Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan vaikutus maan presidentin asemaan toisen maailmansodan jälkeen

Artikkelin alussa luodaan ikään kuin johdantona katsaus Yhdysvaltojen kansainvälisen roolin ja strategisen kulutuurin muutokseen ja hahmotellaan artikkelin sisältöä. "Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten Yhdysvaltain kylmän sodan järjestelmän aikainen turvallisuuspolitiikka vaikutti maan presidentin poliittisen valta-aseman kehitykseen. Ensin käydään läpi presidentin valta-asemaa ja häneen kohdistettuja rooli odotuksia. Tämän jälkeen tarkastelun kohteeksi otetaan presidentin kansansuosioon vaikuttaneet turvallisuuspoliittiset tekijät ja turvallisuuspolitiikan rooli presidentinvaaleissa. Tarkastelu aloitetaan kolmen ulottuvuuden läpikäynnillä. Ensin käydään läpi presidentin/ehdokkaan mahdollisuuksia ohjailla yleistä mielipidettä, kuten myös mielialojen vaikutusta päätännän vaihtoehtoja rajoittavana tekijänä. Seuraavaksi paikannetaan äänestäjien asennerakenteiden ja amerikkalaisen mielipideilmaston välityksellä ilmeneviä pitkäaikaisvaikutuksia. Kolmanneksi hahmotetaan sitä tapaa, jolla turvallisuuspolitiikka on muokannut suoranaista poliittisen vallan jakautumista. Artikkelin lopussa todetaan, että " Kuluvana vuonna Yhdysvalloissa käydään ensimmäiset kylmän sodan järjestelmän päättymisen jälkeiset presidentinvaalit. Monet tässä artikkelissa kuvatut turvallisuuspolitiikan vaikutukset kampanjointiin ja ehdokkaiden arvioimiseen ovat edelleen läsnä, mutta monet tekijät ovat myös muuttuneet."ISBN: 951-96314-3-

Strateginen kulttuuri ja Yhdysvaltain voimapolitiikka epätavanomaisessa sodankäynnissä ja sotilaallisissa väliintuloissa

In this article the concepts of political and strategic culture are dealt with, and the main focus is in figuring out how American strategic culture has affected U.S. decision-making in warfare in Vietnam, and in the interventions to Afghanistan and Iraq. In the case of unconventional warfare in Vietnam, the cold war strategic culture of the American decision-making led to extensive commitment to the war and its escalation. The U.S. external security commitments were perceived as an interconnected global network, where weakness to honour one key commitment would jeopardize others. In the U.S.-led intervention operations to Afghanistan since 2001 and to Iraq since 2003 the American decision-making reflected the reliance in western military superiority on the battlefield, which was and is an essential component in the U.S. strategic culture. As a result of the disappointment on these overoptimistic expectations, the intervener has tried to adapt her operations model to the local circumstances

KRIISIPÄÄTÖKSENTEON RATIONAALISUUS JA UKRAINAN KRIISI

Yksinkertaistavat oletukset rationaalisuudesta kriisipäätöksenteossa ovat jo pitkään olleet kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kritiikin kohteena. Päätöksentekijät nojaavat tarkoitushakuisesti valikoituun informaatioon, uskomuksiinsa ja taustaideologiaansa. Päättäjät uskovat keskenään erilaisiin maailmanpolitiikan malleihin, eivätkä toimi kriiseissä yleensä hyperrationaalisella tavalla. Venäjä onkin sotatoimillaan Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainaa vastaan vuodesta 2014 yllättänyt lännen, koska se ei pelaa lännessä sisäistetyillä rationaalisuuden säännöillä. Toimillaan Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta ja esimerkiksi ETYK-sopimusta. Tilanteessa näkyy myös voimankäytön mahdollistuminen kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa aivan uudella tavalla. Eivätkä nämä konfliktiiin lännen kanssa johtaneet Venäjän toimet ole voimapoliittisen realismin, vaan valloituspolitiikan mukaisia toimia. Realismin mukaiseksi toimintamalliksi voisi pikemminkin kuvata tämän haasteen synnyttämää Yhdysvaltain ja EU:n päättäväisyyttä luoda vastavoimaa Venäjän etenemisen muodostamalle haasteelle. Venäjä ja länsi asuttavat erilaisia rationaalisuuden maailmoita

