Home blood pressure measurement - epidemiology and clinical application

Verenpaineen kotimittaus − epidemiologia ja kliininen käyttö Kohonnutta verenpainetta, maailmanlaajuisesti merkittävintä ennenaikaiselle kuolemalle altistavaa riskitekijää, ei voida tunnistaa tai hoitaa ilman tarkkoja ja käytännöllisiä verenpaineen mittausmenetelmiä. Verenpaineen kotimittaus on saavuttanut suuren suosion potilaiden keskuudessa. Lääkärit eivät ole kuitenkaan vielä täysin hyväksyneet verenpaineen kotimittausta, sillä riittävä todistusaineisto sen toimivuudesta ja eduista on puuttunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että kotona mitattu verenpaine (kotipaine) on perinteistä vastaanotolla mitattua verenpainetta (vastaanottopaine) tarkempi, ja että se on tehokas myös kliinisessä käytössä. Tutkimme kotipaineen käyttöä verenpainetaudin diagnosoinnissa ja hoidossa. Lisäksi tarkastelimme kotipaineen yhteyttä verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin. Ensimmäinen aineisto, joka oli edustava otos Suomen aikuisväestöstä, koostui 2 120 45–74-vuotiaasta tutkimushenkilöstä. Tutkittavat mittasivat kotipainettaan viikon ajan ja osallistuivat terveystarkastukseen, johon sisältyi kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi sydänfilmin otto ja vastaanottopaineen mittaus. 758 tutkittavalle suoritettiin lisäksi kaulavaltimon seinämän intima-mediakerroksen paksuuden (valtimonkovettumataudin mittari) mittaus ja 237:lle valtimon pulssiaallon nopeuden (valtimojäykkyyden mittari) mittaus. Toisessa aineistossa, joka koostui 98 verenpainetautia sairastavasta potilaasta, hoitoa ohjattiin satunnaistamisesta riippuen joko ambulatorisen eli vuorokausirekisteröinnillä mitatun verenpaineen tai kotipaineen perusteella. Vastaanottopaine oli kotipainetta merkittävästi korkeampi (systolisen/diastolisen paineen keskiarvoero oli 8/3 mmHg) ja yksimielisyys verenpainetaudin diagnoosissa kahden menetelmän välillä oli korkeintaan kohtalainen (75 %). 593 tutkittavasta, joilla oli kohonnut verenpaine vastaanotolla, 38 %:lla oli normaali verenpaine kotona eli ns. valkotakkiverenpaine. Verenpainetauti voidaan siis ylidiagnosoida joka kolmannella potilaalla seulontatilanteessa. Valkotakkiverenpaine oli yhteydessä lievästi kohonneeseen verenpaineeseen, matalaan painoindeksiin ja tupakoimattomuuteen, muttei psykiatriseen sairastavuuteen. Valkotakkiverenpaine ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan täysin vaaraton ilmiö ja voi ennustaa tulevaa verenpainetautia, sillä siitä kärsivien sydän- ja verisuonitautien riskitekijäprofiili oli normaalipaineisten ja todellisten verenpainetautisten riskitekijäprofiilien välissä. Kotipaineella oli vastaanottopainetta vahvempi yhteys verenpainetaudin aiheuttamiin kohde-elinvaurioihin (intima-mediakerroksen paksuus, pulssiaallon nopeus ja sydänfilmistä todettu vasemman kammion suureneminen). Kotipaine oli tehokas verenpainetaudin hoidon ohjaaja, sillä kotipaineeseen ja ambulatoriseen paineeseen, jota on pidetty verenpainemittauksen ”kultaisena standardina”, perustuva lääkehoidon ohjaus johti yhtä hyvään verenpaineen hallintaan. Tämän ja aikaisempien tutkimusten tulosten pohjalta voidaan todeta, että verenpaineen kotimittaus on selkeä parannus perinteiseen vastaanotolla tapahtuvaan verenpainemittaukseen verrattuna. Verenpaineen kotimittaus on käytännöllinen, tarkka ja laajasti saatavilla oleva menetelmä, josta voi tulla jopa ensisijainen vaihtoehto verenpainetautia diagnosoitaessa ja hoitaessa. Verenpaineen mittauskäytäntöön tarvitaan muutos, sillä näyttöön perustuvan lääketieteen perusteella vaikuttaa, että vastaanotolla tapahtuvaa verenpainemittausta tulisi käyttää vain seulontatarkoitukseen.Hypertension, the leading global risk factor for early mortality, can not be detected or treated without accurate and practical methods of BP measurement. Although home blood pressure (BP) measurement enjoys considerable popularity among patients, the lack of evidence needed to assure its place in modern clinical practice has hindered its widespread acceptance among physicians. The objective of this study was to show that home BP measurement is more accurate than conventional clinic BP measurement and can be used effectively in clinical practice. We assessed the use of home BP for diagnosing hypertension and guiding antihypertensive treatment. The association between home BP and hypertensive end-organ damage was also examined. The first study population consisted of a representative sample of the Finnish adult population (2 120 individuals aged 45–74 years). These subjects underwent a clinical interview, electrocardiography and measurement of clinic and home BP. Carotid intima-media thickness (an indicator of atherosclerosis) and arterial pulse wave velocity (an indicator of arterial stiffness) were also measured in two subsets of 758 and 237 subjects, respectively. In a second study cohort, consisting of 98 hypertensive patients, adjustment of antihypertensive treatment was randomized to either daytime ambulatory BP or home diastolic BP. Clinic BP was significantly higher than home BP (mean systolic/diastolic difference was 8/3 mmHg), and the overall agreement between the two methods in diagnosing hypertension was moderate at best (75%). Of 593 subjects with elevated clinic BP, 38% had normal BP at home; so called white-coat hypertension. Hypertension could therefore be overdiagnosed in every third patient in a clinical screening situation. White-coat hypertension was associated with mildly elevated clinic BP, lower body mass index and non-smoking status, but not with psychiatric disease. However, the cardiovascular risk profile of white-coat hypertensives was between that of the normotensives and sustained hypertensives, indicating that white-coat hypertension is not a completely benign phenomenon, and may be a precursor of true hypertension. Home BP was more closely associated with hypertensive end-organ damage (intima-media thickness, pulse wave velocity, and electrocardiographic evidence of left ventricular hypertrophy) than was clinic BP. The adjustment of antihypertensive treatment based on home BP measurement is effective as it led to equally good BP control as did ambulatory BP monitoring, which has been considered by many as the gold standard. On the basis of these results and data from previous studies, it can be concluded that home BP measurement is an improvement over conventional clinic BP measurement. Home monitoring of BP is as a convenient, accurate, and widely available option and may become the method of choice when diagnosing and treating hypertension. A paradigm shift is needed in BP measurement as evidencebased medicine suggests that clinic BP measurement should only be used for screening purposes.Siirretty Doriast

