Kokeellinen tutkimus r-ras-poistogeenisellä eläinmallilla r-ras-geenin vaikutuksista ihohaavan paranemiseen

Ras-geeniperheeseen kuuluvan R-Ras-geenin koodaama proteiini on pieniin GTPaaseihin (guanosiinitrifosfataasi) kuuluva proteiini, jolla on verisuonten uudelleen muodostusta eli angiogeneesiä estävää aktiivisuutta. Tehdyssä tutkimuksessa R-Ras-geenin osuutta ihohaavan paranemiseen tarkastellaan R-Ras-poistogeenisen (C57BL/6-hiirikanta) hiirimallin avulla käyttämällä ihohaava-mallia, joka muistuttaa ihmisen ihohaavan paranemista. Hiirille tehdyt ihohaavat valokuvattiin säännöllisin aikavälein makroskooppista arviointia varten. Haavoista kerättiin kudosnäytteet kahdella eri tarkasteluvälillä: 7. ja 14. päivänä haavoittamisen jälkeen ja näytteet värjättiin HE- ja Massonin trikromi -värjäyksellä. Parametreinä histologisessa tarkastelussa käytettiin haavan pituutta, granulaatiokudoksen pinta-alaa ja re-epitelisoituneen kudoksen pituutta. Haavakuvien tai histologisten näytteiden analyysien perusteella haavan paranemisessa ei ole merkitsevää eroa villityypin ja R-ras-poistogeenisten hiirien välillä. R-Ras-geeni ei vaikuta ihohaavan paranemiseen ainakaan merkittävästi. Tutkimuksessa ilmeni teknisiä ongelmia, minkä takia tutkimusaineisto jäi pienikokoiseksi. Lisäksi koeolosuhteiden ongelmista johtuen tutkimusta ei onnistuttu toteuttamaan laadukkaasti eikä tuloksia voida pitää täysin luotettavina

Kokeellinen tutkimus r-ras-poistogeenisellä eläinmallilla r-ras-geenin vaikutuksista ihohaavan paranemiseen

Ras-geeniperheeseen kuuluvan R-Ras-geenin koodaama proteiini on pieniin GTPaaseihin (guanosiinitrifosfataasi) kuuluva proteiini, jolla on verisuonten uudelleen muodostusta eli angiogeneesiä estävää aktiivisuutta. Tehdyssä tutkimuksessa R-Ras-geenin osuutta ihohaavan paranemiseen tarkastellaan R-Ras-poistogeenisen (C57BL/6-hiirikanta) hiirimallin avulla käyttämällä ihohaava-mallia, joka muistuttaa ihmisen ihohaavan paranemista. Hiirille tehdyt ihohaavat valokuvattiin säännöllisin aikavälein makroskooppista arviointia varten. Haavoista kerättiin kudosnäytteet kahdella eri tarkasteluvälillä: 7. ja 14. päivänä haavoittamisen jälkeen ja näytteet värjättiin HE- ja Massonin trikromi -värjäyksellä. Parametreinä histologisessa tarkastelussa käytettiin haavan pituutta, granulaatiokudoksen pinta-alaa ja re-epitelisoituneen kudoksen pituutta. Haavakuvien tai histologisten näytteiden analyysien perusteella haavan paranemisessa ei ole merkitsevää eroa villityypin ja R-ras-poistogeenisten hiirien välillä. R-Ras-geeni ei vaikuta ihohaavan paranemiseen ainakaan merkittävästi. Tutkimuksessa ilmeni teknisiä ongelmia, minkä takia tutkimusaineisto jäi pienikokoiseksi. Lisäksi koeolosuhteiden ongelmista johtuen tutkimusta ei onnistuttu toteuttamaan laadukkaasti eikä tuloksia voida pitää täysin luotettavina