Poor long-term outcome in acute coronary syndrome in a real-life setting: Ten-year outcome of the TACOS study

Background: Long-term outcome of the three categories of acute coronary syndrome (ACS) in real-life patient cohorts is not well known. The objective of this study was to survey the 10-year outcome of an ACS patient cohort admitted to a university hospital and to explore factors affecting the outcome.Methods: A total of 1188 consecutive patients (median age 73 years) with ST-elevation myocardial infarction (STEMI), non-ST-elevation myocardial infarction (NSTEMI) or unstable angina pectoris (UA) in 2002–2003 were included and followed up for ≥ 10 years.Results: Mortality for STEMI, NSTEMI and UA patients during the follow-up period was 52.5%, 69.9% and 41.0% (p < 0.001), respectively. In multivariable Cox regression analysis, only age and creatinine level at admission were independently associated with patient outcome in all the three ACS categories when analyzed separately.Conclusions: All the three ACS categories proved to have high mortality rates during long-term followup in a real-life patient cohort. NSTEMI patients had worse outcome than STEMI and UA patients during the whole follow-up period. Our study results indicate clear differences in the prognostic significance of various demographic and therapeutic parameters within the three ACS categories

Expression of sterol regulatory element-binding transcription factor (SREBF) 2 and SREBF cleavage-activating protein (SCAP) in human atheroma and the association of their allelic variants with sudden cardiac death

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Disturbed cellular cholesterol homeostasis may lead to accumulation of cholesterol in human atheroma plaques. Cellular cholesterol homeostasis is controlled by the sterol regulatory element-binding transcription factor 2 (SREBF-2) and the SREBF cleavage-activating protein (SCAP). We investigated whole genome expression in a series of human atherosclerotic samples from different vascular territories and studied whether the non-synonymous coding variants in the interacting domains of two genes, <it>SREBF-2 </it>1784G>C (rs2228314) and <it>SCAP </it>2386A>G, are related to the progression of coronary atherosclerosis and the risk of pre-hospital sudden cardiac death (SCD).</p> <p>Methods</p> <p>Whole genome expression profiling was completed in twenty vascular samples from carotid, aortic and femoral atherosclerotic plaques and six control samples from internal mammary arteries. Three hundred sudden pre-hospital deaths of middle-aged (33–69 years) Caucasian Finnish men were subjected to detailed autopsy in the Helsinki Sudden Death Study. Coronary narrowing and areas of coronary wall covered with fatty streaks or fibrotic, calcified or complicated lesions were measured and related to the <it>SREBF-2 </it>and <it>SCAP </it>genotypes.</p> <p>Results</p> <p>Whole genome expression profiling showed a significant (p = 0.02) down-regulation of <it>SREBF-2 </it>in atherosclerotic carotid plaques (types IV-V), but not in the aorta or femoral arteries (p = NS for both), as compared with the histologically confirmed non-atherosclerotic tissues. In logistic regression analysis, a significant interaction between the <it>SREBF-2 </it>1784G>C and the <it>SCAP </it>2386A>G genotype was observed on the risk of SCD (p = 0.046). Men with the <it>SREBF-2 </it>C allele and the <it>SCAP </it>G allele had a significantly increased risk of SCD (OR 2.68, 95% CI 1.07–6.71), compared to <it>SCAP </it>AA homologous subjects carrying the <it>SREBF-2 </it>C allele. Furthermore, similar trends for having complicated lesions and for the occurrence of thrombosis were found, although the results were not statistically significant.</p> <p>Conclusion</p> <p>The results suggest that the allelic variants (<it>SREBF-2 </it>1784G>C and <it>SCAP </it>2386A>G) in the cholesterol homeostasis regulating SREBF-SCAP pathway may contribute to SCD in early middle-aged men.</p

Glycoprotein IIIa PLA1/A2 polymorphism as a risk factor for coronary thrombosis and sudden cardiac death

