Adiponectin is associated with dynamic hyperinflation and a favourable response to inhaled glucocorticoids in patients with COPD

SummaryObjectivesAdipokines are protein mediators first described as products of adipose tissue regulating energy metabolism and appetite. Recently, adipokines have also been found to modulate inflammation and smooth muscle cell responses. Therefore we investigated the association of two adipokines, adiponectin and leptin, with the degree of emphysema, pulmonary function, symptoms and glucocorticoid responsiveness in patients with COPD.MethodsPlasma adiponectin and leptin levels, spirometry, body plethysmography and symptoms were measured in 43 male COPD patients with smoking history ≥ 20 pack-years, post bronchodilator FEV1/FVC < 0.7 and pulmonary emphysema on HRCT. The measurements were repeated in a subgroup of patients after 4 weeks' treatment with inhaled fluticasone.ResultsIn patients with COPD, plasma adiponectin levels correlated positively with airway resistance (Raw) (r = 0.362, p = 0.019) and functional residual capacity (FRC) (r = 0.355, p = 0.046). Furthermore, the baseline adiponectin concentration correlated negatively with the fluticasone induced changes in St George's Respiratory questionnaire (SGRQ) symptom score (r = −0.413, p = 0.040) and in FRC % pred (r = −0.428, p = 0.003), i.e. a higher baseline plasma adiponectin level was associated with more pronounced alleviation of symptoms and dynamic hyperinflation. Plasma leptin levels were not related to the measures of lung function, symptoms or glucocorticoid responsiveness.ConclusionsPlasma adiponectin levels were associated with peripheral airway obstruction and dynamic hyperinflation in patients with COPD. A higher adiponectin level predicted more favourable relief of symptoms and hyperinflation during glucocorticoid treatment. Adiponectin may have a role in the COPD pathogenesis; it may also be a biomarker of disease severity and treatment responses in this disease

Adipokines NUCB2/nesfatin-1 and visfatin as novel inflammatory factors in chronic obstructive pulmonary disease

COPD (chronic obstructive pulmonary disease) is a common lung disease characterized by airflow limitation and systemic inflammation. Recently, adipose tissue mediated inflammation has gathered increasing interest in the pathogenesis of the disease. In this study, we investigated the role of novel adipocytokines nesfatin-1 and visfatin in COPD by measuring if they are associated with the inflammatory activity, lung function, or symptoms. Plasma levels of NUCB2/nesfatin-1 and visfatinweremeasured together with IL-6, IL-8, TNF-, andMMP-9, lung function, exhaled nitric oxide, and symptoms in 43 male patients with emphysematous COPD. The measurements were repeated in a subgroup of the patients after four weeks’ treatment with inhaled fluticasone. Both visfatin and NUCB2/nesfatin-1 correlated positively with plasma levels of IL-6 ( = 0.341, = 0.027 and rho = 0.401, = 0.008, resp.) and TNF- ( = 0.305, = 0.052 and rho = 0.329, = 0.033, resp.) and NUCB2/nesfatin-1 also with IL-8 (rho = 0.321, = 0.036) in patients with COPD. Further, the plasma levels of visfatin correlated negatively with pulmonary diffusing capacity ( = −0.369, = 0.016). Neither of the adipokines was affected by fluticasone treatment and they were not related to steroid-responsiveness.The present results introduce adipocytokines NUCB2/nesfatin-1 and visfatin as novel factors associated with systemic inflammation in COPD and suggest that visfatin may mediate impaired pulmonary diffusing capacity.Copyright © 2014 Sirpa Leivo-Korpela et al. This is an open access article distributed under the Creative Commons Attribution License (CC BY 3.0), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited

Asbestos-related pleural and lung fibrosis in patients with retroperitoneal fibrosis

