Intra-abdominal pressure in severe acute pancreatitis

BACKGROUND: Hospital mortality in patients with severe acute pancreatitis (SAP) remains high. Some of these patients develop increased intra-abdominal pressure (IAP) which may contribute to organ dysfunction. The aims of this study were to evaluate the frequency of increased IAP in patients with SAP and to assess the development of organ dysfunction and factors associated with high IAP. METHODS: During 2001–2003 a total of 59 patients with severe acute pancreatitis were treated in the intensive care unit (ICU) of Helsinki University Hospital. IAP was measured by the intravesical route in 37 patients with SAP. Data from these patients were retrospectively reviewed. RESULTS: Maximal IAP, APACHE II score, maximal SOFA score, maximal creatinine, age and maximal lactate were significantly higher in nonsurvivors. There was a significant correlation of the maximal IAP with the maximal SOFA, APACHE II, maximal creatinine, maximal lactate, base deficit and ICU length of stay. Patients were divided into quartiles according to the maximal IAP. Maximal IAP was 7–14, 15–18, 19–24 and 25–33 mmHg and the hospital mortality rate 10%, 12.5%, 22.2% and 50% in groups 1–4, respectively. A statistically significant difference was seen in the maximal SOFA, ICU length of stay, maximal creatinine and lactate values. The mean ICU-free days in groups 1–4 were 45.7, 38.8, 32.0 and 27.5 days, respectively. The difference between groups 1 and 4 was statistically significant. CONCLUSION: In patients with SAP, increased IAP is associated with development of early organ failure reflected in increased mortality and fewer ICU-free days. Frequent measurement of IAP during intensive care is important in optimizing abdominal perfusion pressure and recognizing patients potentially benefitting from decompressive laparotomy

Transition from BOS to RAS impairs prognosis after lung transplantation-CLAD subtype analysis by CT volumetry

Peer reviewe

Kateenkorvan epiteelilähtöiset syövät

Vertaisarvioitu. English summaryKateenkorvan kasvaimet ovat monimuotoinen joukko harvinaisia syöpiä, jotka ovat yleensä parannet­ta vissa leikkauksella. Tietokonetomografia (TT) on perustutkimus arvioitaessa kateenkorvan syöpien levinneisyyttä. Erotusdiagnostiset vaihtoehdot on syytä huomioida ja asianmukaisesti diagnosoida ennen hoitopäätösten tekoa. Kateenkorvan syöpien hoitosuunnitelma tehdään moniammatillisessa hoitokokouksessa. Mikäli kasvain ei ole suoraan leikattavissa, voidaan säde­ ja solunsalpaajahoidolla pienentää kasvainmassaa ja mahdollistaa paranemista tavoitteleva leikkaus. Edenneen kateenkorvan syövän hoidossa solunsalpaajat pienentävät usein tautitaakkaa ja lievittävät syövän aiheuttamia oireita. Lisääntyvä kateenkorvan syöpien biologian tuntemus mahdollistanee tulevaisuudessa myös geeni­muutoksiin kohdennetut hoidot.Peer reviewe

Helical computerized tomography and NT-proBNP for screening of right ventricular overload on admission and at long term follow-up of acute pulmonary embolism

WOS:000307820300001Peer reviewe

N-terminal Pro-brain Natriuretic Peptide, High-sensitivity Troponin and Pulmonary Artery Clot Score as Predictors of Right Ventricular Dysfunction in Echocardiography

Peer reviewe

Pulmonary Infection Caused by an Unusual, Slowly Growing Nontuberculous Mycobacterium

Mycobacterium triplex, a recently described slowly growing nontuberculous mycobacterium, was isolated from a Finnish patient with pulmonary mycobacteriosis. The disease was successfully treated with antimycobacterial drugs. The strain isolated, which was similar to the type strain but differed slightly from the species description, was regarded as a variant of M. triplex sensu stricto. According to present knowledge this variant of the species has never been isolated before

Analysis of the histologic features associated with interobserver variation in idiopathic pulmonary fibrosis

Idiopaattinen keuhkofibroosi (idiopathic pulmonary fibrosis, IPF) on huonoennusteinen sairaus, jossa keuhkokudos korvautuu sidekudoksella tuntemattomasta syystä. Idiopaattinen keuhkofibroosi on harvinaisista idiopaattisista interstitiaalisista pneumonioista tavallisin. Idiopaattista keuhkofibroosia sairastavien potilaiden keuhkokudosnäytteissä havaitaan histologisesti usual interstial pneumonia -muutos (UIP), joka on ennustetta heikentävä tekijä verrattuna muiden interstitiaalisten pneumonioiden histologisiin muutoksiin. Idiopaattisen keuhkofibroosin nykyisten diagnostisten kriteerien mukaan histologiset piirteet jaetaan neljään kategoriaan: ”UIP”, ”probable UIP”, ”possible UIP” ja ”not UIP”. Suomalaisesta IPF-rekisteristä kerättiin 50 kirurgista keuhkokoepalaa (83.3%), kuusi keuhkonsiirtonäytettä (10.0%) ja neljä ruumiinavausnäytettä (6.7%), jotka neljä kliinis-radiologisille tiedoille sokkoutettua patologia arvioivat uudelleen nykyisten diagnostisten kriteerien mukaisesti. Lisäksi he arvioivat UIP:lle epätyypillisiä histologisia piirteitä, joita verrattiin kliinis-radiologisiin löydöksiin. Patologien välistä yksimielisyyttä (interobserver agreement) arvioitiin Cohenin kappa-kertoimella (Ƙ). Potilaiden elinaika-analyyseissä käytettiin Kaplan-Meierin käyriä. Histologisen uudelleenarvion perusteella 38 potilaalla 60 potilaasta (63.3%) oli tyypillinen UIP-muutos. Tulehdussolut olivat yleisin UIP:lle epätyypillinen histologinen löydös (15/60, 25.0%). Patologien välinen yksimielisyys UIP-kategoriasta vaihteli lievästä (Ƙ=0.044) merkittävään (Ƙ=0.779). Eniten patologien välinen yksimielisyys vaihteli arvioitaessa jättisolujen esiintymistä. Tarkastelluilla histologisilla piirteillä ei ollut yhteyttä radiologisiin löydöksiin tai elinaika-analyyseihin. Radiologisesti tyypillinen UIP ja hunajakennomuutokset olivat yhteydessä huonoon ennusteeseen. Tässä työssä havaitsimme patologien välisen yksimielisyyden vaihtelevan siitä huolimatta, että idiopaattista keuhkofibroosia sairastavien potilaiden kohortti oli tarkoin valittu. Havaintomme korostaa moniammatillisuuden merkitystä idiopaattisen keuhkofibroosin diagnostiikassa ja tarvetta täsmentää idiopaattisen keuhkofibroosin histologisia kriteereitä.To be published later