Suolen tulehduksen laatu alle 16 vuotiaana colitis ulcerosan takia paksusuolen poistoleikkauksen läpikäyneillä potilailla 10 vuoden seuranta-ajan jälkeen

Matriksin metalloproteinaaseilla (MMP:t) on osoitettu olevan roolia tulehduksellisessa suolistosairaudessa tapahtuvassa kudoksen tuhoutumisessa ja korjaantumisessa. Tutkimukseni tavoitteena oli verrata paksusuolen poistoleikkauksen jälkeisen, ohutusuolesta rakennetun pussin tulehduksen MMP-esiintyvyyttä colitis ulcerosassa havaittavaan MMP-esiintyvyyteen. MMP-3,-7,-8,-9,-12,-26 ja TIMP-1,-2,-3 esiintyvyys tutkittiin immunohistokemiallisesti 36 formaliinifiksoidusta parafiiniin valetusta näytteestä. Näytteistä 8 oli Crohnin taudista ja 28 CU:sta. Näytteet arvosteltiin semikvantitatiivisesti. Crohn -näytteet olivat mukana vertailua varten. Epiteelissä esiintyi MMP-3:sta, MMP-7:ää, MMP-12:sta ja TIMP-3:sta ja stroomassa MMP-9:ää, MMP-12:sta ja TIMP-3:sta. TIMP-2 esiintyminen epiteelissä oli voimakkaampaa näytteissä, joissa kalprotektiini oli koholla (≥ 100 µg/g). MMP-3:n esiintyminen epiteelissä oli voimakkaampaa tulehtuneissa näytteissä. MMP-3:n, MMP-7:n ja MMP-26:n esiintyminen epiteelissä ja MMP-9:n stroomassa liittyivät suolen funktionaaliseen toimintaan. Pussiitti-tulehdus ei näytä olevan CU:n tai Crohnin taudin ilmentymä vaan omanlaisensa tulehdus, joka muistuttaa näitä

Low trypsinogen-1 expression in pediatric ulcerative colitis patients who undergo surgery

Peer reviewe

Matrix metalloproteinases in the restorative proctocolectomy pouch of pediatric ulcerative colitis

WOS:000307986700015Peer reviewe

Lapsena tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi leikattujen suolitulehdus ja pitkäaikaselviytyminen

