvan laatuun, kyettiin vaikuttamaan suotuisasti. Ravitsemuskasvatuksessa tulee jatkossa panostaa enemmän tyydyttymätöntä rasvaa sisältävien ruokien ja kasvisten kulutuksen lisäämiseen. Lasten ruokavalio, erityisesti kasvisten käyttö, oli yhteydessä vanhempien ruokaan liittyviin asenteisiin. Terveellisen syömisen edistäminen lapsilla edellyttääkin perhelähtöisyyttä sekä yhteistyötä vanhempien kanssa.Siirretty Doriast

Lihavuus lastenneuvolatyön haasteena - Terveydenhoitajien näkökulma

Lihavuuden ehkäisystä on tullut tärkeä kansanterveydellinen tavoite myös meillä Suomessa. Erityistä huomiota on kiinnitetty lasten ja nuorten lihavuuden lisääntymiseen ja sen ehkäisyn tärkeyteen. Suomessa eräinä lastenneuvolajärjestelmän perustehtävistä pidetään lapsen kasvun ja kehityksen säännöllistä seurantaa ja perheiden elintapaohjausta. Neuvolaterveydenhoitajia onkin pidetty avainhenkilöinä lasten lihavuuden ehkäisyssä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia lastenneuvoloissa toteutettavaa lihavuuden ehkäisyyn tähtäävää työtä erityisesti terveydenhoitajien näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Painokas-hankkeen yhteydessä vuosina 2006-2007 haastattelemalla 14 Turun kaupungin lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastattelut analysoitiin hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Lasten lihavuus osoittautui terveydenhoitajille ristiriitaiseksi aiheeksi, josta oli sekä tärkeää että vaikeaa puhua. Terveydenhoitajat painottivat vahvasti lapsen oikeutta terveyteen ja hyvinvointiin ja vanhempien vastuuta lapsistaan. Terveydenhoitajien kokonaisnäkemys perheen tilanteesta oli kuitenkin ennemmin ymmärtävä kuin syyttävä ja he liittivät lasten lihomisen osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta. Terveydenhoitajien näkemykset terveyteen ja painonhallintaan liittyvän asiatiedon merkityksestä ja tarpeellisuudesta vaihtelivat ja olivat osin ristiriitaisiakin. He kokivat tietonsa perheen arjesta riittämättömiksi ja totesivat, että neuvola ei välttämättä pysty tarjoamaan riittävästi konkreettista tukea painoasian käsittelemiseen ja perheen arjen muuttamiseen. Terveydenhoitajat pitivät ammattikunnan sisäisen ja moniammatillisen yhteistyön toteuttamista tärkeänä, mutta osin toteutumattomana tavoitteena. Perheiden seuranta ja jatko-ohjaus asettaa neuvolatyölle selvän haasteen. Tarvetta olisi työn tavoitteiden tiivistämiselle ja yhteistyön muotojen kehittämiselle. Terveydenhoitajien mukaan perheiden ja yhteistyön kannalta olisi eduksi, jos jatko-ohjaus voitaisiin toteuttaa riittävän varhaisessa vaiheessa sekä helposti tavoitettavissa olevana ja perhettä leimaamattomana palveluna. Kohtaamisen keskiössä tulisi olla perheen arki. Neuvolatyön piirissä olisi tärkeää pohtia sitä, mikä merkitys perheiden kohtaamisessa on perheen arkea kuvaavalla tiedolla, millaisin menetelmin perheen arkeen päästäisiin tarkastelemaan mahdollisimman rehellisesti ja lopulta, kuka tuota tietoa oikeastaan käyttää.Siirretty Doriast

Toisen asteen koulutusvalinnan yhteys nuorten ruokatottumuksiin – STRIP–projekti

Tutkimuksessa selvitettiin miten nuorten oma toisen asteen koulutusvalinta on yhteydessä ruokatottumuksiin. Tutkittavat (n=310, joista 175 tyttöä ja 153 poikaa) ovat osallistuneet sydänterveyden edistämiseen tähtäävään STRIP – interventiotutkimukseen. Ruoankäyttöä selvitettiin ruokapäiväkirjojen (13 kk- 19 v) ja frekvenssikyselyn (16-19 v) avulla. Nuoret jaettiin 1) lukiolaisiin ja 2) toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleviin. Lukiolaiset söivät aamupaloja säännöllisemmin kuin ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat. Lukiolaiset söivät myös kasviksia sekä hedelmiä ja marjoja säännöllisemmin kuin ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat ja jo yläkouluikäisinä noin 30- 35 g enemmän kuin ammatillisen koulutuksen valinneet. Toisen asteen koulutuksen aikana ero kasvoi 60-70 grammaan. Koulutusvalinnalla ei ollut yhteyttä syömiskertojen lukumäärään tai runsasenergisten, mutta vähän ravintoaineita sisältävien ruokien käyttömääriin. Terveys- ja ravitsemuskasvatus on tärkeää vielä toisen asteen koulutuksessa ja erityisesti ammatillisen koulutuksen valinneiden keskuudessa

