Prehospital airway management in Finnish emergency medical service by non-physicians

Abstract Prehospital advanced airway management is one of the most demanding procedures in the out-of-hospital scene. Prehospital advanced airway management is indicated based on patient assessment and suspected underlying illness or trauma. Prehospital emergency airway management can be performed using various methods. Endotracheal intubation (ETI) has been described as the ‘gold standard’ in emergency airway management to ensure sufficient ventilation and oxygenation. In previous years, critical questions have been raised regarding the use of ETI by providers not sufficiently experienced in performing this procedure. In the Finnish emergency medical service (EMS) system, ETI is rare and therefore often difficult for non-physician care providers. Previous studies have shown SADs to be easy to insert and to provide effective ventilation in manikins, anaesthetized patients and OHCA cases. The aim of this thesis was to study different airway devices used by non-physicians in prehospital care. After manikin training, first responders inserted a disposable laryngeal tube (LT-D) in OHCA patients with reasonable success and insertion time (I). A questionnaire completed by EMS providers in Northern Finland revealed a low frequency of prehospital advanced airway management procedures and the need for improvement in maintaining airway management skills (II). A laryngeal mask airway (LMA) Supreme (LMA-S) was used by trained advanced life support paramedics in unconscious patients with a high success rate, but ventilation-related problems due to air leakage were noticed (III). ETI provided by an experienced and well-trained small group of helicopter emergency medical service (HEMS) paramedics had a high success rate after a second attempt (IV). In conclusion, the devices studied were used in patients with OHCA or altered consciousness with reasonable success. The best option for pre-hospital airway management may be an individualized process where the intervention chosen depends on the EMS provider’s skills, the patient and the environmental and organizational circumstances. SADs can also be used by non-experienced providers and as bailout devices by more experienced providers.Tiivistelmä Ensihoidossa hengitysteiden hallinta on yksi vaativimmista toimenpiteistä. Hengitysteiden hallinnan indikaatiot rakentuvat tarkasta potilaan tutkimisesta, sekä kriittisen vamman tai sairauden epäilystä ja siihen liittyvästä päätöksenteosta. Hengitysteiden hallinta ensihoidossa voidaan toteuttaa käyttäen useita erilaisia välineitä tai tekniikoita. Riittävän happeutumisen ja ventilaation mahdollistaa intubaatio, jota voidaan pitää standarditoimenpiteenä hengitysteiden hallinnassa. Viime vuosina on herännyt kriittisiä kysymyksiä intubaation suorittamisesta, kun toimenpiteen toteuttajana on vähäisen intubaatiokokemuksen omaava ei-anestesiologi. Intubaatio suomalaisessa ensihoidossa on harvinainen toimenpide ja siksi usein haasteellinen, jos toimenpiteen suorittajana on muu kuin ensihoitolääkäri. Supraglottiset hengitystievälineet (SAD) ovat yleistyneet intubaation vaihtoehtona. Aikaisemmat tutkimukset ovat todenneet supraglottiset hengitystievälineet helppokäyttöisiksi. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia erilaisia hengitysteiden hallintamenetelmiä, kun toimenpiteen suorittaja on ensihoitaja tai pelastaja. Lyhyen simulaatioharjoittelun jälkeen ensivastehenkilöstö asetti kurkunpääputken (LT-D) sairaalan ulkopuolisille sydänpysähdyspotilaille kohtuullisella onnistumisprosentilla ja asetusajalla (I). Kyselytutkimus pohjoisen Suomen ensihoitajille paljasti matalan hengitysteiden hallinnan frekvenssin ja tarpeen kehittää tietoja ja taitoja liittyen hengitysteiden hallintaan (II). Koulutetut ensihoitajat asettivat LMA Supremen matalan tajunnan potilaille korkealla onnistumisprosentilla, vaikkakin ongelmia ventilaatiossa vuotojen vuoksi todettiin (III). Kokeneiden HEMS-ensihoitajien toimesta hengitysteiden hallinta intubaatiolla onnistui korkealla onnistumisprosentilla toisen intubaatioyrityksen jälkeen (IV). Hengitysteiden hallintavälineet, joita tässä väitöskirjassa käytettiin sydänpysähdys- ja matalan tajunnan omaaville potilaille, pystyttiin asettamaan kohtuullisella onnistumisprosentilla. Intubaation tulisi toteuttaa riittävän kokenut henkilö, jolla arvioidaan olevan riittävä tietotaito ja välineistö toimenpiteen turvalliseen suorittamiseen. Supraglottisia hengitystievälineitä voidaan käyttää hengitysteiden turvaamiseksi kokemattomampien toimenpiteen suorittajien toimesta ja vaihtoehtoisena menetelmänä kokeneempien toimenpiteen suorittajien toimesta

To ventilate or not to ventilate during bystander CPR — A EuReCa TWO analysis

Background: Survival after out-of-hospital cardiac arrest (OHCA) is still low. For every minute without resuscitation the likelihood of survival decreases. One critical step is initiation of immediate, high quality cardiopulmonary resuscitation (CPR). The aim of this subgroup analysis of data collected for the European Registry of Cardiac Arrest Study number 2 (EuReCa TWO) was to investigate the association between OHCA survival and two types of bystander CPR namely: chest compression only CPR (CConly) and CPR with chest compressions and ventilations (FullCPR). Method: In this subgroup analysis of EuReCa TWO, all patients who received bystander CPR were included. Outcomes were return of spontaneous circulation and survival to 30-days or hospital discharge. A multilevel binary logistic regression analysis with survival as the dependent variable was performed. Results: A total of 5884 patients were included in the analysis, varying between countries from 21 to 1444. Survival was 320 (8%) in the CConly group and 174 (13%) in the FullCPR group. After adjustment for age, sex, location, rhythm, cause, time to scene, witnessed collapse and country, patients who received FullCPR had a significantly higher survival rate when compared to those who received CConly (adjusted odds ration 1.46, 95% confidence interval 1.17–1.83). Conclusion: In this analysis, FullCPR was associated with higher survival compared to CConly. Guidelines should continue to emphasise the importance of compressions and ventilations during resuscitation for patients who suffer OHCA and CPR courses should continue to teach both