Sisäilman radoniin liittyvät riskikäsitykset : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

1. paino

Radonkysely työsuojeluhenkilöille

Tässä raportissa esitellään tuloksia kyselystä, jolla STUK kartoitti työsuojeluhenkilöiden tietämystä radonmittausvelvollisuudesta sekä sitä, minkälaista tietoa työpaikkojen radonasioista tarvitaan. Tulosten perusteella kehitetään radonviestintää työsuojeluhenkilöille. Kyselyyn vastasi 2 241 työsuojeluhenkilöä 2 875 työpaikan osalta. Suurin osa (n. 60 %) vastaajista tiesi, kuuluiko työpaikka mittausvelvollisuuden piiriin. Isossa osassa (n. 68 %) mittausvelvollisista työpaikoista sisäilman radonmittaukset oli tehty. Kuitenkin jopa 116 työpaikan osalta vastaajaa ilmoitti, että työpaikka kuuluu mittausvelvollisuuden piiriin, mutta mittauksia ei ole tehty. Noin viidesosa vastaajista ilmoitti kaipaavansa tietoa tai tukea työpaikan sisäilman radonasioihin liittyen. Eniten tietoa kaivattiin siitä, onko oma työpaikka mittausvelvollinen työpaikka ja kenen vastuulla mittaukset ovat. Lisäksi työsuojeluhenkilöt kaipasivat perustietoa tai kattavaa informaatiopakettia radonasioista sekä siitä, miten sisäilman radonmittaukset hoidetaan käytännössä; mistä radonmittauspurkkeja saa ja mitä mittaukset maksavat. Raportissa kuvataan myös pääkohdat ennen työsuojeluhenkilöiden kyselyä tehdystä hankkeesta, jossa palvelumuotoilun keinoin pohdittiin työsuojelupäälliköiden tietoisuuden edistämistä työpaikkojen radonasioissa

Työpaikkojen radonpitoisuudet hyvin ilmaa läpäisevällä maalla

Hankkeessa mitattiin sisäilman radonpitoisuus 454 työpaikalla, jotka sijaitsevat hyvin ilmaa läpäisevällä maalla, mutta eivät kuitenkaan sijaitse työpaikkojen radonin mittausvelvoitealueilla radonpitoisuuksien vuosikeskiarvojen tilastojen perusteella. Mitatuista työpaikoista vain 3,3 % sisäilman radonpitoisuus oli suurempi kuin työpaikkojen sisäilman radonpitoisuuden viitearvo 300 Bq/m3. Tämä on selvästi vähemmän kuin aikaisemmissa mittausvelvoitealueilla tehdyissä valvontahankkeissa, joissa viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia on mitattu 8–55 % työpaikoista. Työpaikkojen radonvalvontaa tulee tehdä riskiperusteisesti siten, että valvontaa kohdennetaan alueille, joilla viitearvoa suuremmat sisäilman radonpitoisuudet ovat todennäköisimpiä. Tämän hankkeen perusteella mittausvelvoitealueiden ulkopuolella olevat hyvin ilmaa läpäisevällä maalla sijaitsevat työpaikat eivät vaikuta olevan tällaisia. Tämä johtunee siitä, että hyvin ilmaa läpäisevän maan aiheuttama lisäys sisäilman radonpitoisuuteen riippuu maa-aineksen huokoisuuden lisäksi myös kiviaineksen uraanipitoisuudesta. Näin ollen maaperän keskimääräistä suurempi uraanipitoisuus ja maan hyvä ilman läpäisevyys yhdessä saattavat selittää enemmän rakennusten suurentunutta sisäilman radonpitoisuuden riskiä, verrattuna pelkkään maaperän ilman läpäisevyyteen

Bone as a Possible Target of Chemical Toxicity of Natural Uranium in Drinking Water

