Valtion suvereniteetti ja vastuu kansainvälisessä ilmasto-oikeudessa

The question of state responsibility in climate change is becoming more and more relevant, as climate change continues to have detrimental effects on both the environment and the people. Sovereign states, however, cannot be forced to act. Sovereignty provides the states with a freedom to stay passive in the fight against climate change. With climate change causing sea level rise and increasing the frequency of natural disasters, the universal human rights stand threatened by the effects. International human rights law does not mention climate change, but if it can be proven that it truly violates human rights, states would have a responsibility to address climate change, at least in the sense that they ought to protect the victims of disasters and slow onset events. International environmental law provides with a responsibility to prevent environmental harm under the no-harm principle. The responsibility to prevent climate change would require that the connection between greenhouse gas emissions and climate change related environmental damage is sufficiently proven. The fact that climate change is partly natural and partly anthropological complicates this issue. The current climate change law does not appropriately address the sharing of responsibility to prevent climate change and compensate for damages caused by it. There are some principles, such as the polluter pays, beneficiary pays and ability to pay principles, which address the responsibility of those who pollute, those who benefit from the pollution, and the different levels of abilities to pay. From them, it follows that developed states ought to have a broader responsibility to pay than developing states, since they have polluted more, benefit more from the pollution, and have the means to pay more. The climate change regime is decades old, but it still fails to properly assign states with responsibilities to prevent climate change. Human rights law and environmental law compensate for some parts climate law lacks in, but the scientific uncertainties make the applicability controversial

