Kaupunkimetsien heterogeenisuuden vaikutukset maakiitäjäisiin

Kaupunkialueiden jatkuva kasvu ja tiivistyminen uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Aiemmin yhtenäiset elinympäristöt pirstoutuvat pienemmiksi alueiksi, mikä lisää reunavaikutusta ja muuttaa alkuperäisen elinympäristön ominaisuuksia. Kaupunkien viheralueet ovat usein ihmisten käytössä ja häiriöt, kuten tallautuminen ja aluskasvillisuuden hoito, johtavat elinympäristöjen samankaltaistumiseen (homogenisoitumiseen). Tässä tutkimuksessa selvitin kaupungistumisen tuottaman pienen mittakaavan homogeenisuuden vaikutuksia maakiitäjäiskovakuoriaisten dispersaaliin (levittäytymiseen) ja ominaisuuksiin. Näytteenotto tehtiin kuoppapyydyksillä 21 tutkimusalueella Lahdessa kesällä 2021. Tutkimuskohteet edustivat kolmea erilaista ympäristöä: 1) rakenteellisesti monimutkainen (heterogeeninen) elinympäristö kaupungin jäännöskuusimetsissä, 2) rakenteellisesti yksinkertainen (homogeeninen) elinympäristö kaupungin jäännöskuusimetsissä, 3) rakenteellisesti yksinkertainen elinympäristö hoidettujen kaupunkipuistojen kuusien alla. Kuoriaisten lisäksi kerättiin joukko ympäristömuuttujia kunkin elinympäristön monimuotoisuuden määrittämiseksi. Elinympäristön homogeenisuus vaikutti maakiitäjäisten lajikoostumukseen odotetusti siten, että generalistien ja avoimen ympäristön lajien osuus oli suurempi homogeenisilla alueilla, mukaan lukien jäännösmetsät ja erittäin homogeeniset kaupunkipuistot, kun taas metsälajien osuus oli suurempi heterogeenisissa metsissä. Lajirikkaus oli korkeampi homogeenisilla alueilla johtuen avoimen ympäristön lajien suuresta määrästä maakiitäjäisten heimossa. Ominaisuuksien jakautuminen yhteisötasolla osoitti selviä eroja kolmen tutkitun elinympäristötyypin välillä. Suurten ja painavien lajien osuudet olivat odotetusti suuremmat metsissä kuin puistoissa. Homogeenisissa elinympäristöissä, erityisesti erittäin homogeenisilla puistoalueilla, esiintyi enemmän lentokykyisiä lajeja kuin heterogeenisissa metsissä. Yksittäisten lajien tasolla maakiitäjäiset olivat puistoissa pääsääntöisesti pienempiä kuin metsissä, kun taas tulokset kahden metsätyypin välillä vaihtelivat, eikä selvää eroa spesialistien ja generalistien välillä voitu havaita. Kaupunkien kasvaessa viheralueiden maltillinen hoito, kotoperäisen kasvillisuuden suosiminen ja lahoavan puuaineksen säilyttäminen ovat keinoja lisätä elinympäristön heterogeenisuutta ja tutkimustulosteni perusteella tukea ja suojella kaupunkiluonnon monimuotoisuutta.The ongoing growth and densification of urban areas is threatening biodiversity in cities. Previously continuous habitats are reduced and fragmented into smaller areas, which increases the edge effect and changes the qualities of the original habitat. Urban greenspaces are frequently used by people, and disturbances, such as trampling, and understorey management are increasing the similarity of habitat patches (i.e. homogenisation). In this study, I investigated the effects of small-scale homogeneity in forests produced by urbanisation on the distribution patterns and trait composition of carabid beetles. Sampling was done with pitfall traps during the summer of 2021 and altogether 21 study sites were selected in the City of Lahti, Finland. The study sites represented three different environments: 1) structurally complex (heterogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 2) structurally simple (homogenous) habitat in remnant spruce forests in the city, 3) structurally simple habitat under spruce trees in managed urban parks. In addition to the beetles, a set of environmental variables was collected to quantify the complexity of the three habitat types. As expected, habitat homogeneity affected carabid beetle species composition so that the proportion of generalist and open-habitat species was greater in homogenous sites, including homogenous forest remnants and highly homogenous urban parks, whereas the proportion of forest specialists was greater in heterogenous forests. Species richness was higher in the homogenous sites due to species-rich open-habitat genera in the carabid beetle family. Trait distribution at the community level showed clear differences between the three studied habitat types. As expected, the proportions of large and heavy species were higher in the forest habitats than in the parks, whereas homogenous habitats, especially highly homogenous park sites consisted of a higher proportion of flight capable species than heterogenous forests. At the species level, individual beetles were generally smaller in the parks, whereas the results between the two forest types varied and a clear difference between habitat specialists and generalists could not be detected. As cities grow, keeping the management of greenspaces moderate, selecting native vegetation, and preserving decaying woody material are ways to increase habitat heterogeneity, which according to this study, can support biodiversity and life of different organisms in urban areas