Uranium accumulates in bone, affects bone metabolism in laboratory animals, and when ingested in drinking water increases urinary excretion of calcium and phosphate, important components in the bone structure. However, little is known about bone effects of ingested natural uranium in humans. We studied 146 men and 142 women 26–83 years of age who for an average of 13 years had used drinking water originating from wells drilled in bedrock, in areas with naturally high uranium content. Biochemical indicators of bone formation were serum osteocalcin and amino-terminal propeptide of type I procollagen, and a marker for bone resorption was serum type I collagen carboxy-terminal telopeptide (CTx). The primary measure of uranium exposure was uranium concentration in drinking water, with additional information on uranium intake and uranium concentration in urine. The data were analyzed separately for men and women with robust regression (which suppresses contributions of potential influential observations) models with adjustment for age, smoking, and estrogen use. The median uranium concentration in drinking water was 27 μg/L (interquartile range, 6–116 μg/L). The median of daily uranium intake was 36 μg (7–207 μg) and of cumulative intake 0.12 g (0.02–0.66 g). There was some suggestion that elevation of CTx (p = 0.05) as well as osteocalcin (p = 0.19) could be associated with increased uranium exposure (uranium in water and intakes) in men, but no similar relationship was found in women. Accordingly, bone may be a target of chemical toxicity of uranium in humans, and more detailed evaluation of bone effects of natural uranium is warranted

Kysely asuntojen radonkorjauksista : STUK-B 274

STUK teki kyselytutkimuksen pientaloasuntojen radonkorjauksista vuonna 2019. Tarkoituksena oli saada tarkempaa tietoa yksittäisistä radonkorjausmenetelmistä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun kysely tehtiin pelkästään sähköisenä. Kutsuja lähetettiin 498 kohteeseen (talouteen) ja vastauksia saatiin 152 ja lopulliseen aineistoon hyväksyttiin 99 kohdetta (20 %). Radonkorjausten tehokkuuksista saatiin samanlaisia tuloksia kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Radonpitoisuus oli pienentynyt keskimäärin 53 % (mediaani 57 %). Tehokkaimmat menetelmät olivat radonputkiston aktivointi, radonkaivo ja radonimuri. Radonkorjaus asuntoon maksoi tyypillisesti 1000–5000 euroa (mediaani 2300 euroa), kun radonkorjaus oli teetetty kokonaan yrityksellä. Kun radonkorjaus oli tehty kokonaan tai osittain itse, se oli maksanut tyypillisesti 200–1000 euroa (mediaani 500 euroa). Radonkorjaukseen kulunut aika ensimmäisestä, korkean radonpitoisuuden osoittaneesta, mittauksesta vaihteli välillä 3–33 vuotta. Neljännes kyselyyn vastanneista oli tehnyt ensimmäisen mittauksen vuonna 2006 tai sitä ennen. Näissä kohteissa radonkorjauksia on siis tehty melko kauan

Päiväkotien sisäilman radonkartoitus 2014–2015 : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma

