Transvaginal mesh-augmented procedures in gynecology:outcomes after female urinary incontinence and pelvic organ prolapse surgery

Abstract Problems of female urinary incontinence and pelvic organ prolapse are common. Traditional operative techniques in the treatment of these conditions have unsatisfactory efficacy outcomes and involve complications. Attempts have been made to solve this problem with synthetic meshes, but with the use of meshes mesh-related complications have appeared. The situation is difficult because the number of different meshes, techniques and instrumentations is numerous. The present study was conducted to investigate the safety issues and complication rates of four structurally different polypropylene meshes used in transvaginal surgery when treating female urinary incontinence and apical or posterior vaginal prolapse. Vaginal mesh exposures were under special interest. Subjective outcome and patient satisfaction of tension-free vaginal tape (TVT) and transobturator tape (TOT) methods in the treatment of female urinary incontinence were reported. Objective and subjective cures of posterior intravaginal sling (PIVS) and Elevate®Posterior procedures were investigated. The incidence of vaginal mesh exposure varied between different meshes. The highest exposure incidence, 16–25%, was found with heavyweight microporous multifilament mesh. The lowest mesh exposure incidence, 0.9%, was seen with lightweight macroporous monofilament mesh. The subjective cures of the TVT and TOT procedures were 84% and 80%, and patient satisfaction rates were 79% and 74%, respectively. The objective cure of posterior IVS was only 69% and patient satisfaction rate 62%, while Elevate®Posterior reached 84–98% objective cure rate, depending on the definition used. Subjective efficacy of this procedure was 86%. According to this study, the use of heavyweight microporous multifilament should be abandoned because of the intolerably high vaginal mesh exposure incidence. The subjective efficacy and patient satisfaction of TVT and TOT procedures are satisfactory. Both objective and subjective cure rates of posterior IVS are poor, whereas the Elevate®Posterior technique with lightweight macroporous monofilament mesh presents promising results.Tiivistelmä Virtsankarkailu ja emättimen monimuotoiset laskeumat ovat naisilla yleisiä. Näitä vaivoja perinteisillä leikkaustekniikoilla hoidettaessa leikkaustulokset ovat olleet epätyydyttäviä sekä tehon että komplikaatioiden ilmaantuvuuden osalta. Ongelmaa on yritetty ratkaista synteettisien verkkojen avulla, mutta verkkojen käytön myötä niihin on havaittu liittyvän myös ongelmia. Tilannetta hankaloittaa myös erilaisten verkkomateriaalien, tekniikoiden ja instrumentaatioiden runsaslukuisuus. Tässä tutkimuksessa selvitettiin neljän rakenteeltaan erilaisen polypropyleenistä valmistetun verkon turvallisuutta ja komplikaatioiden esiintyvyyttä hoidettaessa verkkoavusteisesti naisen virtsankarkailua ja emättimen pohjukan tai emättimen takaseinämän laskeumaa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat verkkoihin liittyvät eroosiot. Virtsankarkailun hoidon subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys selvitettiin käytettäessä tension-free vaginal tape- (TVT) ja transobturator tape (TOT) -tekniikoita. Laskeumien hoidon objektiivinen ja subjektiivinen teho arvioitiin käytettäessä posterior intravaginal sling- (PIVS) ja Elevate®Posterior -tekniikoita. Verkon eroosioiden ilmaantuvuus vaihteli rakenteeltaan erilaisten verkkojen välillä siten, että tiivistä mikroporoottista multifilamenttinauhaa käytettäessä eroosioiden ilmaantuvuus oli 16–25 %, kun taas kevyttä makroporoottista monofilamenttiverkkoa käytettäessä eroosioprosentti oli 0.9. TVT-menetelmällä saavutettiin 84 %:n ja TOT menetelmällä 80 %:n subjektiivinen teho. TVT-potilaista hoitoon tyytyväisiä oli 79 % ja TOT-potilaista 74 %. Posteriorinen IVS saavutti vain 69 %:n objektiivisen tehon pohjukan laskeuman hoidossa. Potilastyytyväisyys oli samaa luokkaa, 62 %. Sen sijaan Elevate®Posterior-menetelmää käytettäessä saavutettiin käytetystä tehon määritelmästä riippuen 84–98 %:n objektiivinen teho. Subjektiivinen teho tällä menetelmällä oli 86 %. Tämän tutkimuksen perusteella tiiviin mikroporoottisen multifilamenttiverkon käyttöön liittyvä verkkoeroosioiden määrä on sietämättömän suuri. Vakiintuneiden TVT- ja TOT-menetelmien subjektiivinen teho ja potilastyytyväisyys ovat hyväksyttäviä. PIVS-metodia käytettäessä sekä objektiivinen että subjektiivinen tulos on huono, kun taas Elevate®Posterior-menetelmän ja siinä käytetyn kevyen verkon käytöstä saadut tulokset ovat lupaavia

Long-term results of a prospective randomized trial comparing tension-free vaginal tape versus transobturator tape in stress urinary incontinence

Abstract Introduction and hypothesis: This study was aimed at investigating the long-term effectiveness of minimally invasive mid-urethral sling (MUS) surgery and at comparing the outcomes between retropubic (tension-free vaginal tape, TVT) and transobturator tape (TOT) methods in the treatment of stress urinary incontinence (SUI) and mixed urinary incontinence (MUI) with a predominant stress component in a long-term follow-up of a randomized controlled trial. Methods: This work is a long-term follow-up study of a previous prospective randomized trial conducted in the Department of Obstetrics and Gynecology at Oulu University Hospital between January 2004 and November 2006. The original 100 patients were randomized into the TVT (n=50) or TOT (n=50) group. The median follow-up time was 16 years, and the subjective outcomes were evaluated using internationally standardized and validated questionnaires. Results: Long-term follow-up data were obtained from 34 TVT patients and 38 TOT patients. At 16 years after MUS surgery, the UISS significantly decreased from a preoperative score in the TVT (11.88 vs 5.00, p<0.001) and TOT (11.05 vs 4.95, p<0.001) groups, showing a good long-term success of the MUS surgery in both groups. In comparing the TVT and TOT procedures, the subjective cure rates did not differ significantly between the study groups in long-term follow-up according to validated questionnaires. Conclusion: Midurethral sling surgery had good long-term outcomes in the treatment of SUI and MUI with a predominant stress component. The subjective outcomes of the TVT and TOT procedures were similar after a 16-year follow-up