BIOMECHANICAL AND PHYSIOLOGICAL ASPECTS OF RIFLE SHOOTING IN SIMULATED BIATHLON COMPETITION

In biathlon competition heart rate levels are commonly approximately 93 % of individual maximum heart rate during skiing. During the shooting heart rate level usually decreases to 61-73 % of maximum (Hoffman & Street, 1992). The result of biathlon competition is mostly affected by VO2max and upper body capacity (Rundell & Bacharach, 1995) and shooting performance including shooting time and accuracy (Hoffman, Gilson, Westenburg & Spencer, 1992). Shooting performance is affected by stability of shooting stance and rifle hold, especially in standing shooting (Groslambert, Candau, Hoffman, Bardy, & Rouillon, 1999). Physical loading diminishes shooting performance the more upper body muscles are involved in exercise (Hoffman, et al. 1992; Groslambert, Candau, Gillot & Rouillon, 1996; Groslambert, et al. 1999). Physical exercise and increasing muscle fatigue results poorer control of balance and shooting posture. Balance control agilities of biathlon athletes have been investigated only by Bozsik, Bretz and Kaske (1995), but connection between balance agilities and shooting result have not been established by any research. The aim of this project was to develop methods for measuring shooting performance in biathlon

Reproduzierbarkeit von Beobachtungen der Trainer beim Schießen auf sich bewegende Ziele