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Retroperitoneal fibrosis (RPF) is a rare fibroinflammatory disease that leads to hydronephrosis and renal failure. In a case-control study, we have recently shown that asbestos exposure was the most important risk factor for RPF in the Finnish population. The aim of this study was to evaluate the relation of asbestos exposure to radiologically confirmed lung and pleural fibrosis among patients with RPF.</p> <p>Methods</p> <p>Chest high-resolution computed tomography (HRCT) was performed on 16 unexposed and 22 asbestos-exposed RPF patients and 18 asbestos-exposed controls. Parietal pleural plaques (PPP), diffuse pleural thickening (DPT) and parenchymal fibrosis were scored separately.</p> <p>Results</p> <p>Most of the asbestos-exposed RPF patients and half of the asbestos-exposed controls had bilateral PPP, but only a few had lung fibrosis. Minor bilateral plaques were detected in two of the unexposed RPF patients, and none had lung fibrosis. DPT was most frequent and thickest in the asbestos-exposed RPF-patients. In three asbestos-exposed patients with RPF we observed exceptionally large pleural masses that were located anteriorly in the pleural space and continued into the anterior mediastinum.</p> <p>Asbestos exposure was associated with DPT in comparisons between RPF patients and controls (case-control analysis) as well as among RPF patients (case-case analysis).</p> <p>Conclusion</p> <p>The most distinctive feature of the asbestos-exposed RPF patients was a thick DPT. An asbestos-related pleural finding was common in the asbestos-exposed RPF patients, but only a few of these patients had parenchymal lung fibrosis. RPF without asbestos exposure was not associated with pleural or lung fibrosis. The findings suggest a shared etiology for RPF and pleural fibrosis and furthermore possibly a similar pathogenetic mechanisms.</p

Non-Hodgkin lymphoma response evaluation with MRI texture classification

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>To show magnetic resonance imaging (MRI) texture appearance change in non-Hodgkin lymphoma (NHL) during treatment with response controlled by quantitative volume analysis.</p> <p>Methods</p> <p>A total of 19 patients having NHL with an evaluable lymphoma lesion were scanned at three imaging timepoints with 1.5T device during clinical treatment evaluation. Texture characteristics of images were analyzed and classified with MaZda application and statistical tests.</p> <p>Results</p> <p>NHL tissue MRI texture imaged before treatment and under chemotherapy was classified within several subgroups, showing best discrimination with 96% correct classification in non-linear discriminant analysis of T2-weighted images.</p> <p>Texture parameters of MRI data were successfully tested with statistical tests to assess the impact of the separability of the parameters in evaluating chemotherapy response in lymphoma tissue.</p> <p>Conclusion</p> <p>Texture characteristics of MRI data were classified successfully; this proved texture analysis to be potential quantitative means of representing lymphoma tissue changes during chemotherapy response monitoring.</p

Significance of radiologist's statement for the interpretation of plain radiography in cancer patient follow-up: A randomized study

