GDNF promotes tubulogenesis of GFRα1-expressing MDCK cells by Src-mediated phosphorylation of Met receptor tyrosine kinase

Glial cell line–derived neurotrophic factor (GDNF) and hepatocyte growth factor (HGF) are multifunctional signaling molecules in embryogenesis. HGF binds to and activates Met receptor tyrosine kinase. The signaling receptor complex for GDNF typically includes both GDNF family receptor α1 (GFRα1) and Ret receptor tyrosine kinase. GDNF can also signal independently of Ret via GFRα1, although the mechanism has remained unclear. We now show that GDNF partially restores ureteric branching morphogenesis in ret-deficient mice with severe renal hypodysplasia. The mechanism of Ret-independent effect of GDNF was therefore studied by the MDCK cell model. In MDCK cells expressing GFRα1 but no Ret, GDNF stimulates branching but not chemotactic migration, whereas both branching and chemotaxis are promoted by GDNF in the cells coexpressing Ret and GFRα1, mimicking HGF/Met responses in wild-type MDCK cells. Indeed, GDNF induces Met phosphorylation in several ret-deficient/GFRα1-positive and GFRα1/Ret-coexpressing cell lines. However, GDNF does not immunoprecipite Met, making a direct interaction between GDNF and Met highly improbable. Met activation is mediated by Src family kinases. The GDNF-induced branching of MDCK cells requires Src activation, whereas the HGF-induced branching does not. Our data show a mechanism for the GDNF-induced branching morphogenesis in non-Ret signaling

KIRURGISTEN SAIRAANHOITAJIEN TÄYDENNYSKOULUTUSTARPEET PEIJAKSEN SAIRAALASSA

Mukarugira, Dorcine; Pipinen Vesela & Popsueva Anna. Kirurgisten sairaanhoitajien täydennyskoulutustarpeet Peijaksen sairaalassa. Helsinki, kevät 2013. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Väestön ikääntyminen, nopeasti uusiutuva lääketieteellinen tieto ja terveydenhuollon teknologisoituminen edellyttävät sairaanhoitajien perustaitojen päivittämistä, ammatti-taidon kehittämistä ja jatkuvaa kouluttautumista. Ammatillisella täydennyskoulutuksella voidaan parantaa toiminnan vaikuttavuutta, palveluiden laatua, potilasturvallisuutta ja asiakastyytyväisyyttä sekä edistää henkilöstön työhön sitoutumista, työmotivaatiota, työtyytyväisyyttä ja hyvinvointia. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää kirurgisten sairaanhoitajien kokemuksia täydennyskoulutuksesta. Työssä on pyritty selvittämään, vastaako täydennyskoulutustarjonta todellisiin sairaanhoitajan kehittämistarpeisiin ja millä osaamisalueilla kirurginen sairaanhoitaja kaipaa lisää kehittämistä. Aineisto kerättiin syksyllä 2012 kyselylomakkeilla, joissa oli 13 strukturoitua kysymystä ja kaksi avointa kysymystä. Kyselylomakkeet jaettiin Peijaksen sairaalan osaston K2 ja K3 sairaanhoitajille. Tutkimukseen osallistui 16 sairaanhoitajaa. Vastausprosentti oli 31. Tulokset esitettiin frekvensseinä. Tutkimustuloksien mukaan suurin osa vastanneista koki täydennyskoulutus tarpeelliseksi. Osa hoitajista tunnisti täydennyskoulutustarpeensa ja halusi kehittää osaamistaan. Täydennyskoulutusvelvoite oli kaikilla tiedossa. Vastaajat kokivat, että on helpompaa päästä sisäisiin koulutuksiin kuin ulkoisiin. Suurin osa vastaajista ilmoitti, että täydennyskoulutus 1−2 kertaa vuodessa riittää täydentämään ammatillisia tarpeita, kehittämään osaamista ja syventämään asiantuntijuutta. Suurin osa vastaajista oli tyytyväinen täydennyskoulutuksen toteutumiseen ja puolet koki, että nykyinen täydennyskoulutuksen tarjonta on riittävä. Sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa täydennyskoulutusta kirurgisen potilaan hoitotyöhön, somaattisten sairauksien hoitotyöhön, lääkehoitoon, päihdetyöhön sekä mielenterveystyöhön. Yhteenvetona tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että kirurgisen alan sairaanhoitajat ymmärtävät täydennyskoulutuksen tärkeyden. Melkein kaikki vastanneet sairaanhoitajat osaavat tunnistaa täydennyskoulutuksen tarpeensa. Sairaanhoitajat halusivat vaikuttaa omaan ammatilliseen kasvuunsa ja ammattitaidon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Jatkotutkimuksella olisi tärkeää selvittää, miten esimiehet voisivat parantaa sairaanhoitajien mahdollisuutta osallista täydennyskoulutuksiin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa täydennyskoulutuksia kirurgisissa työyksiköissä. Asiasanat: leikkaushoito, hoitotyö, sairaanhoitajat, asiantuntijuus, täydennyskoulus, koulutustarveMukarugira, Dorcine; Pipinen Vesela & Popsueva Anna. Continuing educational needs of surgical nurses in Peijas hospital. 52 p., 3 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Registered Nurse. The aging of population, rapidly renewable medical knowledge and health care tech-nique’s development require basic skills upgrading, skills development and continuing training. Continuing education can improve effectiveness, services, quality, patient safe-ty and customer satisfaction, and it can promote the work of the staff's commitment, work motivation, job satisfaction and well-being. The purpose of the study was to investigate the surgical nurse's experiences in continu-ing education: are they getting enough opportunities to develop their skills? Efforts were made to correspond to the actual nurse development needs and what areas of expertise in surgical nursing need more development. The data was collected in the fall 2012 through questionnaires that had 13 scale-based questions and two open questions. Questionnaires were distributed among the surgical nurses of the Peijas hospital departments K2 and K3. The total participant number for the study was 16. The response rate was 31,4 %. The results were presented numerically. The results indicate that the majority of the respondents found it necessary to further training, was able to identify training needs, and wanted to develop their skills further. Continuing education’s obligation was known to all respondents. The respondents felt that it is easier to get to internal educational training than to external. The majority of the respondents indicated that participation in educational training 1-2 times a year is sufficient to complement their professional needs, develop skills and deepen their expertise. The majority of the respondents was satisfied with the implementation of training and the others felt that the current training supply is adequate. The results suggest that the majority of the respondents needs additional training in surgical nursing, nursing care of somatic diseases, medications, substance abuse, and mental health work. In summary, it can be concluded that the surgical nurses understand the importance of continuing education. Our results demonstrate that almost all the responding nurses are able to identify training needs. By taking part in our inquiry, they presented their will to affect their own professional growth and development. In the future research it would be important to examine how the heads of the wards may improve the nurse's participation in further education. The results of this study can be utilized in planning further education for the surgical unit