The present study examined the reproducibility of coaches’ observations concerning the behavioural performance in running target shooting. The participants of the study were three male shooting coaches. The coaches had different coaching experience and education. At the time of the study one coach worked as Olympic team head coach (twenty years of experience), the other as Olympic team assistant coach (seven years of experience) and the third one as junior elite coach (two years of experience). The coaches’ task was to evaluate the running target shooting technique of 30 novice shooters from video recordings, taken before and after the training program. In addition to the 60 performances, seven of them were duplicated on videotape in randomised order. The coaches observed the performances using a score-based rating scale including 14 different aspects essential in the running target shooting. The results showed that the reproducibility of observations differed among the three coaches. The coach who was most educated and experienced had the highest intracorrelation between the two evaluations r = .71, (p< .001). The intracorrelations were .44 (p< .001) for the Olympic team assistant coach and .16 (n.s.) for the junior elite coach, respectively. It is concluded that the most experienced and educated coach observed the shooting performance most reproducibly among the three coaches. It is also suggested that even if a coach had been an elite rifle shooter in the past, it does not guarantee the ability to observe the shooting performance reproducibly.Uvod Ovaj rad ispituje ponovljivost trenerskih ocjena bihevioralnih aspekata strijelaca tijekom gađanja u pokretnu metu. Pucanje u pokretnu metu tehnički je zahtjevan sport koji od sportaša zahtijeva dobru ravnotežu, sposobnost anticipacije te dobru usklađenost i koordinaciju oka i pokreta ruke (Viitasalo i sur., 1999). Pucanje u pokretnu metu olimpijska je disciplina u kojoj se pokretna meta kreće na udaljenosti od 10m koz 2 m širok prostor u vremenu od 5 sekundi (sporo kretanje) ili 2,5 sekunde (brzo kretanje). Meta se kreće slijeva nadesno i obrnuto. U ovom je radu gađanje u pokretnu metu odabrano za opažanje iz različitih razloga: strijelac stoji u istoj pozi za vrijeme izvođenja zadataka koje se može podijeliti na različite faze. Sama izvedba ne sastoji se od brzih pokreta, a konačan rezultat gađanja odražava kvalitetu cjelokupne izvedbe. Cilj ovog istraživanja bio je ispitati unutar-ocjenjivačku ponovljivost ocjenjivanja, odnosno stupanj slaganja po kojemu se ocjene svakog pojedinog ocjenjivača slažu s njegovim vlastitim ocjenama u ponovljenim mjerenjima. U radu je korištena strukturirana skala za ocjenjivanje pomoću koje su se opažali razliciti aspekti pucanja u pokretnu metu kod strijelaca početnika. Metoda Ispitanici ovog istraživanja bila su tri trenera sportskog streljaštva. Treneri su imali različito trenersko iskustvo i razinu edukacije. U vrijeme kada je provedeno istraživanje, jedan je trener radio kao glavni trener olimpijskog tima (dvadeset godina trenerskog iskustva), drugi je bio po- moćni trener olimpijskog tima (sedam godina iskustva), a treći je bio trener, i sam nekada juniorski vrhunski strijelac (dvije godine iskus- tva). Zadatak trenera bi je vrednovati tehniku gađanja u pokretnu metu kod 30 strijelaca pocet- nika na temelju video snimaka koje su snimljene prije i nakon provedenog trenažnog programa. Uz 60 osnovnih izvedaba, sedam ih je bilo dva puta snimljeno i rasporebeno na ukupnoj snimci prema slučajnom rasporedu. Treneri su ocjenjivali izvedbe koristeći ocjenjivačku skalu koja je obuhvaćala 14 različitih aspekata važnih za gađanje u pokretnu metu. Brojevi skale od 1-10 razlikovali su dobru od loše izvedbe; viša brojka označava bolju izvedbu. Ponovljenih sedam izvedaba korišteno je za izračun ponovljivosti ocjena svakog trenera zasebno. Rezultati Rezultati su pokazali statistički značajnu razliku intra-korelacija trenerskih ocjena. Kod trenera A (glavni trener olimpijskog tima) utvrđena je najviša povezanost između dviju ocjena (r=.71, p<.001). Intra-korelacija trenera B (pomoćni trener olimpijskog tima) (r=.44, p<.001) niža je nego vrijednost korelacije trenera A, dok je kod trenera C (bivši vrhunski strijelac) dobivena najniža intra-korelacija između ponovljenih ocjenjivanja (r=.16, neznacajno). Sve intrakorelacije računate su za sve čestice skale. Na temelju dobre pouzdanosti ocjena .65<r<.98 (Knudson, 1999) samo je jedan od ispitivana tri trenera pokazao ponovljivost ocjena izvedbe gađanja u pokretnu metu. Taj je trener najeduciraniji i trener s najviše iskustva u odnosu na ostalu dvojicu. Intra-korelacije trenerskih ocjena izvedbe u ovom istraživanju krecu se između .16 do .74. S obzirom na ograničen broj ponovno ocijenjenih izvedaba (7 izvedaba i 14 čestica na skali) dobiveni rezultat ne može se generalizirati. U svjetlu ovog istraživanja sposobnost ocjenjivanja izvedbe gađanja u pokretnu metu čini se zahtjevnim procesom koji traži vještinu, iskustvo i visoku obrazovanost trenera. Mora se uzeti u obzir, međutim, da u ovom istraživanju glavni učinci iskustva i educiranosti nisu posebno istraživani. To bi bilo važno ispitati u budućem istraživanju. Zaključak Može se zaključiti da je najiskusniji i najeduciraniji trener ocjenjivao izvedbu gađanja u pokretnu metu na najkongruentniji način u odnosu na ostala dva trenera, tj. da su se njegove ocje- ne u ponovljenim mjerenjima slagale u najvećoj mjeri. Također se pokazalo da, iako je trener i sam bio vrhunski strijelac u prošlosti, to ne znači da ima sposobnost opažati aspekte izvedbe gađanja na ponovljivo zadovoljavajući način.Diese Studie analysierte die Reproduzierbarkeit von den Benehmensbeobachtungen der Trainer beim Schießen auf sich bewegende Ziele. Die Teilnehmer in dieser Studie waren drei männliche Schießtrainer. Die Trainer hatten unterschiedliche Erfahrungen und unterschiedliche Ausbildung, nämlich, ein Trainer arbeitete als der Haupttrainer für die olympische Mannschaft (zwanzig Jahre Erfahrung), der zweite arbeitete als Hilfstrainer für die olympische Mannschaft (sieben Jahre Erfahrung) und der dritte als der Trainer für Hochleistungsjunioren (zwei Jahre Erfahrung). Die Trainer sollten, indem sie die Videoaufnahmen beobachteten, die vor und nach dem Trainingsprogram gemacht wurden, die Technik von 30 Neulingen beim Schießen auf sich bewegende Ziele bewerten. Zusammen mit 60 Leistungen wurden sieben davon am Videoband dupliziert in der willkürlichen Reihenfolge. Die Trainer beobachteten die Leistungen und verwendeten dabei den sich auf das Resultat basierende Bewertungsmaßstab, der 14 verschiedene für das Schießen auf sich bewegende Ziele wichtige Aspekte enthielt. Die Ergebnisse zeigten, dass die Reproduzierbarkeit von Beobachtungen bei drei Trainern unterschiedlich war. Der Trainer, der sowohl die höchste Ausbildungsstufe als auch die größte Erfahrung hatte, hatte auch die höchste Intrakorrelation zwischen zwei Bewertungen (r = 0,71; p< 0,001). Die Intrakorrelationen waren 0,44 (p< 0,001) für den Hilfstrainer für die olympische Mannschaft, und 0,16 (n.s.) für den Trainer der Hochleistungsjunioren. Daraus folgt, dass der Trainer, der sowohl die größte Erfahrung als auch die höchste Ausbildungsstufe hatte, die beobachteten Schießleistungen am besten reproduzierte. Die Tatsache, dass ein Trainer früher ein Hochleistungsschießer war, ist kein Garantie seiner Fähigkeit, die Schießleistungen reproduzierbar zu beobachten

Finnish late adolescents' physical activity during COVID-19 spring 2020 lockdown

Background Physical activity (PA) is recognised as one of the leading and effective strategies to prevent non-communicable diseases that boosts the immune system to fight against diseases. Closures of schools, sport clubs and facilities because of COVID-19 reduced the opportunities to participate in PA. We aimed to examine physical activity levels of late adolescents, the contexts to be physical active and its changes during the spring 2020 lockdown. Methods A national representative sample of late adolescents in general upper secondary school (n = 2408, females = 64%, mean age = 17.2y, SD = 0.63) completed self-report online surveys on PA behaviours between March and June 2020. Multinominal logistic regression analyses were performed to identify correlates with PA, and decision tree analyses to ascertain the perceived changes on PA during lockdown based on sport club aspirations and levels of PA. Results Among the late adolescents, the distribution of PA frequency was 23% (0-2 days/week), 35% (3-4 days/week), 30% (5-6 days/week) and 12% (7 days/week), and differences between males and females were not statistically significant. Participation in both indoor and outdoor PA were 50 times more likely to report daily PA (OR = 54.28, CI = 15.16-194.37) than non-participation. A quarter of late adolescents were not part of a sports club, yet their PA levels increased. Although sports club members generally perceived they did less PA during lockdown, over a third of sport club members with competitive aspirations reported daily PA. Conclusions Overall, most late adolescents reported their PA levels decreased during lockdown. Findings from this study continue to demonstrate factors associated with PA in the context of the COVID-19 lockdown

Individual- and environmental-related correlates of moderate-to-vigorous physical activity in 11-, 13-, and 15-year-old Finnish children

The objective of this study was to analyze the associations of various individual- and environmental-related factors with subgroups of daily, frequent, moderate and low moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) among children and adolescents. Data were obtained from the Finnish School-age Physical Activity (FSPA) study 2016 from 4677 national representative 11-, 13-, and 15-year-old children and adolescents. MVPA and individual- and environmental-related factors were assessed by a questionnaire and analyzed by two-level logistic regression. Seventeen of the twenty-one variables were statistically significantly associated with MVPA. However, only three variables were statistically significant in all MVPA subgroups, whereby self-directed PA at least twice a week, fewer perceived barriers, and higher peer support increased the odds of participating in more MVPA. The results from this study showed essential differences among the MVPA subgroups, also supporting previous findings, whereby various individual- and environmental-based factors are associated with children and adolescents' levels of MVPA. Challenges to designing and implementing effective interventions are based on the need to account for individual differences within the population, as well as the varied connections between PA with different social and physical environments where children and adolescents' PA takes place. PA interventions with various actions at multiple levels are warranted

Distuinguishing the "truth" in reality TV and "true" cinema

Opinnäytetyön kirjallinen osa pohtii dokumentaarisen elokuvan ja tosi-TV:n eroja ja yhtäläisyyksiä. Kysymys on rajattu koskemaan näiden kahden lajityypin keinoja autenttisen vaikutelman luomiseksi muodon ja teknisen toteutuksen tasolla. Dokumentaarisella elokuvalla ja tosi-TV:llä on osittain samanlaiset lähtökohdat, mutta niiden keinoissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Keskityn tutkimuksessani erityisesti tosi-TV:n muotoon. Lähtökohtana pohdinnalle olen käyttänyt Veijo Hietalan ja Ari Honka-Hallilan esittämää teoriaa televisio-ohjelman autenttisuuden vaikutelmaa lisäävistä indekseistä eli "mittareista". Ohjelman autenttisuutta voidaan Hietalan ja Honka-Hallilan mukaan mitata visuaalisilla, temporaalisilla ja interaktiivisilla indekseillä. Käyn läpi tosi-TV:n kuvan, äänen, rakenteen, leikkauksen ja käsikirjoituksen keinoja autenttisuuden vaikutelman tehostamisessa ja vertaan niitä dokumentaarisen elokuvan vastaaviin keinoihin. Käsittelen myös joitain vain televisiolle ominaisia keinoja luoda autenttisuuden vaikutelmaa, kuten suoran lähetyksen illuusio ja vuorovaikutus katsojan kanssa. Pohdin myös "toisen sukupolven" tosi-TV:lle ominaista tapaa tuoda "tavallisen" ihmisen tunteet televisiodraaman keskiöön. Vaikka tosi-TV:llä ja dokumentaarisella elokuvalla on joitain yhtymäkohtia, ovat ne lajityyppeinä etääntyneet kauas toisistaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että niiden sisältöjen erot olisivat tarkkarajaiset. Myöskään ei ole aina yksiselitteisen selvää, onko jokin tietty ohjelma dokumentti vai tosi-TV-ohjelma. Opinnäytetyöni teososan muodostavat Laulua kauniiden lasten saarelta -nimisen teatterikappaleen videoprojisoinnit. Teatterikappaleessa tehtäväni oli ohjata tosi-TV:tä jäljittelevä kuvaustilanne koko näytelmän ajaksi. Teososan tekeminen on ollut lähtökohtana kirjallisen osan pohdinnoille

The effects of augmented feedback on motor skill learning in shooting : a feedback training intervention among inexperienced rifle shooters

The present study focused on examining the effects of knowledge of performance (KP) on motor skill performance and learning within the context of precision rifle shooting. KP was based on the on-target trajectory of the alignment of the rifle, accompanied by visual or auditory feedback. The effects of KP were evaluated in terms of shooting accuracy, rifle stability, and postural balance. For this purpose, male conscripts (n=58) with limited shooting experience were randomly assigned to the one of the following five groups: a group receiving knowledge of results (KR) with visual KP after each trial, a group receiving KR with visual KP after 50% of the trials, a group receiving KR with auditory KP during 50% of the trials, a group with KR only after each trial, and a non-training control group. The four experimental groups accomplished a 4-week training period during which feedback was provided. No-feedback retention tests were administered at 2, 10, and 40 days after acquisition. The participants with auditory KP during 50% of the trials showed the highest shooting accuracy in all the retention tests. Visual KP after each trial benefited shooting accuracy when compared to reduced frequency of visual KP, or no KP. Furthermore, the participants with high frequency of visual KP performed with significantly lower maximal amplitude of sway when compared to the KR group. The indices for rifle stability did not differentiate among the groups with different visual KP conditions. In all, the present study demonstrated that augmented feedback describing the essential aspect of shooting performance was beneficial for the performance and learning of precision shooting. In particular, auditory KP during 50% of the trials seemed to promote shooting performance