Pohjavesinäytteenotto: Nykytila ja kehitystarpeet

Hankkeessa oli tarkoitus selvittää pohjavesinäytteenoton nykytilaa, arvioida kehittämistarpeita valtion ympäristöhallinnossa sekä jatkossa laatia yleisluonteiset ohjeet pohjavesinäytteenotolle. Näytteenoton kehittämistarpeeseen ja yhtenäistämiseen on kiinnitetty viime vuosina aiempaa enemmän huomiota niin kansallisella tasolla kuin kansainvälisestikin. Myös entistä vaativammat selvityskohteet asettavat vaatimuksia laadukkaalle pohjavesinäytteenotolle. Näytteenottoketjun laadukkuus ja läpinäkyvyys havaintoputken asentamisesta aina analyysitulosten hyödyntämiseen tulee varmistaa kaikissa olosuhteissa. Pohjavesinäytteenotossa tulee käyttää yleisesti hyväksyttyjä näytteenotto- ja näytteenkäsittelymenetelmiä. Tutkimus tehtiin vuosina 2006–2007, jolloin pohjavesinäytteenoton nykytilan ja kehittämistarpeiden selvittämiseksi haastateltiin keskeisiä pohjavesinäytteenottoa tekevien organisaatioiden näytteenottajia ja muita edustajia sekä tutustuttiin eri organisaatioiden pohjavesinäytteenottomenetelmiin. Pääpaino tutkimuksessa oli valtion ympäristöhallinnon pohjavesinäytteenoton selvittämisessä ja kehittämisessä. Selvitys antaa yleiskuvan pohjavesinäytteenoton tilasta Suomessa. Selvityksen perusteella pohjavesinäytteenoton taso on kohonnut viime vuosina. Pohjavesinäytteenottajien koulutukseen ja työhön perehdyttämiseen on kiinnitetty aiempaan enemmän huomiota. Myös pohjavesinäytteenottokalusto samoin kuin pohjaveden laadun ja korkeuden mitta- ja seurantalaitteet ovat aiempaa kehittyneempiä ja käyttäjäystävällisempiä. Pohjaveden laatu- ja korkeustietojen hyödyntämisen tehostamiseksi on viime aikoina kehitetty valtakunnallisia tietojärjestelmiä niin laboratorioiden kuin tiedon käyttäjienkin tarpeisiin. Keskeiset pohjavesinäytteenoton kehittämistarpeet liittyivät näytteiden esikäsittelyyn sekä näytteenottoa valmisteleviin toimiin kentällä

Pohjavedenoton velvoitetarkkailu - Nykytila sekä suositukset tarkkailusuunnitelman laadintaan ja tarkkailun järjestämiseksi

Hankkeen tavoite oli selvittää pohjavedenoton velvoitetarkkailun nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä esittää suositusehdotuksia velvoitetarkkailun järjestämiseksi. Hanke käsitti kirjallisuusselvityksen sekä vesihuoltolaitoksille ja ELY-keskuksille suunnatut kyselytutkimukset ja ryhmätapaamiset. Lisäksi tarkasteltiin viimeaikaisia vedenoton lupapäätöksiä ja niihin liittyviä vedenoton tarkkailusuunnitelmia. Pohjavedenottoa koskevassa vesitalousluvassa on edellytetty vedenottajaa yleensä tarkkailemaan vedenoton mahdollisia vaikutuksia lähiympäristön pohjavesioloihin ja luonnonolosuhteisiin. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Monet voimassa olevat tarkkailusuunnitelmat ovat peräisin 1970 - 80 luvuilta ja niissä tarkkailuvelvoitteet koskevat lähinnä otettua vesimäärää sekä pohjavedenpinnan korkeutta. Uusimmissa tarkkailusuunnitelmissa on velvoitettu yhä useammin tarkkailemaan lisäksi pohjaveden laatua sekä biologisia kohteita. Tarkkailusuunnitelmien laajuus ja sisältö vaihtelevat merkittävästi. Niihin vaikuttavat laatimisajankohdan lisäksi vedenottoalueen luonnonolosuhteet ja ihmistoiminnot, vedenottohankkeen koko sekä osin myös tarkkailusuunnitelman laatija ja tilaaja sekä suunnitelman hyväksyvä viranomainen. Keskeiset pohjavedenoton velvoitetarkkailun kehittämistarpeet koskivat vanhojen tarkkailusuunnitelmien päivitystarvetta, tarkkailukriteerien yhtenäistämistä, tarkkailutulosten toimittamista valtakunnallisiin tietojärjestelmiin ja näiden tietojärjestelmien kehittämistä. Lisäksi vedenoton velvoitetarkkailu tulisi mahdollisuuksien mukaan liittää osaksi pohjavesialueen yhteistarkkailuohjelmaa ja jatkuvatoimisten automaattimittarien käyttöä tulisi lisätä pohjaveden korkeuden mittaamisessa ja laadun tarkkailussa