Säteilyturvakeskus (STUK) kutsui marras-joulukuussa 2014 61 kunnan päiväkodit mittaamaan sisäilman radonpitoisuuden 1.11.2014-30.4.2015. Valituissa kunnissa työpaikkojen ja julkisten tilojen radonmittaus on pakollinen (ST-ohje 12.1, 2011). Näiden kuntien alueella tunnistettiin yhteensä 945 kunnallista tai yksityistä päiväkotia tai ryhmäperhepäivähoitopaikkaa. Kodeissa annettava perhepäivähoito ei kuulunut hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää päiväkodeissa työskentelevien sekä hoidossa olevien lasten radonaltistusta. Tässä raportissa käytetty nimitys päiväkoti viittaa sekä päiväkoteihin että ryhmäperhepäiväkoteihin. 1.11.2014-30.4.2015 välisenä aikana yhteensä 482 päiväkotia mittasi sisäilman radonpitoisuuden. Niiden päiväkotien, joissa radon oli mitattu aikaisemmin tai päiväkoti oli lopettamassa toimintaansa lähiaikoina, ei tarvinnut tehdä radonmittausta. Ne päiväkodit (n=116), jotka eivät olleet mitanneet radonia aikaisemmin mutta eivät myöskään tehneet mittauksia 1.11.2014-30.4.2015, saivat määräyksen tehdä mittaukset 2015–2016. Keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus päiväkodeissa oli 81 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3) ja mediaani 33 Bq/m3. Ainakin yhden mittauspisteen radonpitoisuus ylitti toimenpidearvon 400 Bq/m3 kaikkiaan 17 päiväkodissa (4 %). Suurin päiväkodin radonpitoisuus oli 2426 Bq/m3. Päiväkotien sisäilman radontilanteen voidaan todeta olevan yleisesti ottaen hyvä. Vaikka hankkeeseen osallistuneet päiväkodit sijaitsivat korkean radonpitoisuuden alueilla, niiden keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus oli pienempi kuin suomalaisten asuinrakennusten keskimääräinen sisäilman radonpitoisuus 109 Bq/m3. Myös muiden suomalaisten julkisten tilojen (esim. sairaalat, vanhainkodit) jotka mitattiin STUKin radonmittauspurkeilla 1.11.2014-30.4.2015 välisenä aikana, sisäilman radonpitoisuus oli korkeampi: 101 Bq/m3. Niille päiväkodeille, joissa yhdenkin mittauspisteen sisäilman radonpitoisuus ylitti 400 Bq/m3, STUK antoi toimenpidemääräyksiä sisäilman radonpitoisuuden tarkentamiseksi tai pienentämiseksi. Yli puolet suomalaisten keskimääräisestä vuotuisesta säteilyannoksesta on peräisin sisäilman radonista, jolle altistuminen aiheuttaa Suomessa noin 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa. Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski on suurempi tupakoitsijoille. Säteilyannos kertyy ihmiselle koko eliniän ajan, joten on tärkeää, että lasten altistumista sisäilman radonille vähennetään

Sammandrag enligt hushållsvattenförordningen av mätresultat 2016–2018 för hushållsvattnets radioaktivitet

Strålsäkerhetscentralen har enligt 21 § i hushållsvattenförordningen (1352/2015) sammanställt de uppgifter som kommunernas hälsoskyddsmyndigheter lämnat om mätresultat för hushållsvattnets radioaktivitet enligt hushållsvattenförordningen. För åren 2016–2018 tog Strålsäkerhetscentralen emot anmälan om radioaktivitetsundersökning av 1247 vattenprover. Med mätresultaten som grund är det finländska hushållsvattnet av god kvalitet när det gäller radioaktivitet och hushållsvattnets radioaktivitet avviker mycket sällan från kvalitetskravet

Talousvesiasetuksen mukainen yhteenveto talousveden radioaktiivisuuden mittaustuloksista 2016–2018

Talousvesiasetuksen (1352/2015) 21 §:n mukaisesti Säteilyturvakeskus on koonnut yhteen kunnan terveydensuojeluviranomaisten ilmoittamat tiedot talousvesiasetuksen mukaisista radioaktiivisuuden mittaustuloksista. Vuosilta 2016–2018 Säteilyturvakeskus vastaanotti ilmoituksen 1247 vesinäytteen radioaktiivisuustutkimuksesta. Mittaustulosten perusteella suomalainen talousvesi on radioaktiivisuuden suhteen hyvälaatuista ja talousveden radioaktiivisuus poikkeaa laatuvaatimuksesta hyvin harvoin

Sosiaalihuollon toimintayksikköjen radonvalvontakampanja : Radonturvallisuuden edistäminen