among inexperienced shooters. It is concluded that auditory feedback provided concurrently with aiming promoted a shooter’s self-initiated error detection and correction abilities by directing his attention to the critical components of psychomotor regulation.Palautteella on tärkeä merkitys motoristen taitojen oppimisessa. Suorituksesta saatujen omien näkö, kuulo- ja tuntoaistimusten lisäksi oppijan ulkopuolelta tulevalla lisäpalautteella voidaan edistää motoristen taitojen oppimista. Suoritukseen liittyvän ulkoisen palautteen avulla oppijalle voidaan välittää tietoa joko suorituksen lopputuloksesta tai lopputulokseen johtaneista liikemalleista. Kaisu Monosen väitöstutkimuksessa lajina on tarkkuusammunta, joka on hyvä esimerkki monimutkaisesta motorisesta taitosuorituksesta, jonka hallitseminen vaatii vuosia kestävän tavoitteellisen harjoittelun. Lisäksi tarkkuusammunnassa on mahdollista erottaa toisistaan toiminnan varsinainen lopputulos ja lopputulokseen johtaneet liikemallit: suorituksen lopputulosta kuvaa ampumatulos ja suorituksen liikemalleja esimerkiksi aseen vakauteen tai kehon huojuntaan liittyvät muuttujat.- Monimutkaista motorista taitoa harjoiteltaessa suorituksen liikemalleista annettu palaute edistää oppimista enemmän kuin pelkkä tieto suorituksen lopputuloksesta. Ampumatuloksen lisäksi joko näön tai kuulon kautta suoritustekniikastaan ulkoista palautetta saaneiden koehenkilöiden ampumatarkkuus oli parempi verrattuna pelkästään ampumatuloksesta palautetta saaneisiin koehenkilöihin, Mononen havaitsi.Palaute ammuntasuorituksen liikemalleista tai ampumatekniikasta on perinteisesti perustunut valmentajan havainnointiin ja arviointiin. Mononen käytti ulkoisen palautteen apuvälineenä optoelektronista ammunnanharjoittelujärjestelmää. Järjestelmän avulla on mahdollista välittää ampujalle ampumatuloksen lisäksi tietoa aseen piipun liikkeistä sekä visuaalisesti tietokoneen monitorin kautta että auditiivisesti kuulokkeiden kautta äänisignaalin muutoksina.- Oppimisen alkuvaiheessa suorituksen jälkeen annettava palaute edistää taidon oppimista parhaiten, kun se annetaan mahdollisimman monen suorituksen yhteydessä. Suorituksen aikana annettu palaute näyttää edistävän tehokkaasti oppimista silloin, kun sitä annetaan vain osalle suorituksista. Käytännön ammuntaharjoittelua ajatellen tulokset rohkaisevat hyödyntämään uudenlaisia palautejärjestelmiä perinteisten tapojen lisäksi, Mononen summaa.Ulkoisen palautteen vaikutukset motoriseen oppimiseen ovat monen tekijän yhteistulosta. Tehtävän vaikeustaso sekä oppijan taitotaso ohjaavat valitsemaan kulloiseenkin oppimistilanteeseen sopivan palautejärjestelyn. - Ulkoisen palautteen vaikutukset motoriseen oppimiseen eivät ole aina pelkästään positiivisia. Jos oppija saa palautetta liian paljon tai liian usein, voi tämä jopa hidastaa oppimista. Ihannetilanteessa ulkoinen palaute auttaakin oppijaa havaitsemaan ja tulkitsemaan suorituksen luonnollisena seurauksena tulevaa palautetta tehokkaasti. Näin ulkoinen palaute ohjaa oppijan huomiota suorituksen kannalta olennaisiin tekijöihin ja sekä auttaa virheiden tunnistamisessa ja korjaamisessa, Mononen muistuttaa. Tutkimuksen koehenkilöt, varusmiehet, harjoittelivat kolme kertaa viikossa neljän viikon ajan. Harjoittelujakson aikainen ulkoinen palaute koostui sekä ampumatuloksesta että aseen piipun liikeratainformaatiosta tähtäyksen aikana. Harjoittelevat ryhmät näkivät ampumatuloksen jokaisen laukauksen jälkeen, mutta erosivat suoritustekniikasta saamansa palautteen muodon ja määrän suhteen. Kontrolliryhmä osallistui vain ampumatesteihin. Ulkoisen palautteen vaikutuksia ampumasuoritukseen arvioitiin sekä ampumatuloksen että aseen piipun vakautta ja kehon tasapainon hallintaa kuvaavien muuttujien avulla sekä harjoittelun aikana että 2, 10 ja 40 päivää harjoittelun päättymisen jälkeen