Miten verenpaineen hoitotavoite saavutetaan mahdollisimman monelle?

Pääkirjoitus

Nostaako krooninen tulehdus verenpainetta?

Vaikka verenpainetauti on merkittävin tautitaakan aiheuttaja maailmassa, sen patogeneesia ei tunneta kaikilta osin. Autoimmuunitauteihin liittyy suurentunut verenpainetaudin riski, ja tulehduksen merkitystä verenpainetaudin patofysiologiassa on tutkittu useiden vuosien ajan. Alan tutkimus on harpannut merkittävästi eteenpäin viime vuosikymmenen aikana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että immuunijärjestelmän solut voivat verenpainetaudin esimuotoon liittyvässä tilanteessa siirtyä taudin kehittymisen kannalta keskeisiin kohde-elimiin ja vapauttaa vaurioita ja toimintahäiriöitä aiheuttavia välittäjäaineita kuten sytokiineja, reaktiivisia happiyhdisteitä ja immunoglobuliineja. Patogeneesin kannalta keskeisiä ovat verisuonistossa, keskushermostossa ja munuaisissa tapahtuvat haitalliset muutokset. Verenpainetautiin liittyy lievä tulehdustila, mutta on edelleen osin epäselvää, minkä vuoksi ja miten tulehdus aktivoituu verenpainetaudissa

Targeting Gut Microbiota to Treat Hypertension: A Systematic Review

While hypertension remains the leading modifiable risk factor for cardiovascular morbidity and mortality, the pathogenesis of essential hypertension remains only partially understood. Recently, microbial dysbiosis has been associated with multiple chronic diseases closely related to hypertension. In addition, multiple small-scale animal and human studies have provided promising results for the association between gut microbial dysbiosis and hypertension. Animal models and a small human pilot study, have demonstrated that high salt intake, a risk factor for both hypertension and cardiovascular disease, depletes certain Lactobacillus species while oral treatment of Lactobacilli prevented salt-sensitive hypertension. To date, four large cohort studies have reported modest associations between gut microbiota features and hypertension. In this systematic literature review, we examine the previously reported links between the gut microbiota and hypertension and what is known about the functional mechanisms behind this association

Predictors and Outcomes of Coronary Artery Bypass Grafting: A Systematic and Untargeted Analysis of More Than 120,000 Individuals and 1,300 Disease Traits

Objective: To perform an untargeted data-driven analysis on the correlates and outcomes of coronary artery bypass grafting (CABG).Design: FinnGen cohort study.Setting: The authors collected information on up to 1,327 disease traits before and after CABG from nationwide healthcare registers.Participants: A mixed population and patient sample of 127,911 individuals including 3,784 CABG patients.Interventions: The authors assessed the association between (1) traits and incident CABG and (2) CABG and incident traits using multivariate-adjusted Cox models.Main results: Patients who underwent CABG and were in the fourth quartile of a risk score based on the top predictors of mortality had 12.2-fold increased risk of dying (95% confidence interval [CI], 10.3-14.5) compared with those in the first quartile. Cardiovascular disease (CVD) and CVD risk factors were most strongly associated with incident CABG. However, CABG was associated with death due to cardiac causes (hazard ratio [HR], 3.7; 95% CI, 3.5-4.0) or other causes (HR, 2.5; 95% CI, 2.4-2.7). CABG also was related to increased risk of several non-CVD traits, including anemia (HR, 3.4; 95% CI, 2.8-4.1), gastrointestinal disorders (HR, 2.2; 95% CI, 1.8-2.6), acute renal failure (HR, 4.2; 95% CI, 3.5-5.1), septicemia (HR, 3.6; 95% CI, 3.1-4.1), lung cancer (HR, 2.3; 95% CI, 1.9-2.8), Alzheimer's disease (HR, 2.5; 95% CI, 2.2-2.7), and chronic obstuctive pulmonary disease (HR, 2.5; 95% CI, 2.2-2.9).Conclusions: Known CVD risk factors associate most strongly with incident CABG. However, CABG is associated with increased risk of several, somewhat unexpected, non-CVD traits. More detailed study of these links is warranted to establish potential causality and pathogenesis.</p