Writing Feminist Futures : Connecting Form and Meaning in Popular Speculative Fiction for Women

The thesis analyses how three recent works of popular speculative fiction construct their ideologically feminist message. The Power by Naomi Alderman, The End of Men by Christina Sweeney-Baird, and Dietland by Sarai Walker all create feminist utopias that engage in social critique of contemporary society. Their feminisms are influenced by fourth-wave feminism and include recognisable connections to current public discussions. However, the novels’ subversive societies only focus on the effect of gender on social hierarchies of power, omitting the intersectional examination of other factors influencing the position of a group or an individual despite introducing characters identified as belonging to marginalised groups. The feminisms introduced by the novels therefore follow a mainstream understanding, instead of suggesting new or controversial ideas. All three novels reverse gender roles and place women in previously male-dominated positions of power. Their feminisms question the stability and validity of the patriarchal power hierarchies in contemporary societies. The novels connect this feminist message to their form by using narrative tools recognised as typical for fiction written by women, particularly their voice and narrative situation. To instil familiarity within their subversive stories the novels borrow elements popularised by chick-lit and include visual breaks in the narrative. The paratextual elements further contextualise the novels as social critique to ensure a feminist reading. The connection between form and meaning supports authorial intention over the reading of the novels and the interpretation of the feminisms of the novels as intended, allowing for their ideologies to become accessible to a wide readership.Pro gradu analysoi kolmen viihteellisen spekulatiivisen romaanin tapaa rakentaa feministinen ideologia. Naomi Aldermanin The Power, Christina Sweeney-Bairdin The End of Men ja Sarai Walkerin Dietland tarkastelevat kriittisesti nyky-yhteiskuntaa feministisen utopian kautta. Niiden feminismit pohjaavat neljännen aallon feminismille ja viittaavat tunnistettavasti tämänhetkiseen julkiseen keskusteluun. Romaanit kuitenkin keskittyvät yhteiskuntakritiikissään vain sukupuolen vaikutukseen sosiaalisten valtasuhteiden määrittäjänä eivätkä tarkastele intersektionaalisesti yksilön tai ryhmän positiota, vaikka identifioivat osan hahmoista marginalisoituihin ryhmiin. Romaanien rakentamat feminismit seuraavatkin valtavirtaista feminististä ajattelua eivätkä tuo siihen uusia tai vielä kiistanalaisia näkemyksiä. Jokainen kolmesta romaanista kääntää odotetut sukupuoliroolit päälaelleen ja asettaa naiset patriarkaalisessa yhteiskunnassa miehille tyypilliseen valta-asemaan. Niiden feminismit kyseenalaistavat nyky-yhteiskunnan hierarkian vakauden ja oikeutuksen. Romaanit tukevat feministisiä ideologioitaan käyttämällä kerronnassa ääntä ja kertojaa naiskirjallisuudelle tyypillisellä tavalla. Kumouksellisen juonen rinnalla romaanit hyödyntävät erityisesti chick-lit-kirjallisuudesta tuttuja visuaalisia elementtejä luomaan tunnistettavuutta. Parateksti sekä kirjojen kannet kontekstualisoivat romaanit yhteiskuntakriittiseksi naiskirjallisuudeksi vahvistaen niiden feminististä luentaa. Muodon ja viestin yhdistäminen tukee tekstin intentiota ja tekstien tulkintaa feministisinä, mikä mahdollistaa romaanien ideologian leviämisen laajalle lukijakunnalle samankaltaisena

A Postmodern Performance: Unreliable narrators revealing masculine anxiety in Bret Easton Ellis's The Rules of Attraction