Syövän jatkuvaan yleistymiseen Suomessa vaikuttavat ennen kaikkea väestön ikärakenteen muutokset, syövän hoidon tulosten parantuminen ja syövän ennusteen parantuminen varhaisemman toteamisen ansiosta. Terveydenhuollon haasteena tulee olemaan paitsi kasvava uusien syöpätapausten määrä myös seurannassa olevien kasvava joukko. On tärkeätä arvioida, miten terveydenhuoltomme selviää syövän hoidosta ja seurannasta tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin tuloksin kuin nykyisin. Väitöskirjatyössä on selvitetty syöpäpotilaiden ensihoidon jälkeistä seurantavaihetta ennen kaikkea arvioimalla radiologisten tutkimusten ja erityisesti natiiviröntgenkuvien tulkitsijan merkitystä potilaan kannalta taudin uusiutumisen havaitsemisen, uusiutuneen taudin hoidon, fyysisen hyvinvoinnin ja eloon jäämisen kannalta. Lisäksi on arvioitu kuvantulkitsijan merkitystä organisaation kannalta käytetyillä resursseilla. Tutkimusta varten järjestettiin kokeellinen tutkimusasetelma, jossa syöpäpotilaat ensihoidon jälkeen siirtyessään syövän seurantaan satunnaistettiin kahteen ryhmään kaksois- ja yksöisluentaryhmään. Kaksoisluentaryhmään kuuluvien potilaiden natiiviröntgenkuvat tulkitsi ensin syöpätautilääkäri ja sitten röntgenlääkäri kumpikin erikseen. Yksöisluentaryhmään kuuluvien potilaiden kuvat tulkitsi yksin syöpätautilääkäri, mutta tarvittaesa erikseen pyytämällä hän sai röntgenlääkärin lausunnon. Tutkimus on prospektiivinen ja perustuu kerättyihin sairauskertomustietoihin. Aineisto muodostuu vuosina 1991­1997 TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan siirtyvistä syöpäpotilaista. Tutkimuksessa oli potilaita kaikkiaan 869. Röntgenlääkärin merkitystä arvioitiin sekä taudin uusiutumattomassa vaiheessa että uusiutuneessa ja metastaattisessa vaiheessa. Satunnaistaminen jakoi potilaat lähes samansuuruisiin, vertailukelpoisiin ryhmiin. Aineistossa korostuu naisten ja niin ollen rintasyövän osuus muihin syöpiin verrattuna. Tämä aiheutuu siitä, että TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan jäävistä potilaista suurin osa on rintasyöpää sairastavia. Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli kummassakin tutkimusryhmässä hieman yli kolme vuotta. Seuranta-ajan pituuksiin vaikutti ennen kaikkea yliopistoisairaalan seurantakäytäntö. Kummassakin satunnaistetussa ryhmässä löytyi lähes yhtä monta syövän uusimaa ja kokonaan uutta syöpää. Syövän uusimien ilmaantuminen tutkimuksen aikana näytti keskittyvän kolmeen ensimmäiseen seurantavuoteen. Natiiviröntgenkuvin syövän uusiutuminen havaittiin kaikkiaan 7 %lla potilaista. Kaksoisluenta ei näyttänyt edistävän uusiman varhaisempaa toteamista, myöskään kaksoisluennalla ei löytynyt enempää taudin uusimia yksöisluentaan verrattuina. Yli puolessa tapauksista löytyi syövän uusima natiivikuvin potilaan kertomien oireitten perusteella. Kaksoisluennalla ei näyttänyt olevan varhentavaa vaikutusta uusiutuneen taudin hoidon aloitukseen eikä potilaan toimintakykyyn tai eloonjäämiseen. Natiivikuvin havaittujen muiden löydösten suhteen ei kaksoisluennalla näyttänyt olevan mitään selvää etua yksöisluentaan verrattuna. Syöpätautilääkäri pyysi röntgenlääkäriltä erikseen lausuntoa alle puolesta koko yksöisluentaryhmän natiivikuvamäärästä. Useimmiten lausuntoa pyydettiin varmuuden vuoksi, tarve näytti olevan riippumaton seurantavuodesta ja kasvaimen lähtökohdasta. Yksöisluennalla saavutettu röntgenlääkärin työmäärän säästö oli huomattava. Lausuntojen pyyntötarve kasvoi taudin levinneessä vaiheessa, mitä selittää monimutkaisempi tilanne hoitovasteiden ja haittavaikutusten selvittelyineen taudin uusiutumattomaan vaiheeseen verrattuna. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että natiivikuvin syövän uusiutuminen löytyy harvoin ja kuvantulkintaan käytetty kaksoisluentakäytäntö ei tuo potilaan kannalta mitään oleellista lisähyötyä. Röntgenlääkärin merkitys korostuu natiivikuvatulkinnassa enemmän konsultin muodossa. Näin ollen röntgenlääkärin työpanosta voitaisiin kohdentaa natiivikuvien kaksoisluennan sijasta syövän varhaisdiagnostiikkaan ja seurantavaiheen erikoistutkimuksiin

Significance of radiologist's statement for the interpretation of plain radiography in cancer patient follow-up: A randomized study

