Näkökulmia vastuuseen Franz Kafkan teoksessa Oikeusjuttu

Tutkielmassa tarkastelen vastuuta ja sen rakentumista Franz Kafkan teoksessa Oikeusjuttu (Der Prozeß 1925). Oikeusjuttu on kuvaus yksittäisen henkilön taistelusta läpäisemättömältä tuntuvaa byrokratiakoneistoa vastaan. Aineistona on kaunokirjallinen teos, mutta tutkimusasetelma on hallintotieteellinen. Tutkimuskysymyksinä ovat: minkälaisia vastuun muotoja teoksen kuvaamasta maailmasta on tunnistettavissa, ja mitä annettavaa teoksella on nykyhallintoa koskevalle tutkimukselle? Tutkielmassa perehdytään Kafkasta ja Oikeusjutusta tehtyihin hallintotieteellisiin tutkimuksiin sekä Kafkan ja Max Weberin väliseen suhteeseen. Aihe on tärkeä, koska vastuukysymysten ja kansalaisten oikeuksien tulisi olla aina läsnä, kun tarkastellaan julkisen vallan käyttöä. Kirjassa kuvatun dystopian kautta on mahdollista tutkia yhteiskuntaa, jossa kansalaiset ovat alistetussa asemassa kasvottoman byrokratiakoneiston edessä. Vastuun rakentumista Oikeusjutussa tarkastellaan kolmella tasolla. Mikrotasolla tutkimuksen kohteena on yksilöllinen vastuu, jota tarkastellaan eksistentialistisen ihmiskäsityksen kautta. Mesotasolla vastuun rakentumista tarkastellaan roolien ja vuorovaikutuksen näkökulmasta, kun taas makrotasolla tutkimuksen kohteena ovat institutionalisoituneet roolit ja rakenteet. Tarkastelun kohteena on kolme Oikeusjutusta nostettua teemaa: pidätystilanne, läpinäkyvyys ja verkostot. Metodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa Oikeusjuttua käsitellään hermeneuttisen lukutavan ja hermeneuttisen kehän avulla. Keskeisinä löydöksinä tutkimuksessa olivat virkamiesten yksilöllisen vastuun ja toiminnan läpinäkyvyyden puuttuminen sekä järjestelmän vieraantuneisuus todellisuudesta. Virkamiesten näkökulmasta tärkeimpiä vastuun muotoja ovat hierarkkinen ja oikeudellinen vastuu. Tekojen moraalisuus ja oikeudenmukaisuus määritellään organisaation oman logiikan ja rationaalisuuden mukaan, eikä toiminnalle tarvitse hakea legitimaatiota organisaation ulkopuolelta käsin. Vastuu toiminnan oikeellisuudesta on ylemmillä virkamiehillä, eivätkä käskyjen perusteet edes ole alempien virkamiesten tiedossa. Läpinäkymätön rakenne tekee toiminnan ennustettavuuden mahdottomaksi ja aiheuttaa kafkamaisen tunnelman, jossa kansalainen kokee byrokratian kasvottomaksi, ahdistavaksi ja painajaismaiseksi. Läpinäkymättömyys myös mahdollistaa korruption ja oman edun tavoittelun. Oikeusjuttu toimii varoittavana esimerkkinä pitkälle viedystä rationalisoitumisesta, jossa yksilöllinen vastuu ja eettisyys jäävät byrokratian jalkoihin. Tutkimuksessa verrataan myös Oikeusjutun virkamiesten ja hallinnon toimintaa suomalaiseen malliin. Suomalaisessa julkishallinnossa on sisäänrakennettuna mekanismeja, joilla pyritään estämään Oikeusjutun kaltaiset absurdit ja kansalaisia alistavat tilanteet. Hyvän hallinnon periaatteet ja hallinnon oikeusperiaatteet antavat virkamiesten toiminnalle raamit, joiden myötä kansalaisten yhdenvertainen kohtelu ja toiminnan läpinäkyvyys pyritään turvaamaan