Tämä raportti käsittelee Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Radonturvallisuuden edistäminen (STM-Rn) -projektin osahankkeen ”Sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonvalvonta” kulkua, Webropol-kyselyä toimintayksiköihin sekä projektissa saatuja tuloksia. Vuonna 2018 Valviran rekisteristä ja Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteristä listattiin 4226 sosiaalihuollon toimintayksikköä. Listauksesta karsittiin ne, joita säteilylain 156 §:n mukainen radonmittausvelvoite ei koskenut, jolloin yksiköiden lukumääräksi jäi 2111. Nämä jaoteltiin aluehallintovirastoittain julkisiin ja yksityisiin yksiköihin sekä niihin, joille vain suositeltiin radonmittauksia. Toimintayksiköiden radonmittaustilanteen kartoittamiseksi tehtiin Webropol-kysely, jossa kysyttiin radonmittausten statuksesta, syitä miksi ei tarvitse mitata sekä radonmittaustuloksia, jos mittaukset oli tehty. Kysely kohdistettiin sosiaalihuollon toimintayksiköille. Sosiaalihuollon toimintayksiköt tekivät kesäkuun 2019 ja syyskuun 2021 välisen aikana yhteensä 862 selvitystä sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonmittausten tilanteesta. 178 toimintayksikköä teki kaksi tai useamman ilmoituksen, joten varsinaisia ilmoittajia oli 684. Yli 60 % selvityksen tehneistä toimintakeskuksista ilmoitti, että radon on mitattu kattavasti ja 3,5 % ilmoitti mittausten olleen ei-kattavia. 13,3 % ilmoitti syyn, miksi radonia ei tarvitse mitata. Noin 63 % ilmoituksista sisälsi myös radonmittaustulokset. Viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia löydettiin noin 14 % kaikista mittaustuloksia ilmoittaneista yksiköistä. STUKin työpaikkojen radonvalvonta hoitaa edelleen pääosan sosiaalihuollon toimintayksiköiden radonvalvonnasta, koska muissa oleskelutiloissa tai asuinhuoneissa on lähes aina myös työntekijöitä. Radonmittaustulokset tulevat myös suurelta osin sähköisten järjestelmien kautta suoraan STUKin tarkastajille, koska STUKin laboratoriosta tilattujen radonmittauspurkkien tulokset sekä STUK asioinnin kautta ilmoitetut radonmittaustulokset tallentuvat suoraan kansalliseen radontietokantaan

Radonövervakningskampanjen för socialvårdens verksamhetsenheter : Främjandet av radonsäkerhet

Denna rapport behandlar framskridandet av delprojektet ”Radonövervakning för socialvårdens verksamhetsenheter” i projektet Främjandet av radonsäkerhet som finansierats av Social- och hälsovårdsministeriet samt Webropol-enkäten för verksamhetsenheter och resultat från projektet. År 2018 fanns 4 226 socialvårdens verksamhetsenheter upptagna i Valviras register och Statistikcentralens arbetsställeregister. De enheter som inte omfattades av radonmätningsskyldigheten enligt 156 § i strålsäkerhetslagen avlägsnades från listan, vilket minskade antalet enheter till 2 111.Dessa indelades enligt regionförvaltningsverk i offentliga och privata enheter samt i dem som endast rekommenderas att göra radonmätningar. För att kartlägga läget för radonmätningar i verksamhetsenheter gjordes en Webropol-enkät där det frågades om läget för radonmätningar, orsaker till att man inte behöver mäta och radonmätningsresultat om mätningarna hade utförts. Enkäten riktades till socialvårdens verksamhetsenheter. Mellan juni 2019 och september 2021 gjorde socialvårdens verksamhetsenheter totalt 862 utredningar om läget för radonmätningar i socialvårdens verksamhetsenheter. 178 verksamhetsenheter gjorde två eller flera utredningar så antalet egentliga anmälare var 684. Över 60 % av verksamhetsenheter som gjorde utredningen anmälde att de har utfört omfattande radonmätningar och 3,5 % anmälde att mätningarna har varit icke-omfattande. 13,3 % anmälde orsaken till att radonmätningar inte behöver utföras. Cirka 63 % av anmälningarna innehöll också resultaten från radonmätningar. Radonhalter som var högre än referensvärdet upptäcktes i cirka 14 % av alla enheter som anmälde resultat. STUK:s radonövervakning på arbetsplatser sköter fortfarande den största delen av radonövervakningen i socialvårdens verksamhetsenheter eftersom i andra vistelseutrymmen eller boningsrum finns nästan alltid även arbetstagare. Radonmätningsresultaten kommer också till stor del direkt till STUK:s inspektörer via elektroniska system, eftersom resultaten från radonmätningsburkar som beställs från STUK:s laboratorium samt radonmätningsresultat som anmäls via STUK:s ärendehanteringstjänst sparas direkt i den nationella radondatabasen