Sydänäkkikuolema on yleisin sepelvaltimotaudin ilmaantumismuoto varhaisella keski-iällä. Kuoleman aiheuttajana on tällöin usein äkillinen sepelvaltimoveritulppa ilman aiempaa oireita aiheuttavaa sydänsairautta. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin verihiutaleiden pinnan veritulpan muodostumista säätelevän proteiinin perinnöllisen vaihtelun yhteyttä sydänäkkikuolemaan. Tämän vaihtelun on aikaisemmin osoitettu liittyvän verihiutaleiden tulppautumiskykyyn. Tällaista veritulpan muodostumista edistävää muotoa kantaa joka neljäs suomalainen. Tutkimusaineistona käytettiin 700 keski-ikäisen miehen oikeuslääketieteellistä ruumiinavausaineistoa. Aineistoon sisältyy lähes 300 sydänäkkikuolemaa. Aineiston keruu on suoritettu Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella ja väitöskirjatutkimus Tampereen Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella. Tutkimuksessa todettiin että kyseisen perinnöllistä muotoa kantavilla miehillä on merkittävästi suurentunut riski kuolla sydänperäisesti alle 50-vuotiaana. Sydänkuoleman taustalla todettiin tällöin erittäin usein äkillisen sepelvaltimoveritulpan aiheuttama sydäninfarkti. Edeltävä sepelvaltimotaudin aste näillä miehillä oli kokonaisuudessaan melko vähäinen ja suuri osa heistä on ollut aiemmin sydämensä puolesta oireettomia. Tutkittua proteiinia esiintyy myös verisuonten seinämässä ja samaisen proteiinin perinnöllisen vaihtelun todettiin liittyvän myös sekä sepelvaltimon että vatsa-aortan seinämän rasvaplakkien sidekudoksen määrään. Veritulpalle altistavan muodon todettiin liittyvän vähäisempään sidekudoksen määrään. Tämä altistaa rasvaplakkien repeämiselle ja kyseisen perinnöllisen muodon todettiinkin liittyvän suurentuneeseen revenneiden rasvaplakkien alaan. Tällainen rasvaplakin repeämä käynnistää usein sepelvaltimoveritulpan muodostumisen. Näin havaittiin uusi mahdollinen mekanismi jolla kyseinen perinnöllinen muoto voi altistaa sepelvaltimoveritulpalle ja siten sydänäkkikuolemalle. Tutkimustuloksia saatetaan tulevaisuudessa pystyä hyödyntämään osana sydänsairauksien perinnöllisen riskin suuruuden arviointia ihmisillä joiden suvussa on esiintynyt sydäninfarktista johtuvia kuolemia varhaisella keski-iällä.Sudden death is often the first manifestations of coronary disease in early middle age. It is often due to an acute coronary thrombus. We aimed to study the association between the platelet glycoprotein IIIa PlA polymorphism, known to be associated with platelet aggregability, and sudden cardiac death. Our study population consisted of 700 middle-aged men who were subjected to a medico-legal autopsy. Over 40% of the men had died of cardiac causes, mainly due to coronary disease. We found that carriers of the thrombogenic A2 allele (25% of Caucasian population) were at an increased risk of sudden cardiac death before the age of 50. The underlying coronary pathology in the majority of cases was coronary thrombosis. No association could be found in men over 60. Glycoprotein IIIa is also expressed in vascular smooth muscle cells as a part of another receptor mediating the generation of fibrous tissue to coronary lesions. We found that men with the A2 allele less often possessed fibrous tissue in their coronary as well as aortic lesions. Men with the A2 allele also possessed more complicated coronary lesions possibly because the lack of thick fibrous caps over their fatty lesions may have left the lesions vulnerable to rupture. These findings suggest another possible mechanism, besides increased platelet aggregability, responsible for the association of the A2 allele with coronary thrombosis. These findings may provide useful in the prediction of inherited risk of sudden death in individuals with family history of early sudden death due to coronary disease

Glycoprotein IIIa PLA1/A2 polymorphism as a risk factor for coronary thrombosis and sudden cardiac death