Syövän jatkuvaan yleistymiseen Suomessa vaikuttavat ennen kaikkea väestön ikärakenteen muutokset, syövän hoidon tulosten parantuminen ja syövän ennusteen parantuminen varhaisemman toteamisen ansiosta. Terveydenhuollon haasteena tulee olemaan paitsi kasvava uusien syöpätapausten määrä myös seurannassa olevien kasvava joukko. On tärkeätä arvioida, miten terveydenhuoltomme selviää syövän hoidosta ja seurannasta tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin tuloksin kuin nykyisin. Väitöskirjatyössä on selvitetty syöpäpotilaiden ensihoidon jälkeistä seurantavaihetta ennen kaikkea arvioimalla radiologisten tutkimusten ja erityisesti natiiviröntgenkuvien tulkitsijan merkitystä potilaan kannalta taudin uusiutumisen havaitsemisen, uusiutuneen taudin hoidon, fyysisen hyvinvoinnin ja eloon jäämisen kannalta. Lisäksi on arvioitu kuvantulkitsijan merkitystä organisaation kannalta käytetyillä resursseilla. Tutkimusta varten järjestettiin kokeellinen tutkimusasetelma, jossa syöpäpotilaat ensihoidon jälkeen siirtyessään syövän seurantaan satunnaistettiin kahteen ryhmään kaksois- ja yksöisluentaryhmään. Kaksoisluentaryhmään kuuluvien potilaiden natiiviröntgenkuvat tulkitsi ensin syöpätautilääkäri ja sitten röntgenlääkäri kumpikin erikseen. Yksöisluentaryhmään kuuluvien potilaiden kuvat tulkitsi yksin syöpätautilääkäri, mutta tarvittaesa erikseen pyytämällä hän sai röntgenlääkärin lausunnon. Tutkimus on prospektiivinen ja perustuu kerättyihin sairauskertomustietoihin. Aineisto muodostuu vuosina 1991­1997 TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan siirtyvistä syöpäpotilaista. Tutkimuksessa oli potilaita kaikkiaan 869. Röntgenlääkärin merkitystä arvioitiin sekä taudin uusiutumattomassa vaiheessa että uusiutuneessa ja metastaattisessa vaiheessa. Satunnaistaminen jakoi potilaat lähes samansuuruisiin, vertailukelpoisiin ryhmiin. Aineistossa korostuu naisten ja niin ollen rintasyövän osuus muihin syöpiin verrattuna. Tämä aiheutuu siitä, että TAYSn syöpätautien klinikan seurantaan jäävistä potilaista suurin osa on rintasyöpää sairastavia. Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli kummassakin tutkimusryhmässä hieman yli kolme vuotta. Seuranta-ajan pituuksiin vaikutti ennen kaikkea yliopistoisairaalan seurantakäytäntö. Kummassakin satunnaistetussa ryhmässä löytyi lähes yhtä monta syövän uusimaa ja kokonaan uutta syöpää. Syövän uusimien ilmaantuminen tutkimuksen aikana näytti keskittyvän kolmeen ensimmäiseen seurantavuoteen. Natiiviröntgenkuvin syövän uusiutuminen havaittiin kaikkiaan 7 %lla potilaista. Kaksoisluenta ei näyttänyt edistävän uusiman varhaisempaa toteamista, myöskään kaksoisluennalla ei löytynyt enempää taudin uusimia yksöisluentaan verrattuina. Yli puolessa tapauksista löytyi syövän uusima natiivikuvin potilaan kertomien oireitten perusteella. Kaksoisluennalla ei näyttänyt olevan varhentavaa vaikutusta uusiutuneen taudin hoidon aloitukseen eikä potilaan toimintakykyyn tai eloonjäämiseen. Natiivikuvin havaittujen muiden löydösten suhteen ei kaksoisluennalla näyttänyt olevan mitään selvää etua yksöisluentaan verrattuna. Syöpätautilääkäri pyysi röntgenlääkäriltä erikseen lausuntoa alle puolesta koko yksöisluentaryhmän natiivikuvamäärästä. Useimmiten lausuntoa pyydettiin varmuuden vuoksi, tarve näytti olevan riippumaton seurantavuodesta ja kasvaimen lähtökohdasta. Yksöisluennalla saavutettu röntgenlääkärin työmäärän säästö oli huomattava. Lausuntojen pyyntötarve kasvoi taudin levinneessä vaiheessa, mitä selittää monimutkaisempi tilanne hoitovasteiden ja haittavaikutusten selvittelyineen taudin uusiutumattomaan vaiheeseen verrattuna. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että natiivikuvin syövän uusiutuminen löytyy harvoin ja kuvantulkintaan käytetty kaksoisluentakäytäntö ei tuo potilaan kannalta mitään oleellista lisähyötyä. Röntgenlääkärin merkitys korostuu natiivikuvatulkinnassa enemmän konsultin muodossa. Näin ollen röntgenlääkärin työpanosta voitaisiin kohdentaa natiivikuvien kaksoisluennan sijasta syövän varhaisdiagnostiikkaan ja seurantavaiheen erikoistutkimuksiin

