Kielirikasteinen opetus vieraan kielen taitojen kehittymisen tukena

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on selittää, mitä uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014) mainittu kielirikasteinen opetus tarkoittaa ja miten se voi tukea vieraan kielen taitojen kehittymistä. Kielirikasteinen opetus valikoitui tutkielman aiheeksi sen ajankohtaisuuden vuoksi. Uudessa opetussuunnitelmassa vieraiden kielten opetus tuodaan esille entistä laajemmin ja vieraiden kielen opetukselle tarjotaan muitakin keinoja formaalin kielten opetuksen tueksi. Kielirikasteisessa opetuksessa korkeintaan 25 % minkä tahansa peruskoululuokan opetuksesta toteutetaan vieraalla kielellä ilon, leikillisyyden ja toiminnan kautta. Tässä tutkielmassa kielirikasteisen opetuksen määritelmää tarkastellaan vieraskielisen opetuksen opetusmenetelmien ja vieraan kielen oppimisen ja omaksumisen teorioiden pohjalta. Valittujen menetelmien ja teorioiden pohjalta tarkastellaan myös kielirikasteisen opetuksen hyötyä vieraan kielen taitojen kehittymisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa esitetään konkreettisia keinoja kielirikasteisen opetuksen toteuttamiseksi. Vieraan kielen oppimista ja omaksumista on tutkittu jo vuosikymmenien ajan ja erilaisten teorioiden pohjalta on luotu useita vieraan kielen opettamisen menetelmiä. Tällä hetkellä vieraiden kielten opetuksessa painotetaan vuorovaikutuksellisuutta ja täten myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014) vieraiden kielten opetuksen tavoitteet ja sisällöt ohjaavat aktiiviseen kielenkäyttöön ja luonnolliseen viestintään. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu kielen oppimisen ja omaksumisen teorioihin sekä aihepiiriin liittyviin tutkimuksiin. Mikäli kielirikasteista opetusta toteutetaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2014) asettamien toiminnallisuutta, vuorovaikutuksellisuutta ja leikillisyyttä painottavien tavoitteiden mukaisesti, kielirikasteinen opetus voi tukea oppilaan vieraan kielen taitojen kehittymistä muun muassa muuttaen oppilaan opiskeluasenteita, vähentäen kielipelkoa ja kehittäen suullisia vuorovaikutustaitoja

Kielirikasteinen opetus oppilaan vieraan kielen oppimisen ja motivaation tukena:luokanopettajien näkökulmia

Vieraiden kielten osaamisen merkitys korostuu nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän. Jotta yhteiskunnan monikielinen ja -kulttuurinen tulevaisuus voidaan turvata, on vieraiden kielten taitojen kehittäminen huomioitava myös pedagogiikassa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) tarjoaa yhtenä vieraan kielen opettamisen menetelmänä niin kutsutun kielirikasteisen opetuksen, jossa korkeintaan 25 % opetuksesta on vieraskielistä. Tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien käsityksiä kielirikasteisessa opetuksessa esiintyvistä motivaatiotekijöistä ja niiden vaikutuksista alakouluikäisen vieraan kielen oppimisen motivaatioon. Lisäksi tutkimus tuo esille kielirikasteisen opetuksen muita mahdollisia hyöty- ja haittapuolia, tavoitteita sekä toteutustapoja. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan vieraan kielen oppimisen motivaatioon ja siihen vaikuttaviin tekijöihin liittyvää teoriaa. Toinen tärkeä osa teoreettista viitekehystä on vieraskielisen opetuksen ja sen vaikutusten määritteleminen aiempien tutkimusten pohjalta. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella ja vastauksia on saatu kymmeneltä luokanopettajalta ympäri Suomen. Aineiston analyysiä on ohjannut fenomenografinen tutkimussuuntaus, jossa vastauksia on luokiteltu aineistolähtöisesti kategorioihin ja niiden alaluokkiin. Muodostuneita kategorioita ja niiden alaluokkia on peilattu aiempaan teoriaan ja tutkimustuloksiin luoden tuloksista johtopäätöksiä ja tulkintoja. Kasvaneen motivaation lisäksi kielirikasteisella opetuksella havaittiin myös monia muita vaikutuksia vieraan kielen oppimiselle. Vieraan kielen oppimisen motivaatiota rakentavat vastaajien mukaan erinäiset kontekstiin liittyvät ja henkilökohtaiset motiivit. Tämän tutkimuksen avulla saatiin lisätietoa myös luokanopettajien toteuttaman kielirikasteisen opetuksen luonteesta sen tavoitteiden, määrän ja opetusmenetelmien osalta

Tapaustutkimus omaopettajaohjauksen tarpeista osana holistisen ohjausmallin mukaista ohjausverkostoa korkeakoulussa

Tiivistelmä Korkeakouluohjausta on tärkeää kehittää ja pitää ajan tasalla niin opiskelijan menestymisen kuin nykyajan yksilön ohjaustarpeiden ja muuttuneen tietoyhteiskunnan vaatimien keskeisten työelämätarpeidenkin näkökulmasta. Sosiodynaaminen ohjaus yhtenä vallitsevana ohjausteoriana korostaa ohjauksen merkitystä yksilön kehittymiseen keskittyvänä toimintana, ihmisen kuitenkin väistämättä määrittäessään itseään myös työuransa kautta. Tässä intensiivisessä tapaustutkimuksessa kartoitettiin tarpeita toimivalle omaopettajaohjaukselle osana opiskelijakeskeistä holistista ohjausverkostoa, huomioiden useamman eri ohjaustahon ja opiskelijoiden kokemuksen yksilöhaastatteluiden avulla. Puolistruktruroidut teemahaastattelut analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tulokset osoittavat monenlaisia opiskelijan ohjaukseen suoraan, mutta myös välillisesti, kohdistuvia tarpeita. Iso osa välillisistä tarpeista liittyy opiskelijan ohjausverkostoon. Tulosten paljastamiin opiskelijakeskeisen holistisen ohjauskäytännön tuomiin kipukohtiin esitetään keinoja niin onnistuneen omaopettajatoiminnan kuin koko ohjaussysteemin toiminnan edistämiseksi holistista ohjausmallia hyödynnettäessä.Abstract Various needs for counselling of each individual in this post-modern information society highlight the importance of academic guidance. Sociodynamic counselling, as one of the prevalent counselling theories, emphasizes the role of guidance in individual’s development, recalling also that we are always defining ourselves not only through our personal, but also e.g. through our working life. Throughout this intensive case study, we examined the criteria for high-level tutor teacher action as part of a student-centred holistic guidance system. By utilizing individual interviews, not only the perspectives of students’ and tutor teachers’ but also perspectives of other guidance services as part of the whole guidance system were considered. These semi-structured interviews were analysed by inductive content analysis. The results show various criteria, affecting directly to the high-level guidance of the student. They also show such important criteria that affect the quality of student guidance indirectly. Several of these indirect criteria focus on the guidance system. Throughout the results and revealed challenges of this study, suggestions for development are introduced