Johtamistoiminnan yleisjärjestelyt ja viestitoiminta Suomen vapaussodassa v 1918

Artikkelin tarkoituksena on selvitellä valkoisen osapuolen vapaussodan aikaisia johtamismahdollisuuksia ja yhteysjärjestelyjä. Johtamista sivutaan vain kokonaisuuden vaatimalla tavalla. Ensimmäisessä luvussa, "Vapaussodan johtaminen", tarkastellaan ensin vapaussodan aloittamista ja tukialueen luomista sekä Mannerheimin esikunnan muodostamista Vaasaan. Tämän jälkeen tarkastellaan Päämajan kokoonpanon kehitystä. Helmikuussa 1918 Mannerheim hyväksyi Päämajan kokoonpanon sekä erinäisiä työjärjestykseen liittyviä ohjeita. Lisäksi luvussa selvitetään Päämajan sijaintia, siirtoja ja johtosuhteiden järjestelyjä.Toisessa luvussa käsitellään yhteystarvetta ja yhteysmahdollisuuksia. "Vapaussodan valkoisen armeijan päämajan yhteystarve ylipäällikön valitsemalta tukialueelta Etelä-Pohjanmaalta oli monitahoinen." Luvussa tarkastellaan ensin yhteyksien yleisjärjestelyjä siviilisektoriin, joukkoihin ja ulkomaille sekä silloista lennätinverkkoa. Seuraavana tarkastellaan valtakunnallista viestitilannetta ja yhteyksiä ulkomaille, joiden osalta auttoi päämajan sijainti Vaasassa. Seuraavassa artikkelin painopisteluvussa tarkastelussa on viestitoiminta. Aluksi selvitetään viestitoiminnan johto ja käytössä olleet viestijoukot. Artikkelissa korostetaan yhteystoimiston päällikön kapteeni G. Höckertin ratkaisevaa merkitystä yhteystoiminnan järjestelyissä. Seuraavan käsitellään vapaussodan viestiverkkoja ja viestitoimintaa yksityiskohtaisen esimerkein ja johtamiskaavion avulla. Käsittelyssä ovat esimerkiksi salaiset viestiyhteydet ja viestiverkkojen rakentaminen. Luvun lopussa tarkastellaan yhteyttä Itämeren divisioonaan ja saksalaisten viestitoimintaa. Viimeisessä luvussa tuodaan esille vapaussodan viestitoiminnalliset kokemukset ja viestitoiminnan arvostamiseen liittyviä näkökohtia. Siinä esimerkiksi luetellaan sodasta saatuja kokemuksia, joilla oli vaikutusta myöhempään viestitoiminnan kehitykseen

Katsaus viestialan viimeaikaiseen kehitykseen

Artikkelin johdannossa todetaan, että "Teletekniikan kehitys on kaikilla aloilla nopeaa ja laaja-alaista, joten sen tarkastelussa on rajoituttava vain eräisiin oleellisimpiin ja yleistä mielenkiintoa omaaviin kohteisiin." Ensimmäisessä luvussa "teleteknillinen kehitys ulkomailla" tarkastellaan aluksi viestinsiirtotekniikan osalta radioyhteyksien laadun parantamista todeten, että "HF-alueen ahtauden ja kasvaneen informaatiomäärän takia ollaan vähitellen siirtymässä digitaaliseen viestinsiirtoon." Toisena tarkasteluun on otettu RADA-järjestelmä (Random Access Discreate Address), jossa leveä kaista vartaan monelle käyttäjälle samanaikaisesti. Seuraavana käsitellään elektronisia keskuksia ja yhdistettyjä puhelinverkkoja. "Ensimmäiset elektroniset puhelinkeskukset on jo otettu kokeilumielessä yleiseen liikenteen käyttöön." Uusista viestivälineistä mainitaan muun muassa näköpuhelin ja kuvataan lyhyesti ionosfääritutkimuksen kohteita sekä ydinräjähdysten vaikutusta radioyhteyksiin. Katsauksessa käsitellään seuraavaksi lyhyesti mikroelektroniikan kehittymistä ja laaja-alaisesti tietoliikenteen yleistä kehitystä, tuoden esille muun muassa puhelin- ja telextilastoja maailmanlaajuisesti, puhelinliikenteen automatisoinnin ja valtamerikaapeleiden sekä tietoliikennesatelliittien tilannetta. Lisäksi käsitellään, digitaalisten tietojen kaukosiirtoa, yleisradio- ja televisiotoimintaa sekä yksityiskohtana nk. "kuumaa linjaa". Luvun lopussa tarkastellaan sotilaallisia viestijärjestelmiä, kuten muun muassa USA:n strategista viestiverkkoa sekä eräitä ulkomaisia viestivälineitä.Luvussa, "Teletekniikan kehitys kotimaassa", käsitellään ensin lyhyesti kehitystä puolustuslaitoksessa todeten esimerkiksi yhtenä uutena välineenä kenttäsuuntaradiot. Seuraavana tarkastellaan siviilisektorin radiotoiminnallisen ja -teknillisen kehityksen puitteissa muun muassa Posti- ja lennätinlaitosta ja Yleisradion toiminnan kattavuutta. Puhelin- ja lennätintoiminnan puitteissa esitellään Posti- ja lennätinhallitus ja muut toimiluvan saaneet puhelinlaitokset. Artikkelin lopuksi tarkastellaan lyhyesti viestialan teollisuuden toimijoita tuotteineen ja totaalista viestitoimintaa todeten yhtenä esimerkkinä, että asetus viestialan neuvottelukunnasta annettiin vuoden 1962 lopussa