Ylisukupolvinen hoiva kiinalaisissa yhden lapsen transnationaalisissa perheissä : laadullinen tutkimus Suomessa asuvien kiinalaisten maahanmuuttajien hoivavastuun kokemuksista Kiinassa asuvia vanhempiansa kohtaan

Kiinan kansantasavallan yhden lapsen politiikan seurauksena syntyi ainoiden lapsien sukupolvi. Ainoat lapset ovat muuttaneet ulkomaille useammin kuin yksikään aiempi sukupolvi. Maastamuuton lisääntymisestä ja samanaikaisesta väestön ikääntymisestä huolimatta Kiinan vanhustenhoitojärjestelmä perustuu lasten tarjoamalle hoivalle. Näin ollen lasten vanhempiinsa kohdistuvan hoivavastuun ja kansainvälisen muuttoliikkeen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita, vaikka joitakin hoivan muotoja on mahdollista harjoittaa myös etäältä. Maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, kuinka kiinalaiset Suomeen muuttaneet ensimmäisen polven maahanmuuttajat kokevat hoivaamisen Kiinassa asuvia vanhempiaan kohtaan. Tutkimuskysymykseni ovat: Kuinka kiinalaiset yhden lapsen transnationaaliset perheet harjoittavat transnationaalista hoivaa? Millaisia odotuksia ja mahdollisuuksia heillä on hoivaan liittyen? Minkälaiset vanhempien vanhainhoidon järjestelyt ovat näissä perheissä? Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta transnationaalisen hoivan ulottuvuudesta: hoivan kierron lähestymistavasta (care circulation approach), transnationaalisen hoivan tyypeistä (transnational caregiving types) ja kapasiteetista (capacity), obligaatiosta (obligation) ja neuvotellusta sitoutumisesta (negotiated commitment) transnationaalista hoivaa selittävinä tekijöinä. Aineisto koostuu yhdeksän maahanmuuttajan puolistrukturoiduista haastatteluista. Analyysimenetelmänä on laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkielman tulokset osoittavat, että kiinalaiset maahanmuuttajat ja heidän vanhempansa harjoittavat transnationaalista hoivaa antamalla emotionaalista tukea. Maahanmuuttajat kokevat mahdollisuutensa hoivata vanhempiaan rajoitetuiksi. Hoivan tarjoaminen on kuitenkin maahanmuuttajien kulttuurinen velvollisuus. Vanhempien vanhainhoivan järjestelyt ovat tutkimuksen tekohetkellä epäselviä, mikä aiheuttaa paineita haastateltaville. Tilanne koetaan myös turhauttavaksi, sillä ideaalia ratkaisua vanhainhoivan järjestämiseksi vanhemmille ei ole tarjolla. Maahanmuuttajien työ ja perhe ovat Suomessa, joten Kiinaan palaaminen vanhempien hoivan tarjoamiseksi ei ole maahanmuuttajille houkutteleva vaihtoehto. Muut vaihtoehdot, kuten institutionaalisen hoivan muodot tai hoitajan palkkaaminen eivät myöskään ole optimaalisia vaihtoehtoja. Vaikka maahanmuuttajat kunnioittavat hoivavastuun perinteitä, he kaipaavat kovasti yhteiskunnallisia muutoksia, jotka auttaisivat heitä vanhempiensa vanhainhoidon suunnittelussa. Tulosten perusteella Kiinassa olisi laajalti tarvetta laadukkaille vanhainhoivan palveluille. Toisaalta Suomen maahanmuuttopolitiikkaan toivottaisiin mahdollisuutta vanhempien maahanmuuttoon perhesiteen perusteella, mikä on joissain muissa maissa mahdollista. Tällä hetkellä kummankaan maan kansallinen päätöksenteko ei tunnista transnationaalisten perheiden ja hoivan antajien tarpeita.The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers