Viral infection induced respiratory distress in childhood

Abstract Dyspnoea associated with respiratory infection is a common symptom in infancy and early childhood. Inspiratory stridor is the main symptom in cases of croup and expiratory wheezing in cases of bronchiolitis, obstructive bronchitis and acute asthma exacerbations. Dyspnoea associated with respiratory infection is a common cause of emergency department visits and unplanned hospital admissions among infants and preschool children. The assessment of dyspnea associated with acute childhood respiratory infection is largely subjective, and evidence regarding the severity of acute dyspnoea is needed in order to target hospital admissions more accurately. Wheezing associated with respiratory infection in infancy has been recognized as an important predictor of recurrent wheezing and asthma at school age. The aims of this study were to determine the risk factors for croup, to evaluate factors that reliably predict the need for hospitalizing children with acute wheezing and to find out whether respiratory infection with wheezing during infancy has a positive association with the development of asthma during childhood. The work included two register-based surveys and one prospective cohort study. It is concluded that a family history of croup is an exceptionally strong risk factor for croup and its recurrence in childhood. The early phase of bronchiolitis is unstable in infants below 6 months of age. These infants are most likely to need medical interventions in the first 5 days after onset of the disease. A positive respiratory syncytial -virus test result, a fever of more than 38°C and low initial oxygen saturation are predictors of the need for hospitalization and medical interventions. An initial oxygen saturation >93% effectively identifies children aged more than 6 months with mild wheezing, and this limit can be used to avoid unplanned hospital admissions. There is an association between early respiratory syncytial -virus infections and subsequent wheezing and asthma, in that such infections select children who are prone to wheezing and asthma before school age, but the symptoms tend to decrease with time and an early respiratory syncytial -virus infection will not permanently alter bronchial reactivity.Tiivistelmä Hengitysvaikeus on yleinen oire lapsilla virusten aiheuttamien hengitystieinfektioiden yhteydessä. Kurkunpäätulehdukseen liittyy sisäänhengitysvaikeus. Ilmatiehyttulehdukseen, ahtauttavaan keuhkoputkentulehdukseen ja akuuttiin astmakohtaukseen liittyy uloshengitysvaikeus. Hengitystieinfektioihin liittyvä hengitysvaikeus on yksi yleisimmistä syistä päivystyspoliklinikkakäynteihin ja äkillisiin sairaalahoitojaksoihin lapsipotilailla. Hengitystieinfektioiden taudinkulun tuntemisella ja hengitysvaikeuden vaikeusasteen arvioinnilla on tärkeä merkitys näiden potilaiden hoidon toteuttamisessa. Hengitystieinfektioon liittyvää hengitysvaikeutta on pidetty riskitekijänä astman kehittymiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kurkunpäätulehduksen riskitekijöitä ja sairaalahoitoon vaikuttavia tekijöitä hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa sekä varhaislapsuudessa sairastetun hengitystieinfektion yhteyttä myöhempään astma- ja allergiasairastavuuteen. Tutkimukseen sisältyi kaksi rekisteriaineistoa ja yksi seurantatutkimusaineisto. Tutkimuksessa todettiin, että kurkunpäätulehduksen uusiutuminen on erittäin tavallista ja sisarusten ja vanhempien sairastama kurkunpäätulehdus on merkittävin riskitekijä kurkunpäätulehdukselle ja sen uusiutumiselle. Alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla ilmatiehyttulehduksen taudinkuva on epävakaa ensimmäisen 5 oirepäivän aikana. Kuume, matala happisaturaatioarvo ja respiratory syncytial -virusinfektio ennustavat osastohoidon ja invasiivisten toimenpiteiden tarvetta ilmatiehyttulehduksen yhteydessä. Yli 6 kuukauden ikäisillä lapsilla happisaturaatioarvo > 93 % ennustaa lievää taudinkuvaa hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Käyttämällä tätä happisaturaatioarvoa raja-arvona, kun arvioidaan sairaalahoidon tarvetta, voidaan merkittävästi ja turvallisesti vähentää sairaalahoidon tarvetta lasten hengitystieinfektioon liittyvän uloshengitysvaikeuden hoidossa. Alle 6 kuukauden iässä sairastettu respiratory syncytial -virusinfektio on riskitekijä varhaislapsuudessa ilmeneville astmaoireille, mutta tämä riski vähenee iän myötä ja 8 vuoden iässä ei ole havaittavissa eroja astma- ja allergiasairastavuudessa, kun verrataan näitä potilaita muun hengitystieinfektion sairastaneisiin potilaisiin ja terveisiin kontrollipotilaisiin

Impact of intrapartum and postnatal antibiotics on the gut microbiome and emergence of antimicrobial resistance in infants

Abstract Altogether, 20–30% of women receive intrapartum antibiotic prophylaxis (IAP) to prevent sepsis in infants and 2–5% of newborn infants receive antibiotics due to suspected sepsis. Caesarean section has a long-term impact on the intestinal microbiome but the effects of perinatal antibiotics on gut microbiome in vaginally delivered infants are not well known. We compared the impact of IAP, postnatal antibiotics, or their combination on the gut microbiome and emergence of antimicrobial resistance in a controlled study of 149 newborn infants recruited within 24 hours after birth. We collected 659 fecal samples, including 426 daily samples from infants before discharge from the hospital and 111 follow-up samples at six months. Penicillin was mostly used for IAP and the combination of penicillin and aminoglycoside for postnatal treatment. Postnatal antibiotic groups received Lactobacillus reuteri probiotic. Newborn gut colonization differed in both IAP and postnatal antibiotics groups as compared to that in control group. The effect size of IAP was comparable to that caused by postnatal antibiotics. The observed differences were still present at six months and not prevented by lactobacilli consumption. Given the present clinical results, the impact of perinatal antibiotics on the subsequent health of newborn infants should be further evaluated