”Kun on kaikki aika ja vapaus” : Pitkä pyörämatka hitaan matkailun muotona

Matkailu on 2000-luvulla monipuolistunut eikä vallitseva ajatus enää ole, että aikaa vietettäisiin vain yhdellä kohdealueella. Huoli ympäristöasioista ja hiilidioksidipäästöistä on kasvanut ja matkailuelinkeinon parissa on pyritty luomaan vaihtoehtoisia kehityssuuntia massaturismille. Yhdeksi vaihtoehdoksi on matkailun tutkimuksen parissa ehdotettu hidasta matkailua, jossa vähäpäästöisen liikkumisvälineen valinta ja pitkän ajan viettäminen poissa lähtöalueelta ovat keskiössä. Tutkielma käsittelee pitkää pyörämatkaa hitaan matkailun muotona. Tarkoituksena on selvittää pitkän pyörämatkan ominaispiirteet, pitkän pyörämatkan mahdollistavat tekijät, sen toteuttamiseen johtavat motiivit sekä tarkastella pitkän pyörämatkan merkityspolitiikkaa. Täten pitkä pyörämatka on jaettu neljään ulottuvuuteen, joiden tueksi on koottu tutkielman teoriaosuus. Pitkän pyörämatkan ominaispiirteitä tarkasteltaessa avainteoriana on käytetty hitaan matkailun teoriaa. Pitkän pyörämatkan mahdollistavia tekijöitä on tarkasteltu riittävän vapaa-ajan ja matkan rahoituksen näkökulmasta. Motiiveja tarkasteltaessa on koottu teorioita eri tutkimusaloilta: matkailumaantieteestä, sosiologiasta ja psykologiasta. Pitkän pyörämatkan merkityspolitiikkaa tarkastellaan matkailijoita yhdistävien identiteettitekijöiden ja elämäntapapoliittisten valintojen avulla. Aineistona tutkimuksessa on käytetty kolmea eri aineistotyyppiä. Ensimmäiseksi on toteutettu teemahaastatteluja pitkän pyörämatkan tehneiden henkilöiden kanssa. Toiseksi on tarkasteltu pitkää pyörämatkaa kuvaavia kaunokirjallisia aineistoja. Kolmanneksi on tutkittu sähköisiä aineistoja – matkakertomuksia blogeissa ja pitkästä pyörämatkasta kertovia audiovisuaalisia teoksia. Analyysin menetelmänä tutkimuksessa on käytetty sisältöanalyysia: ensin vastaukset ja aineisto on jaettu teemoihin, seuraavaksi koodattu ja viimeiseksi tutkija on tulkinnut aineiston teemoja. Tuloksista on käynyt ilmi, että polkupyörällä hidas liikkuminen on tärkein matkaa määrittävä tekijä. Yhden kohdealueen sijasta matkailureitit ovat tärkeässä osassa pitkällä pyörämatkalla. Syrjäisillä alueilla koetut luonto- ja kulttuurielämykset ovat pitkällä pyörämatkalla olennaisia. Kyseessä on omatoiminen matkailumuoto, jossa spontaanit valinnat ja joustavuus ovat jatkuvasti matkan aikana läsnä. Pitkälle pyörämatkalle lähtemiseksi matkailija tarvitsee suhteellisen paljon vapaa-aikaa. Rahaa voi olla kuluttamatta päivää kohti paljon, mutta jos matka kestää ajallisesti kauan, on rahoitusta oltava tarpeeksi. Fysiologisiin motiiveihin pitkälle pyörämatkalle lähtemiseen kuuluvat fyysisen kunnon kohottaminen, mutta toisaalta myös rentoutuminen. Osa pyörämatkailijoita kokevat uusien sosiaalisten suhteiden solmimisen tärkeäksi tavoitteeksi – suhteita on voitu solmia suunnitellusti esimerkiksi sovittujen tapaamisten avulla tai spontaanisti suunnittelematta etukäteen. Pitkän pyörämatkan toteuttaneiden tärkein syy matkalle lähtemiseksi on usein ollut tunne itsensä voittamisesta ja sitä kautta itsensä kehittämisestä. Tavoitteena on ollut myös inspiroida muita pyörämatkailuun. Vapauden tunteen kokeminen on tärkeässä osassa pitkällä pyörämatkalla. Pyörämatkailijoiden kollektiivinen identiteetti yhdistyy ajatukseen hitaasta ja kiireettömästä matkustamisesta, riippumattomuuden tuntemuksista, perifeeristen alueiden elämyksistä sekä pitkän ajanjakson viettämisestä poissa tavanomaisesta toimintaympäristöstä. Näiden ympärille pyörämatkailijat rakentavat matkansa merkityspolitiikan. Jatkotutkimusta aiheesta olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi vapauden tunteen muodostumisesta pitkällä pyörämatkalla. Myös pitkän pyörämatkan yhteyksiä pyhiinvaellukseen tai moderniin nomadiseen elämäntapaan olisi mielenkiintoista tutkia tulevaisuudessa.Tourism in the 21st century has become versatile and spending time in just one destination area is not the dominant idea anymore. Environmental issues and concerns about Co2 and other greenhouse gas emissions have reached the global consciousness within tourism industry, and alternative forms of travel for mass tourism have been created. One alternative conceptualised among tourism studies has been slow travel, in which choosing low-carbon transport and spending long time away from home are the core ideas. This thesis examines a long distance bicycle trip as a form of slow travel. The aim is to consider characteristics of a long distance bicycle trip, factors that make it possible, motives that lead to accomplish it and finally consider the significance politics of such a trip. Therefore a long distance bicycle trip has been divided to four dimensions and around for each one there is theory combined. For the characteristics the key theory is the theory of slow travel. Sufficient leisure time and finance for the bicycle trip are the key factors when examining the factors that make travelling possible. Considering travel motivation there are various theories from different fields of studies – in the thesis theories from tourism geography, sociology and psychology are combined. The significance politics of a long distance bicycle trip are examined by the means of uniting identity factors and lifestyle political choices of bicycle travellers. Data used in the thesis is divided in three different types. Firstly, theme interviews have been conducted with eight people who have made a long distance bicycle trip. Secondly, an examination have been made for narrations written about the bicycle trips. Thirdly, electronic data – narrations in blogs and audio-visual material in the form of documentaries have been considered. Content analysis has been elaborated in the thesis – first the answers of the interviewees and data have been thematised, then data has been coded and last the data has been interpreted. Results of the research reveal that travelling slow with a bicycle is a most important determinant characteristic of a long distance bicycle trip. Travel routes are in the significant role in a long distance bicycle trip – they become the destination of the trip intrinsically. Nature and culture experiences in the peripheral areas are essential. Bicycle trip is an independent form of travel In which spontaneous choices and flexibility are constantly present. Enough leisure time is essential to elaborate a long distance bicycle trip. One can accomplish a trip without spending a significant amount of money each day, but if the trip is extended for a long period of time, sufficient finance is still needed. Physiological motives include strengthening physical condition, but on the other hand, relaxation is a goal also. Some bicycle travellers considered binding new social relationships as an important aspiration. Among bicycle travellers challenging him or herself as a mean of achieving a feeling of winning him or herself is a significant motivation factor. By doing so, one acquire a sensation of developing him or herself. One goal has also been an inspiration for others. Feeling of freedom is a prominent aspiration. Collective identity among bicycle travellers is related with feeling of not being in a hurry, feelings of being independent, experiences in the periphery and a long time spent away from the conventional environment. Bicycle travellers construct their significance politics of their bicycle trip around these collective identity ideas. Further research could be conducted related to the compound of the freedom feeling experienced while long distance bicycle trip. Also it would be interesting to examine relations between a long distance bicycle trip and pilgrimage or a lifestyle of modern nomadism