"Kukakohan oppilaan pyllyn sitten pyyhki? Ope!" Luokanopettajien kokemuksia inkluusiosta

Inkluusiota toteutetaan nykypäivänä Suomen kouluissa aktiivisesti. Suomi on sitoutunut toteuttamaan inklusiivista opetusta Salamancan sopimuksen (1994) ja YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (2006) mukaisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten luokanopettajien kokemuksia inkluusiosta ja inklusiivisessa koulutusjärjestelmässä toimimisesta sekä heidän kokemaansa minäpystyvyyttä toimia inklusiivisessa koulussa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus suoritettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä haastattelemalla kuutta suomalaista luokanopettajaa, jotka työskentelivät ympäri maata. Kaikki opettajat olivat päteviä luokanopettajia ja työskentelivät inkluusion periaatteiden mukaisesti, vaikkakin koulujen välillä oli toimintatavoissa eroavaisuuksia. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksin ja litteroitiin sanatarkasti. Valmis aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Inkluusion periaatteisiin on sitouduttu jo 1994 Salamancan julistuksen mukaisesti, mutta inkluusion toteuttajilla eli kouluilla ja opettajilla on hyvin erilaisia kokemuksia sen toimivuudesta. Tutkimuksen perusteella luokanopettajilla oli niin positiivisia kuin negatiivisiakin kokemuksia. Miltei kaikilla opettajilla oli inkluusiosta positiivisia kokemuksia, ja ne liittyivät lähinnä oppilaiden erilaisiin ja monipuolisiin kaverisuhteisiin sekä vertaisoppimiseen. Negatiivisia kokemuksia oli niin ikään kaikilla haastatelluilla opettajilla. Kokemukset liittyivät lähinnä suureen työkuormaan, uupumukseen ja riittämättömyyden tunteeseen luokassa. Kaikki tutkittavat myös totesivat, että heille annettu koulutus ei ole vastannut työelämässä tarvittavia tietoja tai taitoja. Varsinkaan inkluusiosta ei ollut välttämättä edes puhuttu koulutuksessa. Opettajat olivat saaneet myös lisäkoulutusta, josta ei kuitenkaan nähty olevan suurta hyötyä työelämässä. Opettajat näkivät, että inkluusio vaati toimiakseen paljon resursseja niin henkilöstön kuin oppimisympäristön puolesta. Inkluusiota ei heidän mielestään pitänyt missään nimessä käyttää säästötoimenpiteenä. Avainsanat: Inkluusio, inklusiivinen koulutusjärjestelmä, luokanopettaja, opettajan minäpystyvyys, kokemu

Lastensuojelun jälkihuollettavien tarpeet ja tukemisen muodot

Lastensuojelun jälkihuollon päämääränä on saattaa lapsi takaisin kotiin tai nuori itsenäiseen elämään. Kunnalla on velvollisuus järjestää sijoituksen päättäneelle lapselle tai nuorelle asianmukainen jälkihuolto, mutta jälkihuollon toteuttaminen on kirjavaa ja toteuttajia on useita. Kuinka integroituminen yhteiskuntaan onnistuu, kun taustalla on sijoitus kodin ulkopuolelle, siihen johtaneet syyt ja siitä johtuneet seuraukset sekä kuinka lastensuojelun jälkihuolto voi tukea nuoren itsenäistymisprosessia? Opinnäytetyömme tilaaja on Sosiaaliasema Satama Tampereelta, joka vastaa Tampereen alueella 18-20-vuotiaiden lastensuojelun jälkihuollosta. Pyrimme selvittämään opinnäytteessämme, kuinka Satama tukee nuoren itsenäistymistä jälkihuollossa ja mitä nuoret kokevat tarpeikseen siirtyessään sijoituksesta itsenäiseen elämään. Edellä mainittujen lisäksi erittelemme sekä nuorten että jälkihuollon työntekijöiden näkemyksiä itsenäistyvän nuoren tarpeista jälkihuollossa. Opinnäytteemme on kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytämme teemahaastattelua. Haastattelimme viittä nuorta ja kolmea jälkihuollon työntekijää. Sosiaaliasema Sataman asiakkaat olivat tyytyväisiä Sataman toimintaan. Nuoret kokivat, että heidän tarpeisiinsa oli vastattu, ja Sataman jälkihuolto oli auttanut heitä itsenäistymisprosessissa. Aineistosta nousseet erot nuorten ja työntekijöiden välillä puhuivat lastensuojelun jälkihuollon yksilöllistämisen puolesta ja siitä, että itsenäistyminen ja siihen liittyvät haasteet koetaan hyvin henkilökohtaisesti.Child protection's aftercare goal is to bring the child back home or young person to live independently. Municipalities are responsible of providing an appropriate aftercare to people who have ended accommodation, but ways of practising the aftercare is varied and there are several implementers. How integration into society succeeds when in the background there is an placement outside the home, the reasons what caused it and its consequences, as well as how the child protection's aftercare can support their independence process? Subscriber of our study is Sosiaaliasema Satama from Tampere, which is responsible of child protection aftercare for people aged between 18 to 20 in the area of Tampere. In our thesis we wanted to investigate how Satama supports young people's progress of becoming independent in aftercare and what young people feel as their needs in the progress towards independent living. In addition of the things listed above, we specify the adolescents as well as the after-care workers views regarding on the needs of the young in aftercare. Our thesis is a qualitative study in which we used interviews as a data collection method. We interviewed the five adolescents and three aftercare professionals. Customers of Sosiaaliasema Satama were satisfied with the operation of the facility. Young people felt that their needs were met, and Satama’s child protection’s aftercare had helped their independence process. Differences between the views of young people and workers spoke on behalf of children's aftercare individualization, and that the independence and the challenges faced are felt very personally