Tutkielma tarkastelee kuinka epäluotettava kertoja osoittaa maskuliinisia sosiaalisia rooleja ja odotuksia Bret Easton Ellisin toisessa romaanissa The Rules of Attraction. Romaania on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin Ellisin monia muita teoksia, ja erityisesti ensimmäisen ja kolmannen romaanin välissä oli selvä tyhjiö. Romaani on tyyppiesimerkki postmodernista romaanista, jolle on ominaista intertekstuaalisuus, todellisuuden ja median vuorovaikutuksen kuvaaminen ja globaalin maailmantilanteen käsittely. Sen tapahtumat keskittyvät yhdelle lukukaudelle fiktiivisellä yhdysvaltalaisella yliopistokampuksella, joka on oma yhteisönsä kirjoittamattomine sosiaalisine sääntöineen. Nämä tulevat esiin kerronnan kautta. Romaanissa on useita epäluotettavia minäkertojia, jotka kuljettavat tarinaa pääosin kronologisesti eteenpäin, mutta välillä pysähtyvät kuvaamaan juuri kerrotut tapahtumat toisesta näkökulmasta. Minäkertoja tuo esiin hahmojen vaikuttimia ja pohdintaa, mikä edesauttaa lukijan samaistumista ja empatiaa hahmoja kohtaan silloinkin, kun heidän toimintansa on moraalisesti kyseenalaista. Kirjoitustyyli ei ota kantaa moraaliin, mikä siirtää vastuuta tulkinnasta kirjoittajalta lukijalle. Kerrontatapa kuitenkin paljastaa, että hahmot painivat sen kanssa mikä on oikein ja väärin, ja ennen kaikkea ulkoisten odotusten kanssa. Nämä ulkoiset odotukset ovat hyvin erilaisia romaanin nais- ja mieshahmoille. Koska postmodernista maskuliinisesta kokemuksesta on kirjoitettu paljon, se päätyi myös tutkielman tarkastelun kohteeksi. Analyysi osoittaa, että sekä ajankohta että suljettu sosiaalinen yhteisö luovat omat rajansa sille, mikä on sallittua käytöstä miehille sekä miten hahmot itse sen tunnistavat, ja miten he siihen suhtautuvat. Vaikka monet käytökseen vaikuttavat asiat ovat nimenomaan tyypillisiä omalle ajalleen, romaani on kirjoitettu katkelmana ajasta, joka sijoittaa sen suurempaan kontekstiin. Lukukausi on myös syklinen, toistuva ajanjakso, joka korostaa romaanin aikaa osana menneisyyttä ja nykyisyyttä, yhtä merkityksellisenä ja merkityksettömänä kuin mikä tahansa muukin. Näin ollen sen nostama yhteiskunnallinen kritiikki on ymmärrettävissä myös nykyhetkessä

A Postmodern Performance: Unreliable narrators revealing masculine anxiety in Bret Easton Ellis's The Rules of Attraction

Tutkielma tarkastelee kuinka epäluotettava kertoja osoittaa maskuliinisia sosiaalisia rooleja ja odotuksia Bret Easton Ellisin toisessa romaanissa The Rules of Attraction. Romaania on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin Ellisin monia muita teoksia, ja erityisesti ensimmäisen ja kolmannen romaanin välissä oli selvä tyhjiö. Romaani on tyyppiesimerkki postmodernista romaanista, jolle on ominaista intertekstuaalisuus, todellisuuden ja median vuorovaikutuksen kuvaaminen ja globaalin maailmantilanteen käsittely. Sen tapahtumat keskittyvät yhdelle lukukaudelle fiktiivisellä yhdysvaltalaisella yliopistokampuksella, joka on oma yhteisönsä kirjoittamattomine sosiaalisine sääntöineen. Nämä tulevat esiin kerronnan kautta. Romaanissa on useita epäluotettavia minäkertojia, jotka kuljettavat tarinaa pääosin kronologisesti eteenpäin, mutta välillä pysähtyvät kuvaamaan juuri kerrotut tapahtumat toisesta näkökulmasta. Minäkertoja tuo esiin hahmojen vaikuttimia ja pohdintaa, mikä edesauttaa lukijan samaistumista ja empatiaa hahmoja kohtaan silloinkin, kun heidän toimintansa on moraalisesti kyseenalaista. Kirjoitustyyli ei ota kantaa moraaliin, mikä siirtää vastuuta tulkinnasta kirjoittajalta lukijalle. Kerrontatapa kuitenkin paljastaa, että hahmot painivat sen kanssa mikä on oikein ja väärin, ja ennen kaikkea ulkoisten odotusten kanssa. Nämä ulkoiset odotukset ovat hyvin erilaisia romaanin nais- ja mieshahmoille. Koska postmodernista maskuliinisesta kokemuksesta on kirjoitettu paljon, se päätyi myös tutkielman tarkastelun kohteeksi. Analyysi osoittaa, että sekä ajankohta että suljettu sosiaalinen yhteisö luovat omat rajansa sille, mikä on sallittua käytöstä miehille sekä miten hahmot itse sen tunnistavat, ja miten he siihen suhtautuvat. Vaikka monet käytökseen vaikuttavat asiat ovat nimenomaan tyypillisiä omalle ajalleen, romaani on kirjoitettu katkelmana ajasta, joka sijoittaa sen suurempaan kontekstiin. Lukukausi on myös syklinen, toistuva ajanjakso, joka korostaa romaanin aikaa osana menneisyyttä ja nykyisyyttä, yhtä merkityksellisenä ja merkityksettömänä kuin mikä tahansa muukin. Näin ollen sen nostama yhteiskunnallinen kritiikki on ymmärrettävissä myös nykyhetkessä