Ruokasuhteen pedagoginen viitekehys ruokakasvatuksen näkökulmana

  Ruokakasvatuksellisella toiminnalla on pitkä historia, mutta ruokakasvatuksen käsite on vasta viime vuosina yleistynyt muun muassa pedagogisissa asiakirjoissa. Tässä artikkelissa esittelemme monitieteisenä yhteistyönä kehitettyä ruokasuhteen pedagogista viitekehystä. Tarkastelu pohjautuu aiemmin julkaisemallemme viitekehysluonnokselle, jota olemme edelleen kehittäneet ja täydentäneet. Viitekehyksen ytimen muodostavat ruokasuhteen käsite ja sille pohjautuva pedagoginen ruokasuhdetyöskentely, joiden monitieteistä teoriataustaa avaamme tässä artikkelissa. Ruokasuhdetta voidaan kuvata koko elämän ajan kertyneiden, ruokaan ja syömiseen liittyvien kokemusten, sekä yksilön näille kokemuksille antamien tulkintojen ja merkitysten muodostamaksi ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Se ei ole muuttumaton, vaan ajassa ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa syntyvien kokemusten myötä muovautuva kokonaisuus. Pedagogisessa ruokasuhdetyöskentelyssä painottuu ruokasuhteen erilaisten puolien tiedostaminen ja hyväksyminen sekä vastavuoroinen, arvostava kohtaaminen. Lisäksi ammattilaisen henkilökohtainen ruokasuhdetyöskentely nähdään tärkeänä.   The Framework of food relationship as an approach for food education Abstract Food-related pedagogical activity has a long history, but the concept of food education has become more common in pedagogical documents during recent years. However, there are only a few pedagogical approaches of food education yet. In this paper we introduce the pedagogical framework of food relationship (PFFR) that has been developed as an interdisciplinary collaboration. There are two core issues in the PFFR, which we present in this article: the concept of food relationship and the pedagogical method based on that concept. . Food relationship can be described as a unique whole of individual’s food and eating-related experiences and meanings given to these experiences by the individual. Food relationship is not static but rather changes in interaction with the environment and time. The Pedagogical method emphasizes being aware of and appreciating different sides of food relationship in reciprocal and appreciative encounters. Additionally, the framework takes a stand on the meaning of professional’s own food relationship. Keywords: pedagogical framework of food relationship, food relationship, food education, pedagogical activit

The Effect of Schooling on Basic Cognition in Selected Nordic Countries

The present study investigated schooling effects on cognition. Cognitive data were collected as part of a research project (ProMeal) that investigated school meals and measured the intake of school lunch in relation to children’s health, cognitive function, and classroom learning in four Nordic countries, among children between 10–11 years of age. It was found that Finnish pupils attending 4th grade were not, on any measure, outperformed by Norwegian and Icelandic pupils attending 5th and Swedish pupils attending 4th grade on a task measuring working memory capacity, processing speed, inhibition, and in a subsample on response- and attention control. Moreover, boys were found to perform superior to girls on tasks measuring processing speed. However, girls were found to perform better on tasks related to attention and self-control. The results are discussed in relation to the reciprocal association between cognition and schooling and whether these results reflect quality differences between schools in the four Nordic countries; most notably in comparison to Finland.</p

Ruokasuhde koulutuksen ja työn ulkopuolella olevilla nuorilla aikuisilla

Peruskoulun jälkeisen koulutuksen, harjoittelun tai työelämän ulkopuolella olevien suomalaisten nuorten aikuisten (ns. NEET-nuorten) ruokasuhteesta on niukasti tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on tarkastella NEET-nuorten ruokasuhdetta hyödyntäen ruokasuhteen pedagogista viitekehystä. Siinä ruokasuhteen ajatellaan tulevan näkyväksi erityisesti dialogissa kohtaamisissa, joissa tutkittavat pääsevät itse kertomaan tutkijalle ruokasuhteestaan omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen nuoren ruokasuhdehaastatteluista. Haastatteluaineistoa analysoitiin ensin narratiivisesti luomalla jokaiselle nuorelle oma ruokasuhteen tapauskertomus. Kertomuksia tarkasteltiin tämän jälkeen kokonaisuutena, josta muodostettiin nuorten ruokasuhteita jäsentäviä teemoja. Analyysin perusteella nuorten ruokasuhteen keskeisiä toiminnallisia ilmenemismuotoja ovat epäsäännöllinen ja niukka syöminen sekä ajoittainen ahmiminen, syöminen yksin kotona tai vain kaikkein lähimpien seurassa sekä valmiiden ja yksinkertaisten ruokien syöminen. Erilaiset henkilökohtaiset resurssivajeet, kuten rahan ja valmistusvälineiden puute, mielenterveyden ongelmiin kytkeytyvä voimattomuus ja turvattomuuden kokemus sekä heikko pystyvyyden tunne kytkeytyvät nuorten käytännön ruokatoimintaan. Nuorten ruokasuhdekertomuksista tunnistettiin kolme keskeistä merkityskokonaisuutta: ruoka pakollisena polttoaineena, ruoka kehon ja tunteiden muokkaajana, sekä ruoka itsen rankaisijana. Tyytymättömyys itseen ja omaan kehoon sekä halu joko kasvattaa tai erityisesti laihduttaa kehoa heijastui vahvasti nuorten ruokaan ja syömiseen liittämiin merkityksiin. Nuorten syömisen tarkastelu ruokasuhteen pedagogisen viitekehyksen avulla tuo esiin ruokasuhteen moniulotteisuuden ja sen monenlaiset fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät kytkennät, jotka pitäisi huomioida myös nuoria kohtaavissa palveluissa