Intestinal Inflammation and Outcome of Treatment in Pediatric Inflammatory Bowel Disease Patients Undergoing Surgery Inflammatory bowel disease (IBD) comprises Crohn s disease (CD) and ulcerative colitis (UC). Most of the patients are treated conservatively, but those with an aggressive form of the disease require surgery. The risk factors for aggressive disease are poorly studied, as are the long-term outcomes and complications of the surgery in pediatric patients. To study the long-term outcomes after surgery, a questionnaire and chart review study of CD patients who had undergone surgery during childhood (1985-2008) at the Helsinki Children s Hospital or the Department of Pediatrics, Tampere University Hospital was conducted (n=36). Most had at least one surgical complication and approximately half had undergone re-resection. Nearly all of the patients had a disease re-activation verified in endoscopy and necessitating treatment change during a median follow-up of ten years, and half of the relapses occurred during the two first postoperative years. By ten years after primary surgery, the patients had on average three daytime stools and 0 stools at night, with 30% of them being totally continent. The patients quality of the life was comparable to that of the non-IBD population-based controls. Magnetic resonance enterography (MRE) is promising means for the evaluation of the extension of small bowel disease. To estimate the impact of the MRE findings in CD treatment decisions, the MRE images from 45 pediatric patients with CD (2009-2011) were reviewed. Two radiologists evaluated the pictures while blinded to the patient data. The MRE showed inflammation in the small bowel in 56% of patients. Previously undetected small bowel disease was found in 12% of patients. The treatment remained conservative after the MRE procedure in 74% of patients, but 26% of patients underwent bowel resection. The macroscopic findings in the bowel corresponded to the MRE findings, but the MRE procedure overestimated the disease extension in some patients. UC patients scheduled for surgery usually undergo proctocolectomy with an ileoanal anastomosis, which is accompanied by an ileal reservoir, a J-pouch. Pouchitis, the inflammation of the pouch, is a common long-term sequelae of the surgery. To characterize pouchitis, the pouches of 28 UC patients operated on during childhood were biopsied at a median follow-up of 13 years. The biopsies were evaluated by immunohistochemistry for matrix metalloproteinases (MMP-3, -7, -8, -9, -12, and -26) and their specific inhibitors (TIMP-1, -2, and -3). Some of these markers especially MMP-9 is associated to active IBD inflammation. Most pouch samples showed expressions of epithelial and stromal MMP-3, -7, and -12, and TIMP-2 and TIMP-3, but MMP-8, -9, and -26 expressions were lacking. In samples with low inflammatory activity, the epithelial MMP-3 and MMP-7 expressions increased. To find risk factors for aggressive disease, the diagnostic biopsies were collected from 24 UC patients with pediatric onset disease who underwent surgery during their early disease course and from 27 conservatively treated and matched control patients. Tissue samples from 20 healthy children served as non-IBD controls. The samples were stained by immunohistochemisty for trypsinogens Tryp-1 and -2, a trypsin inhibitor (TATI), and MMP-9. The significance of trypsinogens and TATI in IBD inflammation is poorly studied. The UC group had significantly more samples that were MMP-9 positive and the level of immunopositivity was also higher in these samples compared to those from non-IBD group. The UC patients undergoing surgery later on showed a lower immunopositivity of Tryp-1 in the colon epithelium compared to the control groups. In conclusion, CD patients who have undergone surgery during their childhood have an acceptable bowel function and a nearly normal quality of life. However, they need a proper postoperative follow-up, as disease often relapses within few years after primary surgery. The MRE procedure detects small bowel disease in CD patients and can guide treatment in pediatric patients. Microscopic inflammation in the pouch several years after surgery shares some similarities with IBD, but it cannot be classified as reactivation. This study reported for the first time the expression of trypsinogens