Musiikki lapsen kielen kehityksen tukena alkuopetuksessa

Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin miten musiikillisilla työtavoilla voidaan tukea lapsen kielellistä kehitystä alkuopetuksessa. Musiikilla on useita tutkittuja lapsen kokonaisvaltaista kehitystä tukevia vaikutuksia. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määrittämät musiikilliset työtavat ovat merkityksellisiä kielen kehityksen tukemisessa kirjoittamaan ja lukemaan opettelevan alkuopetuksen oppilaan kehitysvaiheessa. Kandidaatintutkielma on tyypiltään kvalitatiivinen eli laadullinen, kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmani on kooste aiemmin tehdyistä tutkimuksista ja niiden tutkimustulosten esittelyistä sekä kirjallisuuden teoreettisestä näkökulmasta. Siten kandidaatintutkielma on ns. narratiivinen yleiskatsaus. Tutkimustuloksissa esille nousi se, että alkuopetuksen musiikilliset työtavat ovat oppimista ja kehitystä edistäviä tekijöitä. Erityisesti tutkimustuloksissa nousi esille vauvaiän musiikillisen toiminnan ja laulamisen merkitys niin lapsen kokonaisvaltaiselle kuin kielen kehitykselle. Yleisesti musiikillinen toiminta tukee useita lapsen kehityksen osa-alueita, kuten tarkkaavaisuuden, keskittymiskyvyn, vuorovaikutustaitojen, muistin sekä kognitiivisten taitojen kehittymistä. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui musiikkiliikunnan merkitys musiikillisen ajattelun kehittymisessä ja Brunerin ajattelukyvyn teorian yhteydessä. Tämän kandidaatintutkielman aineiston perusteella voin todeta, että musiikilliset työtavat tukevat lapsen kielen kehitystä syntymästä alkaen. Tutkimustuloksissa nousi erityisesti esiin lapsen varhaisen kielen kehityksen tukeminen musiikillisilla työtavoilla. Tutkimuksen tulosten perusteella voin todeta, että opetussuunnitelman määrittelemät musiikilliset työtavat tukevat lapsen sekä kokonaisvaltaista että kielellistä kehitystä

Musiikinopettajien käsityksiä musiikillisesta improvisaatiosta ja sille suotuisasta sosiaalisesta oppimisympäristöstä

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää musiikinopettajien käsityksiä musiikillisesta improvisaatiosta ja musiikilliselle improvisaatiolle suotuisasta sosiaalisesta oppimisympäristöstä sekä sen rakentamisesta. Tutkielman tavoitteena on lisätä musiikinopettajien tietoisuutta sosiaalisen oppimisympäristön merkityksestä musiikillisen improvisaation kannalta. Teoreettisessa viitekehyksessä avataan sosiaaliseen toimintaan vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä: sosiaalisen kehityksen, sosiaalisen oppimisympäristön ja ryhmän kehityksen sekä ryhmädynamiikan käsitteitä. Lisäksi esitellään Engeströmin toiminnan teoria, joka havainnollistaa ihmisen toiminnan kehittymisen prosessia. Tässä tutkielmassa toiminnan teoria on sijoitettu musiikillisen improvisaation sosiaaliseen oppimisympäristöön. Musiikillista improvisaatiota avataan luovuuden ja ryhmäimprovisaation näkökulmista. Luovuuden näkökulmasta musiikillinen improvisaatio rinnastuu säveltämiseen. Ryhmäimprovisaation näkökulmassa korostuu opettajan rooli improvisaation ohjaajana. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on fenomenografinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastateltavina oli neljä (N=4) musiikinopettajaa, jotka käyttävät työssään musiikillista improvisaatiota ryhmäkontekstissa, kaksi heistä oli lukion ja kaksi vapaan sivistystyön musiikinopettajia. Haastateltavia yhdisti musiikillisen improvisaation käyttö musiikinopetuksen työvälineenä. Aineistoa on käsitelty sisällön analyysin metodein. Tutkimuskysymysten kannalta olennaiset vastaukset pelkistettiin ja edelleen luokiteltiin alaluokiksi, yläluokiksi ja lopuksi yhdistäviksi luokiksi. Yhdistävät luokat syntyivät prosessin aikana tehtyjen analyysien perusteella ja tulkittiin tutkielman tuloksiksi. Tutkielman tuloksina selvisi, että osallistujien käsitysten mukaan musiikillinen improvisaatio toimintana voi olla konkreettista tekemistä tai työskentelyn tapa. Ajattelutapana improvisaatio on toimintaa ohjaava myös muualla arjessa. Musiikillisen improvisaation kannalta suotuisa oppimisympäristö on turvallinen, salliva ja hyväksyvä. Opettajan pedagoginen toiminta ja didaktinen osaaminen ohjaavat opettajaa musiikillisen improvisaation kannalta suotuisan oppimisympäristön rakentamisessa. Opettajan tasapuolisuus, positiivinen palaute ja työrauhasta huolehtiminen ovat olennaisia ilmapiirin sallivuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Lisäksi selvisi, että oppimisympäristö rakentuu improvisoivan ryhmän jäsenten välisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation kautta. Tällä tutkielmalla toimme näkyväksi musiikillisessa ryhmäimprovisaatiossa kommunikaation ja positiivisen vuorovaikutuksen erityisen suuren merkityksen