Populations in stable and variable habitats : Green and common sandpiper in a beaver-influenced landscape

Stability of breeding habitat use and population variability was studied in two common wader species: green sandpiper Tringa ochropus and common sandpiper Actitis hypoleucos in a boreal lake area in southern Finland. The main natural driver of habitat disturbance in the area is an ecosystem engineer, the North American beaver Castor canadensis. We also studied the presence and abundance of green sandpipers before, during and after beaver-induced floods. In the studied landscape, the variable habitat created by beaver flooding appeared to have carrying capacity for a larger green sandpiper population than the more stable habitat for that of the common sandpiper. Common sandpipers made much use of the same lakes from year to year whereas the occupation of wetlands by the green sandpiper was more variable. The population of common sandpipers fluctuated more, although they inhabited the more stable environment. Green sandpiper pair numbers increased during beaver flooding, which suggests that they adapt rapidly to changes in breeding site availability. Some of the facilitating effects of the beaver appeared to remain 1-2 years after the flooding.Peer reviewe

Rantasipin ja metsäviklon habitaatin käytön vakaus ja majavatulvan vaikutus metsävikloon

Boreaaliset järvet ja kosteikot, joita on maailmassa runsaasti, ovat erilaisille linnuille merkittäviä lisääntymis- ja levähdysalueita. Kosteikkojen osuus yleisesti on vähentynyt huomattavasti ihmisen toiminnan seurauksena. Tämän työn tutkimusalueella Evolla, järvihabitaatit ovat melko vakaita, muutoksia on lähinnä havaittu yksittäisillä järvillä. Habitaatin käyttöä ja sen vakautta on tutkittu monilla lajeilla kuten sorsilla (Anas spp.), muttei juurikaan kahlaajilla. Tämän työn tavoitteena on vertailla kahden kahlaajalajin, rantasipin (Actitis hypoleucos) ja metsäviklon (Tringa ochropus) habitaatin käytön vakautta laikkutasolla. Työssä vertaillaan myös lajien paritiheyksiä. Majavan (Castor spp.) nostamien tulvien tiedetään hyödyttävän monia lajeja. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole vertailtu majatulvan vaikutuksia ennen, aikana ja jälkeen. Työn tavoitteena onkin lisäksi tutkia metsäviklon esiintymistä ja runsautta majatulvan eri vaiheissa laikkutasolla. Tulokset osoittivat rantasipin habitaatin käytön olevan vakaampaa kuin metsäviklon, tosin molemmilla lajeilla havaittiin vaihtelua. Rantasipi suosi samoja järviä vuodesta toiseen, metsäviklo sen sijaan levittäytyi tutkimusalueella laajemmalle ja suosi vaihtelevia ympäristöjä. Rantasipin paritiheys oli lähes koko tutkimusjakson ajan alhaisempi kuin metsäviklon. Lisäksi rantasipin paritiheydessä oli enemmän vaihtelua. Metsävikloja esiintyi lähes kaikilla tutkimuksen majavajärvistä- ja lammista. Metsäviklon esiintyminen oli runsainta majatulvan aikana, mutta parimäärä oli melko korkea myös tulvan jälkeen. Rantasipin voidaan todeta olevan paikkauskollinen laji ja alttiimpi ympäristön muutoksille kuin metsäviklon, joka kykenee hyödyntämään vaihtelevia elinympäristöjä, kuten Evolla jatkuvasti muodostuvia majavakosteikoita. Majavan toiminnan on aiemmissa tutkimuksissa todettu hyödyttävän monia lajeja ja metsäviklon voidaankin ajatella olevan habitaatin käytöltään joustava laji, joka kykenee erityisen hyvin hyödyntämään majavan muokkaamaa ympäristöä. Metsäviklo hyötyykin majavatulvista huomattavasti.Boreal lakes and wetlands that are abundant in the world are vital breeding and resting areas for birds. However, a significant part of wetlands has been globally lost due to human activity. In the study area of this research, Evo, lake habitats are somewhat stable especially in landscape level, changes are mainly lake-specific. Habitat use and its stability have been studied earlier on other bird species, such as ducks (Anas spp.) but little research exists about the matter on wader or shorebird species. This study aimed to compare the patch-scale habitat use stability of two waders; Common Sandpiper (Actitis hypoleucos) and Green Sandpiper (Tringa ochropus). The comparison was also made between the pair densities of these species. Many species are known to benefit from beaver induced floods. However, previous studies have not measured the effect of beaver before, during and after beaver flooding. Therefore, this study aimed to investigate the presence and abundance of Green Sandpiper at different stages of beaver flood. This study showed that the habitat use of Common Sandpiper was more stable than that of Green Sandpiper, although both species showed variation. Pair density of Common Sandpiper was lower than Green Sandpiper’s nearly throughout the study period. Pair density of Common Sandpiper, on the contrary, showed more variation compared to Green Sandpiper’s pair density. Green Sandpipers were observed in nearly all of the beaver ponds in this study. Presence and abundance of Green Sandpiper were highest during the beaver flood, but the numbers stayed high also after the flood. It could be concluded that Common Sandpiper is a species of high site-fidelity and more prone to changes in the environment than Green Sandpiper, which seems to be able to utilize variable habitats, such as flowages regularly created by beaver in the Evo region. In previous studies, many species have been known to benefit from beaver activity, and Green Sandpiper can be seen as a species of plastic habitat use and being able to profit from surroundings altered by beaver. Therefore, this wader benefits notably from beaver floods