Nilkkamurtumapotilaiden postoperatiiviseen kipuun vaikuttavat tekijät

Tiivistelmä. Nilkkamurtumat ovat yleisin työikäisten murtuma, joka vaatii sairaala- ja leikkaushoitoa. Näiden murtumien määrä on kasvussa väestön ikääntymisen myötä. Instabiilit nilkkamurtumat hoidetaan leikkaushoidolla, jotta murtuneet kehräsluut voidaan palauttaa anatomiseen asentoonsa. Leikkauksissa anestesiavaihtoehtoina ovat yleis- tai spinaalianestesia ja molempiin muotoihin liittyvät omat etunsa ja haittansa. Tämän vuoksi anestesiamuodon valinnassa on huomioitava potilaan tilanne kokonaisuutena. Ortopedisiin leikkauksiin, kuten nilkkamurtumaleikkauksiin, liittyy voimakasta leikkauksen jälkeistä kipua, mikä voi muodostua ongelmaksi leikkauksen jälkeen potilaan toipumisen ja mobilisaation kannalta. Usein leikkauksen jälkeinen kipu hoidetaan opioidilääkityksellä. Tämä tutkimus on retrospektiivinen tutkimus, jonka aineistona käytettiin vuonna 2016 Oulun Yliopistollisessa sairaalassa leikattuja aikuisia nilkkamurtumapotilaita, joille oli tehty toimenpidekoodin NHJ10 mukainen kiinnitysleikkaus. Aineisto kerättiin ESKO-potilastietojärjestelmästä tutkittavan potilaskertomuksen ja anestesiakertomuksen perusteella. Aineistomääräksi saatiin 166 potilasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa nilkkamurtumapotilaiden leikkaushoitoon liittyviä tekijöitä ja menetelmiä, mitkä vaikuttavat leikkauksen jälkeiseen akuuttiin kipuun ja opioidikulutukseen. Tärkeimpinä arvioinnin kohteena olivat anestesiamuodon ja leikkausmenetelmän yhteys leikkauksen jälkeiseen opioidilääkityksen määrään ja sairaalassa oloaikaan. Eri tekijöiden vertailussa käytettiin tilastollista analyysia, jolla selvitettiin tekijöiden merkityksellisyyttä. Tutkimuksen perusteella spinaalianestesian saannet potilaat olivat kivuttomampia leikkauksen jälkeen ja heidän opioidilääkitysen määrä heräämössä ja leikkauspäivänä oli puolet pienempi kuin yleisanestesian saaneilla potilailla. Sairaalassa oloaikaan vaikuttivat vammanlaajuus ja leikkaustekniikka. Nilkkamurtumia esiintyi aineistossamme korostuneesti ikääntyvässä väestössä erityisesti naisilla. Leikkaushoitoon liittyviä komplikaatioita olivat haavainfektiot, joille altistavat alkoholin käyttö, diabetes, runsaat perussairaudet ja vammalaajuus

Difference in postoperative opioid consumption after spinal versus general anaesthesia for ankle fracture surgery:a retrospective cohort study

Abstract Background: Surgical treatment of ankle fracture is associated with significant pain and high postoperative opioid consumption. The anaesthesia method may affect early postoperative pain. The main objective of the study was to compare postoperative opioid consumption after ankle-fracture surgery between patients treated with spinal anaesthesia and general anaesthesia. Methods: We reviewed retrospectively the files of 586 adult patients with surgically treated ankle fracture in the years 2014 through 2016. The primary outcome was opioid consumption during the first 48 postoperative hours. Secondary outcomes were maximal pain scores, postoperative nausea and vomiting, the length of stay in the post-anaesthesia care unit, and opioid use in different time periods up to 48 h postoperatively. Propensity score matching was used to mitigate confounding variables. Results: Total opioid consumption 48 h postoperatively was significantly lower after spinal anaesthesia (propensity score-matched population: effect size −13.7 milligrams; 95% CI −18.8 to −8.5; P < .001). The highest pain score on the numerical rating scale in the post-anaesthesia care unit was significantly higher after general anaesthesia (propensity score-matched population: effect size 3.7 points; 95% CI 3.2-4.2; P < .001). A total of 60 patients had postoperative nausea and vomiting in the post-anaesthesia care unit, 53 (88.3%) of whom had general anaesthesia (P = .001). Conclusions: Patients with surgically treated ankle fracture whose operation was performed under general anaesthesia used significantly more opioids in the first 48 h postoperatively, predominantly in the post-anaesthesia care unit, compared with patients given spinal anaesthesia