Eurooppalainen järjestelmämuutos ja Suomen turvallisuusstrategia

Artikkelin ensimmäisessä luvussa tarkastellaan järjestelmämuutosta, käsitellen ensi eurooppalaisen murroksen haasteita. Kirjoittaja toteaa, että kylmän sodan ajan turvallisuuskysymysten kokonaisvaltaisuuden on korvannut hajautuminen, ja alueelliset kehityskulut poikkeavat suuresti toisistaan." Ongelmaksi on tullut alueellinen turvallisuus, ja konfliktien eskalaatiopotentiaali on tämän mukaisesti vähäinen." Seuraavaksi selvitellään käynnissä olevaa välivaihetta ja pohditaan mihin suuntaan ollaan menossa sekä yhteistyövaraisuuden vahvistamisen keinoja. Luvun loppuosassa käsitellään järjestelmän rauhanomaista muutosta, kollektiivisen turvallisuuden ja puolustuksen instituutioita.Artikkelin toisessa luvussa hahmotellaan Suomen asemaa muutoksessa ja todetaan muun muassa, että " Suomelle aktiivinen mukanaolo yhteistyövaraisen turvallisuuden kehittämisessä on keino sekä kansallisen että kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen." Luvussa tarkastellaan Suomeen tässä suhteessa kohdistuvia haasteita ja tarjoutuvia mahdollisuuksia ensin EY -integraation ja sitten liittoutumisproblematiikan kannalta. Tarkastelussa ovat teemat; "Liittoutumisen muuttuva luonne ja Suomen ratkaisut", "Puolueettomuus" ja "Kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia". Luvun lopussa todetaan muun muassa, että "Aivan ilmeisesti syrjään vetäytymisen vaihtoehtoa ei ole, vaan on kyse eriasteisista mukanaolon asteista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa mahdollisuudet olla mukana päättämässä eurooppalaisen turvallisuuden hallinnasta avaavatmeille aivan uusia perspektiivejä.

Tutkimus Maanpuolustuskorkeakoulussa

Artikkelin alkusanoissa todetaan Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen määrittämä tutkimusvelvoite. "Tutkimusta ei kuitenkaan tehdä minkään yleisen "sotatieteen" alalla, vaan sotatieteiden piiriin kuuluvilla tutkimus aloilla. Nämä ovat edustettuina Maanpuolustuskorkeakoulun ainelaitoksilla, jotka on perustettu tutkimusalapohjaisesti. Tutkimustoiminnassaan Maanpuolustuskorkeakoulu luonnollisesti keskittyy erityisosaamisensa alueille. Puolustusvoimissa harjoitettavan tutkimuksen aloista Maanpuolustuskorkeakoulusta puuttuu vain sotilaslääketieteellinen tutkimus." Artikkelissa esitellään tutkimuksen kohteena olevat kuusi tieteenalaa ja tarkastellaan Maanpuolustuskorkeakoulun kehitystä tiedekorkeakouluksi, tutkimuksen kehittämiskohteita sekä sotatieteellisen tiedeyhteisön toimintatapoja

Maineenhallinnasta Yhdysvaltain sitoumuspolitiikassa

The title of this article is ”On Reputation Management in the U.S. Security Commitment Policy”. The focus is on the U.S. grand strategy, willingness to defend security commitments, and the logic of extended deterrence since the beginning of the Cold War. The main conclusions can be summarized as follows. The American willingness to prolong her participation in the Vietnam War in spite of the obvious lack of success was to a great extent motivated by the understanding of the interconnectedness of security commitments. Failure in Vietnam was interpreted as a risk for the credibility of American commitments elsewhere. However, this risk did not eventually materialize. The credibility of individual security commitments is case-dependent and particularistic rather than interdependent. The credibility of e.g. American security commitment within NATO is first and foremost tested by the direct challenges to that commitment itself, not by the challenges the United States face in the Third World. Reputations matter most in the context of iterated strategic encounters, when there is a strong link and connection between one round of bargaining and the next