and TATI in IBD bowel. The finding of low levels of trypsinogen at diagnosis in pediatric patients who require surgery warrants further study.Lapsena tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi leikattujen suolitulehdus ja pitkäaikaselviytyminen Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) käsittää Crohnin taudin (CD) ja haavaisen paksusuolen tulehduksen (UC). Taudin tausta on tuntematon ja sairastuneiden määrä on kasvussa. Kiusallisia oireita ovat: vatsakipu, ripuli ja ulosteen karkailu. Hoito on ensisijaisesti lääkkeellisestä, mutta vaikeimmissa tapauksissa sairaan suolenosan poistaminen leikkauksella voi olla pakollista. Leikkaus parantaa UC:n, sillä siinä esiintyy tulehdusta ainoastaan paksusuolessa. Kun paksusuoli poistetaan rakennetaan ulosteen pidätyskykyä parantamaan ohutsuolesta suolisäiliö, ns. J-pussi. Pitkäaikaisselviytymisen tavallisena ongelmana on J-pussin tulehtuminen eli pussiitti. CD:ssä tauti ei parane leikkauksen jälkeen ja voi uusiutua missä tahansa ruuansulatuskanavan osassa. Lapsena leikattuja IBD-potilaita on tutkittu vähän. Tiedot pitkäaikaisselviytymisestä ovat tärkeitä, kun mietitään leikkauksen hyötyjä ja haittoja. Toisaalta olisi hyödyllistä löytää menetelmiä, joilla leikkaukseen todennäköisesti päätyvät voitaisiin tunnistaa mahdollisimman varhain. Näitä tekijöitä selvitettiin tässä tutkimuksessa. Seurantatutkimuksessa selvitettiin lapsena CD:n vuoksi leikattujen potilaiden pitkäaikaisselviytymistä. Keskimäärin 10 vuoden kuluttua leikkauksesta CD (n=36) oli aktivoitunut 94 %:lla ja jo ensimmäisen kahden vuoden kuluttua yli puolella. Uusintaleikkaukseen päätyi 58 % leikatuista. Lähes kaikilla oli ollut ainakin yksi leikkaukseen liittynyt komplikaatio. Suolentoiminta oli seurantahetkellä kohtalaista (päivisin keskimäärin 3 ja öisin 0 ulostuskertaa, 30 %:lla täysi pidätyskyky). Potilaiden elämänlaatu ei poikennut iältään ja sukupuoleltaan vastaavista kontrolleista. Ohutsuolen magneettikuvauksella (MRE) voidaan CD:ssä tunnistaa leikkausta vaativa ohutsuolen tauti. Menetelmän käyttö on ollut vähäistä ja tutkimuksessa pyrittiin osoittamaan MRE:n hyöty. 45 CD-lapsipotilaan MRE-kuvia verrattiin tähystystutkimuksen löydökseen sekä leikkauksessa havaittuun suolen ulkonäköön. Ohutsuolen tauti ei näkynyt tähystystutkimuksessa mutta todettiin MRE:ssä 12 %:lla. Suurella osalla leikkaukseen päätyneistä leikkauksessa nähty löydös vastasi MRE-löydöstä, mutta osalla MRE liioitteli tulehduksen laajuutta. Potilailla, joiden hoito säilyi lääkkeellisenä, MRE-löydös vastasi tähystyslöydöstä tai näytti laajemman taudin. Ohutsuolisäiliöön (J-pussiin) kehittyvän tulehduksen laatua selvitettiin värjäämällä pussista otetuista koepaloista (n=28) matriksin metalloproteinaaseja (MMP) sekä niiden erityisiä estäjiä (TIMP), joiden on osoitettu liittyvän aktiiviin suolitulehdukseen. Noin 13 vuoden seuranta-aikana pussiitin oireita oli ollut 68 %:lla, mutta koepaloista 93 %:sta löytyi mikroskooppista tulehdusta. Pussissa esiintyi yleisesti MMP -3, -7, -12 ja TIMP -2 ja -3. MMP-3 ja -7 esiintyminen liittyi matalaan tulehduksen tasoon. IBD:lle merkittävä MMP-9 ei värjäytynyt pussissa eivätkä MMP-8 ja -26. Ennustetekijöitä aggressiiviselle taudille etsittiin värjäämällä aktiiviseen tulehdukseen liittyviä kudosmerkkiaineita (Tryp-1 ja -2, TATI, MMP-9) lapsuusiän UC potilaiden (n=52) diagnostisista kudospaloista. Näistä Tryp-1, -2 ja TATI esiintymistä IBD-tulehduksessa ei ole aikaisemmin selvitetty. Tautinsa vuoksi leikattujen (n=24) ja lääkkeellisesti hoidettujen UC potilaiden (n=27) sairauden toteamisvaiheen näytteistä merkitsevästi useampi värjäytyi MMP-9:n suhteen positiivisesti verrattaessa terveisiin ja värjäytyminen oli voimakkainta tulehtuneissa näytteissä. Leikatuilla esiintyi paksusuolen epiteelissä taudin toteamisvaiheessa merkittävästi vähemmän Tryp-1:tä verrattaessa lääkkeellisesti hoidettuihin ja terveisiin. Tuloksiin perustuen IBD:n takia leikatut lapsipotilaat tarvitsevat aktiivista seurantaa leikkauksen jälkeen. MRE:n avulla voidaan löytää leikkausta vaativa ohutsuolen tauti. Ongelmallinen paksusuolen poiston jälkeinen pussin tulehdus näyttää eroavan tulehduksen laadun suhteen IBD:stä vaikka kudostasolla löytyikin jonkin verran yhteisiä piirteitä. Tulokset osoittavat, että leikkaukseen päätyvä suolitulehdus näyttäytyy jo diagnoosivaiheessa erilaisena kuin verrokeilla