Kyrönjokilaakson Vesi Oy:n vedenottamoiden veden laatu ja laatumuutokset vuosina 1997-2004

Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää Kyrönjokilaakson Vesi Oy:n vedenottamoiden (6 kpl) veden laadussa mahdollisesti tapahtuneet muutokset ajanjaksolla 1997-2004 sekä arvioida mistä mahdolliset muutokset johtuvat ja ovatko nykyiset vedenottamoiden vedenottomäärät oikeat. Lisäksi selvitettiin Koskuuslähteen vedenottamossa tapahtuneita laatumuutoksia vuosina 1993-2005. Pääpaino työssä on ollut vedenlaadun seuranta-aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa. Vuosien 1997-98 tulokset on raportoitu jo aikaisemman selvityksen yhteydessä. Pohjaveden laadussa ei seurantajakson aikana tapahtunut suuria muutoksia. Merkittävimmät muutokset olivat sähkönjohtavuuden nousu kaikilla vedenottamoilla. Myös lämpötila on kohonnut useimmilla vedenottamoilla. Yksittäisten laatuparametrien osalta vedenottamoilla oli muutoksia sekä parempaan että huonompaan suuntaa. Laatuparametreissä tapahtuneet muutokset on raportoitu yksityiskohtaisesti

Kiviaineshuolto ja geologisten muodostumien suojelu maakuntakaavoissa – Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueilla

Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntakaavoissa on huomioitu valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat ja pohjavesialueet sekä toisaalta maa-ainesten ottoalueet ja maakunnallisten POSKI-projektien alue-ehdotukset. Lisäksi selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa näihin alueisiin sekä niihin liittyviin maakuntakaavan aluevarauksiin ja ominaisuusmerkintöihin. Selvityksessä oli mukana lähes 1200 maa-ainesten ottamislupaa. Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa luvat olivat huomattavasti enemmän kalliokiviaineksen ottamiselle kuin Etelä-Karjalassa, jossa lähes 75 % ottamisluvista oli soralle ja hiekalle. Etelä-Karjalassa maa-aineslupien mahdollistamat keskimääräiset ottomäärät olivat myös selvästi pienimmät. Geologisten inventointiaineistojen ja maa-ainestenottoon varattujen alueiden huomioimisessa maakuntakaavoissa oli huomattavia eroja. Maakuntakaavat olivat myös ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista vaihtelevasti. Arvokkaille kallioalueille ja valtakunnallisen harjujensuojeluohjelmaan kuuluville alueille ei sijoittunut kuin muutamia maa-aineslupia. Sen sijaan, etenkin Varsinais-Suomen alueella, osassa maakuntakaavojen arvokkaita harjualueita ja pohjavesialueita sijaitsi paljon maa-ainesten ottoalueita. Maakuntakaavoissa osoitetut maa-ainesten ottoalueet (EO-alue) olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista korkeintaan tyydyttävästi