Retroperitoneal and pleural fibrosis in an insulator working in power plants

We describe a case history of a former insulator who developed concomitant retroperitoneal and pleural fibrosis. In his work, the patient had been exposed on a daily basis to asbestos dust while demolishing and installing pipeline insulations. The heavy asbestos exposure was confirmed by a high level of asbestos content in his autopsy lung sample. We propose that both retroperitoneal fibrosis and diffuse pleural thickening were induced in our patient by an abundant amount of amphibole asbestos fibres found in his lung and retroperitoneal tissues

Correlations between Functional Imaging Markers Derived from PET/CT and Diffusion-Weighted MRI in Diffuse Large B-Cell Lymphoma and Follicular Lymphoma

Objectives To investigate the correlations between functional imaging markers derived from positron emission tomography/computed tomography (PET/CT) and diffusion-weighted magnetic resonance imaging (DWI) in diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) and follicular lymphoma (FL). Further to compare the usefulness of these tumor markers in differentiating diagnosis of the two common types of Non-Hodgkin's lymphoma (NHL). Materials and Methods Thirty-four consecutive pre-therapy adult patients with proven NHL (23 DLBCL and 11 FL) underwent PET/CT and MRI examinations and laboratory tests. The maximum standardized uptake value (SUVmax), metabolic tumor volume (MTV), and metabolic tumor burden (MTB) were determined from the PET/CT images. DWI was performed in addition to conventional MRI sequences using two b values (0 and 800 s/mm2). The minimum and mean apparent diffusion coefficient (ADCmin and ADCmean) were measured on the parametric ADC maps. Results The SUVmax correlated inversely with the ADCmin (r = −0.35, p<0.05). The ADCmin, ADCmean, serum thymidine kinase (TK), Beta 2-microglobulin (B2m), lactate dehydrogenase (LD), and C-reactive protein (CRP) correlated with both whole-body MTV and whole-body MTB (p<0.05 or 0.01). The SUVmax, TK, LD, and CRP were significantly higher in the DLBCL group than in the FL group. Receiver operating characteristic curve analysis showed that they were reasonable predictors in differentiating DLBCL from FL. Conclusions The functional imaging markers determined from PET/CT and DWI are associated, and the SUVmax is superior to the ADCmin in differentiating DLBCL from FL. All the measured serum markers are associated with functional imaging markers. Serum LD, TK, and CRP are useful in differentiating DLBCL from FL.Public Library of Science open acces

Glycoprotein YKL-40 Levels in Plasma Are Associated with Fibrotic Changes on HRCT in Asbestos-Exposed Subjects

YKL-40 is a chitinase-like glycoprotein produced by alternatively activated macrophages that are associated with wound healing and fibrosis. Asbestosis is a chronic asbestos-induced lung disease, in which injury of epithelial cells and activation of alveolar macrophages lead to enhanced collagen production and fibrosis. We studied if YKL-40 is related to inflammation, fibrosis, and/or lung function in subjects exposed to asbestosis. Venous blood samples were collected from 85 men with moderate or heavy occupational asbestos exposure and from 28 healthy, age-matched controls. Levels of plasma YKL-40, CRP, IL-6, adipsin, and MMP-9 were measured with enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA). Plasma YKL-40 levels were significantly higher in subjects with asbestosis (n = 19) than in those with no fibrotic findings in HRCT following asbestos exposure (n = 66) or in unexposed healthy controls. In asbestos-exposed subjects, plasma YKL-40 correlated negatively with lung function capacity parameters FVC (Pearson&apos;s r −0.259, p = 0 018) and FEV 1 (Pearson&apos;s r −0.240, p = 0 028) and positively with CRP (Spearman&apos;s rho 0.371, p &lt; 0 001), IL-6 (Spearman&apos;s rho 0.314, p = 0 003), adipsin (Spearman&apos;s rho 0.459, p &lt; 0 001), and MMP-9 (Spearman&apos;s rho 0.243, p = 0 025). The present finding suggests YKL-40 as a biomarker associated with fibrosis and inflammation in asbestosexposed subjects