"Miten mä sen sanoisin, sano sä" : Kehitysvammaisten nuorten osallisuudesta asiakasprosessissa

Osallisuutta voidaan kuvailla monella eri tavalla. Yhtenä perusideana on, että osallisuuden toteutumiseksi ihmisillä tulee olla todellisia mahdollisuuksia tulla kuulluksi, vaikuttaa asioihin ja käyttää valtaa. Osallisuuden edistäminen nostetaan vahvasti esille esimerkiksi Sosiaalihuoltolaissa sekä YK:n vammaissopimuksessa, jonka Suomi ratifioi kesäkuussa 2016. Opinnäytetyössä tarkasteltiin kehitysvammaisten nuorten osallisuutta omaa elämää koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Setlementti Tampere ry. Opinnäytetyön keskiössä oli yhdistyksen Nuorten elämänhallintaa ja osallisuutta tukeva NEO - OmaPolku työmuoto ja siellä toteutettava Nuoren oman polun suunnittelu eli NOPS-prosessi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella prosessia osallisuuden näkökulmasta Thomasin (2002) osallisuuden ulottuvuudet teorian pohjalta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehitysvammaisten nuorten osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen omaa elämää koskevassa päätöksenteossa sekä hyvän elämän edistäminen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineistoksi dokumentointiin kahden asiakkaan NOPS-prosessi. Asiakkaat ovat NEO - OmaPolun toimintaan osallistuvia kehitysvammaisia nuoria. Aineiston analyysi toteutettiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tulokset osoittivat, että NOPS-prosessissa on löydettävissä osallisuutta edistäviä elementtejä. Lisäksi esille nousi se, että kehitysvammainen nuori tarvitsee yksilöllistä tukea osallisuutensa vahvistamiseksi.Participation can be described in many different ways. The principal idea is that participation requires that people must have real opportunities to be heard, to influence and to use authority. Enhancing participation is strongly highlighted, for example, in the Social Welfare Act and the UN Disability Convention which Finland ratified in June 2016. The thesis examined the participation and self-determination of mentally disabled young people in the planning and decision making process related to their own life. The work was assigned by the Setlementti Tampere association and its NEO - OmaPolku form of work. NEO - OmaPolku provides support in order to improve the life management and participation of disabled young people. The thesis focused on its NOPS client process. The aim of this study was to examine the process from the perspective of participation based on the theory of participation dimensions (Thomas, 2002). The purpose of the thesis was to improve the participation and self-determination of the mentally disabled young people the decision making process their own life related to their own life. In addition, the goal was to promote the good life of disabled young people. The thesis was implemented as a qualitative case study. The data was collected by documenting of two NOPS client processes. The clients were disabled young people who were involved in the activities of the NEO – OmaPolku. The analysis was implemented with a theory-guided content analysis. The results showed that elements of participation could be found in the NOPS client process. It was also confirmed that disabled young people needed individual support in order to strengthen their participation