Suomi ja Euroopan Unionin rooli kansainvälisen turvallisuuden vahvistajana

Kirjoittaja tarkastelee ensimmäisessä luvussa lähtökohtia ja Suomen tavoitteita. Hän toteaa muun muassa, että "Euroopan unioni on ulkopolitiikan teossa tärkein poliittinen viiteryhmämme. Kansainvälisen turvallisuusstrategian tasolla kykenemme ajamaan Euroopan unionin kautta ennen kaikkea vakauspoliittisia ja kriisinhallinnan tavoitteita. Euroopan unioni pyrkii vakauttamaanyhteiskunnallista, poliittista, taloudellista ja turvallisuustilannetta idässä." Hän käsittelee muun muassa WEU:n kehittämistä ja Suomen asemaa WEU:n tarkkailijana. Toisessa luvussa, "Turvallisuuspoliittinen selonteko painottaa laaja-alaista turvallisuuskäsitettä", todetaan muun muassa " Mutta kuten sanottu, valtioneuvoston turvallisuuspoliittinen selonteko ei ole luonteeltaan tutkimus kansainvälisten suhteiden nykytilasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Sen sijaan se viestittää Suomen oman paikan eurooppalaisessa turvallisuusjärjestelmässä." Seuraavissa luvuissa käsitellään Euroopan unionin puolustusulottuvuuden kehittämistä ja Naton laajenemista. Euroopan unionin ja Suomen turvallisuusympäristön vakauttamista käsittelevässä luvussa tarkastellaan muun muassa Kuolan niemimaan kasvavaa merkitystä ja jännitteitä Baltian maiden ja Venäjän välisissä suhteissa. Viimeisessä luvussa tarkastellaan maamme sotilaallisen liittoutumattomuusratkaisun kestävyyttä

Yhdysvaltain ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan uudet painotukset Donald Trumpin kaudella

During the presidency of Donald J. Trump the United States has in many ways taken distance from the American security political tradition that has been dominant in the post-WWII period. Before the Trump administration the basic tenets of the U.S. foreign and security policies were the leadership of the free world in the name of alliance solidarity and global furthering of the democratic values. The Trump administration has emphasized “America first” -policy and American nationalistic interests. The administration perceives the world scene more in terms of a zero-sum game than its predecessors. On the level of political values the administration emphasizes also the themes of national pride and national reputation, on the level of means the themes of military power, national economic interests and tougher immigration policy. On the level of political style and rhetoric the administration has introduced its own standards, characterized in several cases by drama and unpredictability. However, the administration has not made any substantially new openings in its military strategy, nor has it shown any actual tendency of interventionist adventurism. Even the strengthening of the American military force is nothing exceptional, but fits well within the long national tradition. In any case, the personal characteristics of the president, together with the meagre foreign political experience of the administration, create constant political risks and unpredictability. These are very much present in the administration’s policies in the Middle East and the Korean peninsula

Is There Room for Ethical Consumers on the Finnish Political Spectrum?

This paper examines ethical consumption by comparing attitudes between different political party supporters. In recent consumer theories, it is argued that individualistic choices are more important than collective and structural interests. However, shared opinions, norms, and beliefs continue to influence consumer attitudes. This is particularly true when analysing attitudes concerning the use of consumer markets for ethical purposes. Accordingly, we argue that personal political preference is a highly effective factor when comparing citizens’ ethical consumption orientations. We also assume that the diffusion of ethical concern over consumption has blurred the differences between parties. To test these assumptions, we utilized data derived from comparable nationwide surveys collected in Finland in 1999 (N = 2,492), 2004 (N = 3,448), 2009 (N = 1,202), and 2014 (N = 1,351). All samples consist of respondents aged 18 to 74 years, thus providing an extensive look at the phenomenon. The analysis focuses on differences in ethical consumer orientation between adherents of different political parties as well as temporal changes in these associations. Our findings confirm the assumption that ethical consumer orientation is strongly associated with citizens’ political preference. However, on the basis of temporal analysis, we also found that party differences have narrowed as the differences between the Greens and other parties have declined during the survey period. Overall, the findings emphasize the importance of understanding how citizens’ political preference is embedded in way of life and point out new considerations that are fruitful for a clearer understanding of ethical consumption.</p