The effects of augmented feedback on motor skill learning in shooting : a feedback training intervention among inexperienced rifle shooters

The present study focused on examining the effects of knowledge of performance (KP) on motor skill performance and learning within the context of precision rifle shooting. KP was based on the on-target trajectory of the alignment of the rifle, accompanied by visual or auditory feedback. The effects of KP were evaluated in terms of shooting accuracy, rifle stability, and postural balance. For this purpose, male conscripts (n=58) with limited shooting experience were randomly assigned to the one of the following five groups: a group receiving knowledge of results (KR) with visual KP after each trial, a group receiving KR with visual KP after 50% of the trials, a group receiving KR with auditory KP during 50% of the trials, a group with KR only after each trial, and a non-training control group. The four experimental groups accomplished a 4-week training period during which feedback was provided. No-feedback retention tests were administered at 2, 10, and 40 days after acquisition. The participants with auditory KP during 50% of the trials showed the highest shooting accuracy in all the retention tests. Visual KP after each trial benefited shooting accuracy when compared to reduced frequency of visual KP, or no KP. Furthermore, the participants with high frequency of visual KP performed with significantly lower maximal amplitude of sway when compared to the KR group. The indices for rifle stability did not differentiate among the groups with different visual KP conditions. In all, the present study demonstrated that augmented feedback describing the essential aspect of shooting performance was beneficial for the performance and learning of precision shooting. In particular, auditory KP during 50% of the trials seemed to promote shooting performance among inexperienced shooters. It is concluded that auditory feedback provided concurrently with aiming promoted a shooter’s self-initiated error detection and correction abilities by directing his attention to the critical components of psychomotor regulation.Palautteella on tärkeä merkitys motoristen taitojen oppimisessa. Suorituksesta saatujen omien näkö, kuulo- ja tuntoaistimusten lisäksi oppijan ulkopuolelta tulevalla lisäpalautteella voidaan edistää motoristen taitojen oppimista. Suoritukseen liittyvän ulkoisen palautteen avulla oppijalle voidaan välittää tietoa joko suorituksen lopputuloksesta tai lopputulokseen johtaneista liikemalleista. Kaisu Monosen väitöstutkimuksessa lajina on tarkkuusammunta, joka on hyvä esimerkki monimutkaisesta motorisesta taitosuorituksesta, jonka hallitseminen vaatii vuosia kestävän tavoitteellisen harjoittelun. Lisäksi tarkkuusammunnassa on mahdollista erottaa toisistaan toiminnan varsinainen lopputulos ja lopputulokseen johtaneet liikemallit: suorituksen lopputulosta kuvaa ampumatulos ja suorituksen liikemalleja esimerkiksi aseen vakauteen tai kehon huojuntaan liittyvät muuttujat.- Monimutkaista motorista taitoa harjoiteltaessa suorituksen liikemalleista annettu palaute edistää oppimista enemmän kuin pelkkä tieto suorituksen lopputuloksesta. Ampumatuloksen lisäksi joko näön tai kuulon kautta suoritustekniikastaan ulkoista palautetta saaneiden koehenkilöiden ampumatarkkuus oli parempi verrattuna pelkästään ampumatuloksesta palautetta saaneisiin koehenkilöihin, Mononen havaitsi.Palaute ammuntasuorituksen liikemalleista tai ampumatekniikasta on perinteisesti perustunut valmentajan havainnointiin ja arviointiin. Mononen käytti ulkoisen palautteen apuvälineenä optoelektronista ammunnanharjoittelujärjestelmää. Järjestelmän avulla on mahdollista välittää ampujalle ampumatuloksen lisäksi tietoa aseen piipun liikkeistä sekä visuaalisesti tietokoneen monitorin kautta että auditiivisesti kuulokkeiden kautta äänisignaalin muutoksina.- Oppimisen alkuvaiheessa suorituksen jälkeen annettava palaute edistää taidon oppimista parhaiten, kun se annetaan mahdollisimman monen suorituksen yhteydessä. Suorituksen aikana annettu palaute näyttää edistävän tehokkaasti oppimista silloin, kun sitä annetaan vain osalle suorituksista. Käytännön ammuntaharjoittelua ajatellen tulokset rohkaisevat hyödyntämään uudenlaisia palautejärjestelmiä perinteisten tapojen lisäksi, Mononen summaa.Ulkoisen palautteen vaikutukset motoriseen oppimiseen ovat monen tekijän yhteistulosta. Tehtävän vaikeustaso sekä oppijan taitotaso ohjaavat valitsemaan kulloiseenkin oppimistilanteeseen sopivan palautejärjestelyn. - Ulkoisen palautteen vaikutukset motoriseen oppimiseen eivät ole aina pelkästään positiivisia. Jos oppija saa palautetta liian paljon tai liian usein, voi tämä jopa hidastaa oppimista. Ihannetilanteessa ulkoinen palaute auttaakin oppijaa havaitsemaan ja tulkitsemaan suorituksen luonnollisena seurauksena tulevaa palautetta tehokkaasti. Näin ulkoinen palaute ohjaa oppijan huomiota suorituksen kannalta olennaisiin tekijöihin ja sekä auttaa virheiden tunnistamisessa ja korjaamisessa, Mononen muistuttaa. Tutkimuksen koehenkilöt, varusmiehet, harjoittelivat kolme kertaa viikossa neljän viikon ajan. Harjoittelujakson aikainen ulkoinen palaute koostui sekä ampumatuloksesta että aseen piipun liikeratainformaatiosta tähtäyksen aikana. Harjoittelevat ryhmät näkivät ampumatuloksen jokaisen laukauksen jälkeen, mutta erosivat suoritustekniikasta saamansa palautteen muodon ja määrän suhteen. Kontrolliryhmä osallistui vain ampumatesteihin. Ulkoisen palautteen vaikutuksia ampumasuoritukseen arvioitiin sekä ampumatuloksen että aseen piipun vakautta ja kehon tasapainon hallintaa kuvaavien muuttujien avulla sekä harjoittelun aikana että 2, 10 ja 40 päivää harjoittelun päättymisen jälkeen