Näkökulmia vastuuseen Franz Kafkan teoksessa Oikeusjuttu

Tutkielmassa tarkastelen vastuuta ja sen rakentumista Franz Kafkan teoksessa Oikeusjuttu (Der Prozeß 1925). Oikeusjuttu on kuvaus yksittäisen henkilön taistelusta läpäisemättömältä tuntuvaa byrokratiakoneistoa vastaan. Aineistona on kaunokirjallinen teos, mutta tutkimusasetelma on hallintotieteellinen. Tutkimuskysymyksinä ovat: minkälaisia vastuun muotoja teoksen kuvaamasta maailmasta on tunnistettavissa, ja mitä annettavaa teoksella on nykyhallintoa koskevalle tutkimukselle? Tutkielmassa perehdytään Kafkasta ja Oikeusjutusta tehtyihin hallintotieteellisiin tutkimuksiin sekä Kafkan ja Max Weberin väliseen suhteeseen. Aihe on tärkeä, koska vastuukysymysten ja kansalaisten oikeuksien tulisi olla aina läsnä, kun tarkastellaan julkisen vallan käyttöä. Kirjassa kuvatun dystopian kautta on mahdollista tutkia yhteiskuntaa, jossa kansalaiset ovat alistetussa asemassa kasvottoman byrokratiakoneiston edessä. Vastuun rakentumista Oikeusjutussa tarkastellaan kolmella tasolla. Mikrotasolla tutkimuksen kohteena on yksilöllinen vastuu, jota tarkastellaan eksistentialistisen ihmiskäsityksen kautta. Mesotasolla vastuun rakentumista tarkastellaan roolien ja vuorovaikutuksen näkökulmasta, kun taas makrotasolla tutkimuksen kohteena ovat institutionalisoituneet roolit ja rakenteet. Tarkastelun kohteena on kolme Oikeusjutusta nostettua teemaa: pidätystilanne, läpinäkyvyys ja verkostot. Metodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jossa Oikeusjuttua käsitellään hermeneuttisen lukutavan ja hermeneuttisen kehän avulla. Keskeisinä löydöksinä tutkimuksessa olivat virkamiesten yksilöllisen vastuun ja toiminnan läpinäkyvyyden puuttuminen sekä järjestelmän vieraantuneisuus todellisuudesta. Virkamiesten näkökulmasta tärkeimpiä vastuun muotoja ovat hierarkkinen ja oikeudellinen vastuu. Tekojen moraalisuus ja oikeudenmukaisuus määritellään organisaation oman logiikan ja rationaalisuuden mukaan, eikä toiminnalle tarvitse hakea legitimaatiota organisaation ulkopuolelta käsin. Vastuu toiminnan oikeellisuudesta on ylemmillä virkamiehillä, eivätkä käskyjen perusteet edes ole alempien virkamiesten tiedossa. Läpinäkymätön rakenne tekee toiminnan ennustettavuuden mahdottomaksi ja aiheuttaa kafkamaisen tunnelman, jossa kansalainen kokee byrokratian kasvottomaksi, ahdistavaksi ja painajaismaiseksi. Läpinäkymättömyys myös mahdollistaa korruption ja oman edun tavoittelun. Oikeusjuttu toimii varoittavana esimerkkinä pitkälle viedystä rationalisoitumisesta, jossa yksilöllinen vastuu ja eettisyys jäävät byrokratian jalkoihin. Tutkimuksessa verrataan myös Oikeusjutun virkamiesten ja hallinnon toimintaa suomalaiseen malliin. Suomalaisessa julkishallinnossa on sisäänrakennettuna mekanismeja, joilla pyritään estämään Oikeusjutun kaltaiset absurdit ja kansalaisia alistavat tilanteet. Hyvän hallinnon periaatteet ja hallinnon oikeusperiaatteet antavat virkamiesten toiminnalle raamit, joiden myötä kansalaisten yhdenvertainen kohtelu ja toiminnan läpinäkyvyys pyritään turvaamaan