Tuotteen elinkaarenhallinta standardipohjaisille mekaniikkaosille

Product Life cycle Management, or PLM as more commonly referred to, integrates people, data, and systems into one seamless entirety to make the management of products as efficient as possible. ABB Motion is now further developing that integration with the ongoing PLM project. The project aims to support broader strategic goals already visible on the horizon. Part of that project is to decide how standard-based mechanical items such as fasteners will be treated. They are not the most prominent items, but existing in thousands, they significantly impact especially the efficiency of mechanical designing. The aim of this study was to increase that fastener-related mechanical design efficiency during the PLM project, especially for the Drives business division. First, the study explored PLM, standard-based mechanical items, and other related subjects through a literature review. After that, it researched operating models surrounding standard-based mechanical items, specifically fasteners in the ABB Drives. User experience was one of the main viewpoints throughout the research and for this, a survey was created to analyze the satisfaction of the present situation. Finally, results from the survey were collected with the other gained knowledge to form an improved mode of operation for fastener items to the new PLM environment and for the transition period toward it. Results indicated that multiple systems are involved in the management of fasteners in ABB Drives. Some are essential, but some no longer have a meaningful purpose. The survey indicated that the current situation still supports users in basic needs, but repeated critical opinions emerged throughout the survey. The most prominent ones were the excess number of different systems involved, the lack of harmonization between them, and the reliability of the item data. In the end, an improved mode of operation was created for fastener items in the new PLM environment. Usability for fasteners outside the PLM environment was retained since it was determined as a necessity. Maintenance for fastener items was also reformed. In the bigger picture results from this study could be implemented for operation models found in ABB Drives. Implementation for other Motion divisions would need adapting. At the level of practical implementation technical details require further research, especially considering the role of Cadenas and the ABB Standard Part Manager reference database. The study is most useful when the current situation is developed from a mechanical designing perspective, but it also provides a valuable overview of fastener-related issues for the PLM project in general.Tuotteen elinkaaren hallinta, tai PLM kuten yleisesti sanotaan, integroi ihmiset datan ja järjestelmät yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka tekee tuotteiden hallinnasta mahdollisimman tehokasta. ABB Motion kehittää tätä integraatiota edelleen nyt meneillään olevassa PLM-projektissa, jonka tarkoitus on tukea jo näköpiirissä olevia strategisia tavoitteita. Osa tätä projektia on päättää, kuinka mekaanisia standardiosia, kuten kiinnitystarvikkeita, tullaan jatkossa hallitsemaan. Yksinään ne eivät ole kaikkein merkittävimpiä, mutta kun niitä esiintyy tuhansittain, on niillä merkittävä vaikutus etenkin mekaniikkasuunnittelun tehokkuuteen. Tämä tutkimus tukee tuon tehokkuuden parantamista PLM projektin aikana etenkin Drives liiketoimintadivisioonan osalta. Alussa työ tutki PLM:ää, standardipohjaisia mekaniikkaosia ja liittyviä aiheita kirjallisuuskatsauksen avulla, jonka jälkeen esiteltiin ABB Drivesin nykykäytännöt standardiosien ja etenkin kiinnitystarvikkeiden osalta. Käyttäjäkokemus oli keskeisessä roolissa läpi koko työn, joten tähän liittyen tehtiin kyselytutkimus kartoittamaan käyttäjien tyytyväisyyttä nykytilanteeseen. Lopuksi kyselyn tulokset ja muu kerätty tieto tuotiin yhteen, jonka pohjalta muodostettiin kehitetty toimintamalli uuteen PLM-ympäristöön ja siirtymäkaudelle tätä kohti. Tulokset osoittivat, että useita eri järjestelmiä on tällä hetkellä käytössä kiinnitysosien hallitsemiseksi. Osa näistä on välttämättömiä, mutta osa ei ole enää kovin merkityksellisiä. Kyselytutkimuksen pohjalta näytti myös, että nykytilanne tarjoaa yhä tuen perustarpeille, mutta tietyt kriittiset mielipiteet toistuivat läpi kyselyn. Merkittävimpiä näistä olivat liittyvien järjestelmien liiallinen määrä, niiden heikko harmonisointi, sekä nimikedatan luotettavuus. Lopuksi luotiin parannettu toimintamalli kiinnitystarvikkeille uudessa PLM-ympäristössä. Käytettävyys PLM-ympäristön ulkopuolella säilytettiin, sillä tämä määritettiin välttämättömäksi. Myös kiinnitystarvikkeiden ylläpitoon tehtiin uudistus. Isossa kuvassa tulokset ovat implementoitavissa toimintamalleihin ABB Drivesissa, mutta muiden divisioonien osalta vaadittaisiin mukauttamista. Käytännön implementaatio vaatii myös lisätutkimusta teknisiin yksityiskohtiin etenkin Cadenasin ja ABB Standard Part Manager referenssitietokannan osalta. Parhaiten tutkimus on hyödynnettävissä, kun nykytilannetta kehitetään mekaniikkasuunnittelun näkökulmasta, mutta se tarjoaa myös hyödyllisen kokonaiskuvan kiinnitystarvikkeisiin liittyvistä ongelmista koko PLM-projektin kannalta