Maapetokillan sisäiset vuorovaikutukset:esimerkkinä ilves ja kettu Fennoskandiassa

Tiivistelmä. Eläinten väliset vuorovaikutussuhteet ovat monimuotoisia ja tärkeä osa ekosysteemin ymmärtämistä. Yksi selkeimmistä vuorovaikutuksista on saaliseläinten ja petoeläinten välillä oleva peto-saalissuhde, mutta tämän lisäksi myös petoeläinten välillä vallitsee useita eri vuorovaikutussuhteita. Petoeläinten välisten vuorovaikutussuhteiden tutkiminen on helpointa maapedoilla, sillä niiden elinalueet ovat usein pienempiä ja helpommin rajattavissa, kuin meriekosysteemeissä elävien petojen elinalueet. Samaan kiltaan kuuluvat lajit tarjoavat vielä hieman erilaisen näkökulman eläinten väliseen dynamiikkaan, sekä siihen, miten ne käyttäytyvät toisen lajin läsnä ollessa. Maapetokilta käsittää sekä pienpetoja että huippupetoja, ja sisältää monia eri vuorovaikutussuhteita, joista esimerkkinä kilpailu, pelkotekijä, pöytävieraus ja suojaava tekijä. Lajien väliset vuorovaikutussuhteet myös muokkaavat ekosysteemiä joko ylhäältä alas (huippupetojen vaikutus alempiin trofiatasoihin) tai alhaalta ylös (resurssien vaikutus alemman tason kuluttajiin ja sitä myötä ylempiin trofiatasoihin). Tutkimalla lajien välisiä vuorovaikutussuhteita, voidaan saada selville informaatiota, jota kyetään mahdollisesti hyödyntämään myös ympäristönsuojelussa