Sydänäkkikuolema on yleisin sepelvaltimotaudin ilmaantumismuoto varhaisella keski-iällä. Kuoleman aiheuttajana on tällöin usein äkillinen sepelvaltimoveritulppa ilman aiempaa oireita aiheuttavaa sydänsairautta. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin verihiutaleiden pinnan veritulpan muodostumista säätelevän proteiinin perinnöllisen vaihtelun yhteyttä sydänäkkikuolemaan. Tämän vaihtelun on aikaisemmin osoitettu liittyvän verihiutaleiden tulppautumiskykyyn. Tällaista veritulpan muodostumista edistävää muotoa kantaa joka neljäs suomalainen. Tutkimusaineistona käytettiin 700 keski-ikäisen miehen oikeuslääketieteellistä ruumiinavausaineistoa. Aineistoon sisältyy lähes 300 sydänäkkikuolemaa. Aineiston keruu on suoritettu Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella ja väitöskirjatutkimus Tampereen Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella. Tutkimuksessa todettiin että kyseisen perinnöllistä muotoa kantavilla miehillä on merkittävästi suurentunut riski kuolla sydänperäisesti alle 50-vuotiaana. Sydänkuoleman taustalla todettiin tällöin erittäin usein äkillisen sepelvaltimoveritulpan aiheuttama sydäninfarkti. Edeltävä sepelvaltimotaudin aste näillä miehillä oli kokonaisuudessaan melko vähäinen ja suuri osa heistä on ollut aiemmin sydämensä puolesta oireettomia. Tutkittua proteiinia esiintyy myös verisuonten seinämässä ja samaisen proteiinin perinnöllisen vaihtelun todettiin liittyvän myös sekä sepelvaltimon että vatsa-aortan seinämän rasvaplakkien sidekudoksen määrään. Veritulpalle altistavan muodon todettiin liittyvän vähäisempään sidekudoksen määrään. Tämä altistaa rasvaplakkien repeämiselle ja kyseisen perinnöllisen muodon todettiinkin liittyvän suurentuneeseen revenneiden rasvaplakkien alaan. Tällainen rasvaplakin repeämä käynnistää usein sepelvaltimoveritulpan muodostumisen. Näin havaittiin uusi mahdollinen mekanismi jolla kyseinen perinnöllinen muoto voi altistaa sepelvaltimoveritulpalle ja siten sydänäkkikuolemalle. Tutkimustuloksia saatetaan tulevaisuudessa pystyä hyödyntämään osana sydänsairauksien perinnöllisen riskin suuruuden arviointia ihmisillä joiden suvussa on esiintynyt sydäninfarktista johtuvia kuolemia varhaisella keski-iällä.Sudden death is often the first manifestations of coronary disease in early middle age. It is often due to an acute coronary thrombus. We aimed to study the association between the platelet glycoprotein IIIa PlA polymorphism, known to be associated with platelet aggregability, and sudden cardiac death. Our study population consisted of 700 middle-aged men who were subjected to a medico-legal autopsy. Over 40% of the men had died of cardiac causes, mainly due to coronary disease. We found that carriers of the thrombogenic A2 allele (25% of Caucasian population) were at an increased risk of sudden cardiac death before the age of 50. The underlying coronary pathology in the majority of cases was coronary thrombosis. No association could be found in men over 60. Glycoprotein IIIa is also expressed in vascular smooth muscle cells as a part of another receptor mediating the generation of fibrous tissue to coronary lesions. We found that men with the A2 allele less often possessed fibrous tissue in their coronary as well as aortic lesions. Men with the A2 allele also possessed more complicated coronary lesions possibly because the lack of thick fibrous caps over their fatty lesions may have left the lesions vulnerable to rupture. These findings suggest another possible mechanism, besides increased platelet aggregability, responsible for the association of the A2 allele with coronary thrombosis. These findings may provide useful in the prediction of inherited risk of sudden death in individuals with family history of early sudden death due to coronary disease

Glycoprotein IIIa P1a polymorphism associates with progression of coronary artery disease and with myocardial infarction in an autopsy series of middle-aged men who died suddenly

Syventävä työ ei kirjastoss

Glycoprotein IIIa P1a polymorphism associates with progression of coronary artery disease and with myocardial infarction in an autopsy series of middle-aged men who died suddenly

Syventävä työ ei kirjastoss