Åtgärdsprogram för vattenvården för åren 2022–2027 i Södra Österbotten, Österbotten och Mellersta Österbotten.

Det centrala syftet med vattenvården är att hindra att tillståndet i vattendragen, sjöarna och kustvattnen försämras och att sträva efter att alla vatten uppnår åtminstone god status. Tillståndet i vatten som bedömts ha hög eller god status får inte försämras. För att nå målet planerar och vidtar man åtgärder som förbättrar vattnens status samt följer upp effekterna. I vattenvården beaktar man också målen för havsvården, för hanteringen av översvämnings-risker och för naturskyddet. Vattenvården planeras enligt vattenförvaltningsområden, av vilka det finns sju i Fastlandsfinland. Ett vattenför-valtningsområde bildas av ett eller flera vattendragsområden. Planeringen av vattenvården framskrider i sexårspe-rioder. De första åtgärdsprogrammen som sträcker sig fram till 2015 utarbetades i ett brett samarbete under 2008–2009. Mer information om vattenvården och organiseringen av den inom vattenförvaltningsområdet finns på https://www.ymparisto.fi/sv-FI/Vatten/Vattenskydd/Vattenvardsplanering_och_samarbete/Vattenforvaltningsomraden/Kumo_alvSkargardshavetBottenhavet och i förvaltningsplanen för Kumo älvs-Skärgårdshavets-Bottenhavets vattenförvaltningsområde. I förvaltningsplanen för vattenvården beskrivs lagstiftningen och andra planer och strategier som rör vattenvården mer i detalj. Dessutom har man i vattenförvaltningsplanen gjort en granskning av alternativ för vattenvårdsåtgär-derna i hela vattenförvaltningsområdet

Turve- ja metsätalouden vaikutukset kahden metsäjärven ekosysteemiin : paleolimnologinen piileväanalyysi

Tässä tutkielmassa selvitettiin turvetuotannon ja muun maankäytön aiheuttamia ekosysteemimuutoksia kahdessa keskisuomalaisessa metsäjärvessä, Martinjärvessä ja Iso Kivijärvessä. Tutkimus perustui paleolimnologiseen piileväanalyysiin, joka kattoi aikajakson 1600-luvulta nykypäivään. Martinjärven valuma-alueella on turvetuotantoa, mutta vertailujärvenä toimineella Iso Kivijärven valuma-alueella sitä ei ole. Järvien ominaisuudet ovat paljolti samankaltaisia, molemmat ovat matalia, pieniä humusjärviä. Martinjärvellä piilevien monimuotoisuudessa oli suurempaa luonnollista vaihtelua kuin Iso Kivijärvellä. Iso Kivijärvellä monimuotoisuus ja lajimäärät ovat olleet laskussa 1900-luvun ajan aiempiin vuosisatoihin verrattuna. Molemmat järvet ovat muuttuneet rehevämmiksi. Järvien rehevöitymiskehitys alkoi eroosion voimistumisen, humuksen määrän lisääntymisen ja piilevälajiston muutosten perusteella jo 1930-luvulla. Maatalous oli ensin syynä rehevöitymiskehitykseen ja 1960-luvulta alkaen myös metsätalouden ojitukset. Martinjärvi on ollut lajiston perusteella rehevimmillään 1930-luvulla ja 2000-luvulla. Iso Kivijärvi on ollut rehevimmillään 1970-luvulta vuoteen 2000, mutta myös 2000-luvulla. Turvetuotanto Martinjärven valuma-alueella alkoi 1970-luvun lopussa. Iso Kivijärvi oli rehevämmässä tilassa 1970-luvulla kuin Martinjärvi. Järvien kokonaisfosforipitoisuudet ja lajisto on ollut vuosina 2004–2012 samankaltaista ja molemmat järvet ovat rehevöityneet vielä 2000-luvulla johtuen todennäköisesti metsätalouden kunnostusojituksista. Mallinnetut kokonaisfosforipitoisuudet aliennustavat mitattuja vanhempia pitoisuuksia, mutta vastaavat hyvin viimeaikaisia mitattuja pitoisuuksia vuosilta 2004–2012. Piileväaineiston perusteella voidaan sanoa, että turvetuotannolla ei ole ollut suurempaa vaikutusta Martinjärven ekologisen tilan kehitykseen.In this study, ecosystem changes influenced by peat production and other land use were studied in two central Finland forest lakes, Martinjärvi and Iso Kivijärvi. The study was based on paleolimnological diatom analysis and the period for examination was from the 17th century to this day. There is peat production in the catchment area of Martinjärvi but not in the catchment area of the reference lake Iso Kivijärvi. Properties of the lakes are largely similar, both are shallow small humic lakes. In Martinjärvi, there was more natural variation in diversity of diatoms than in Iso Kivijärvi. In Iso Kivijärvi, the diversity and number of species have been declining in the 20th century compared to earlier centuries. Both lakes are now eutrophic. In both lakes, eutrophication process began already in the 1930`s as indicated by intensification of erosion, increasing quantities of humus and changes in diatom species composition. Agriculture was the first to blame for the eutrophication process and it was followed by forestry related drainage starting in the 1960`s which increased eutrophication. Martinjärvi has been at its most eutrophic phase in the 1930´s and in the 21st century based on diatoms. Iso Kivijärvi had its most eutrophic phase from the 1970´s to year 2000 but also during the 21st century. Peat production at Martinjärvi´s catchment area began at the end of the 1970`s. Iso Kivijärvi was probably more eutrophic than Martinjärvi between 1970`s and year 2000. In both lakes, total phosphorus concentrations and species composition have been similar during recent years (2004-2012) and both lakes have become even more eutrophic during recent years probably due to drainage related to forestry. Modeled total phosphorus concentrations underestimate older measured concentrations but correspond well with the latest measured concentrations during years 2004-2012. Based on the present data of diatom remains, it can be said that peat production has not had any significant effect on the ecological status of Martinjärvi

Vesienhoidon toimenpideohjelma 2022–2027. Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa.

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoito-alue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saata-villa osoitteessa https://www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskeva vaihtoehtotarkastelu vesienhoidon toimenpiteistä. Tämä päivitetty toimenpideohjelma ulottuu vuoden 2027 loppuun asti. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus) ympäristövastuualueen toimialueen toimenpideohjelman suunnittelualueiden sijainti on esitetty kuvassa 1.1. Päivityksen yhteydessä on tehty väliarvio vesien tilasta ja vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Alkuperäinen tavoite, vähintään hyvä vesien tila, piti saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Joidenkin vesien kohdalla on ollut mahdotonta saavuttaa vaadittavia tavoitteita esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin niiden tavoittamiseen voidaan antaa lisäaikaa aina vuoden 2027 loppuun asti