”Aikahan toki parantaa aika paljo haavoja, mutta eihän se kaikkia, arvethan siitä jää.”:vanhempien kokemuksia avioeron käsittelemisestä perhetasolla

Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on saada tietoa avioeron vaikutuksista lapseen ja hänen elämäänsä vanhemman kuvailemana. Lähestymme aihetta vanhempien kokemuksien kautta tutkien lasta ja hänen uutta arkea avioeron jälkeen. Vaikka lapsi on tutkimuksemme keskiössä, tutkimme myös vanhempien kokemuksia omasta avioliitosta ja avioerosta, sillä niillä on yhteys lapsen erosta selviytymiseen sekä uuden arjen kokemiseen. Nykypäivänä avioerot ovat hyvin yleisiä ja ne koskettavat Suomessa tuhansia perheitä vuosittain. Avioero on koko perheen kriisi ja näin ollen se koskettaa merkittävästi myös lapsia. Avioerolla on todettu olevan monimuotoisia vaikutuksia lapseen ja ne ilmenevät jokaisessa lapsessa yksilöllisesti. Pro gradu -tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Taustalla vaikutti fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusote, josta johdettiin fenomenologinen lähestymistapa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimukseen osallistui viisi naista ja viisi miestä, joiden lapset olivat alle 18-vuotiaita avioerotilanteessa. Haastateltavien avioeroista oli kulunut aikaa 0,5–23 vuotta. Haastateltavien eroperheissä oli kaikkiaan 24 lasta, jotka olivat avioerohetkellä 3–14-vuotiaita. Haastatteluun osallistujat saimme erilaisten nettisivustojen sekä omien tuttavaverkostojen kautta. Haastattelut toteutettiin kasvokkain yhtä lukuun ottamatta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin etsien tutkimuskysymyksiin vastauksia. Tutkimustulosten mukaan vanhempien avioliiton laatu on yhteydessä siihen, millainen kokemus avioero on ja millaista on avioeron jälkeinen vanhempien välinen yhteistyö. Avioerokokemuksiin vaikuttavat myös avioeron taustalla olevat syyt. Lähes kaikki vanhemmat kokivat, että avioero oli oikea ratkaisu. Ainoastaan joissakin lasta koskevissa asioissa vanhemmat olisivat mielestään voinut toimia toisin tai huomioida lasta paremmin. Vanhempien mukaan avioero näkyi lapsissa monilla tavoilla joko heti avioeron jälkeen tai vasta myöhemmin. Haastetta vanhemmille toi erottaa avioeron vaikutukset ja normaaliin kehitykseen kuuluvat asiat toisistaan. Avioeron jälkeinen uusi arki koettiin usein haastavaksi, erityisesti uusperheen tuomien muutosten vuoksi. Vanhemmat kokivat, että lapsi tarvitsee aikaa sopeutuakseen avioeroon ja selviytyäkseen siitä. Avioeroprosessin eri vaiheissa vanhempien tulee muistaa huomioida lapsi, jotta hänen selviytymisensä on mahdollista. Sukupuolten välillä on havaittavissa jonkin verran eroavaisuuksia siinä, miten he kokevat avioeron ja sen vaikutukset lapseen. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista voidaan todeta, että avioerokokemukset voidaan nähdä hyvin yksilöllisinä ja henkilökohtaisina kokemuksina, mutta niissä on kuitenkin nähtävissä avioeroprosessin perusluonne. Yksilöllisyydestä johtuen vanhemmille eikä lapsille ole olemassa yhtä oikeaa tapaa avioeron hoitamisessa ja siitä selviytymisessä

Lapsi avioerotilanteessa

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää avioeron vaikutuksia lapseen sekä lapsen tapoja käsitellä avioeroa. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka lasta tulisi tukea avioerotilanteessa. Jotta lasta on mahdollista tukea, kasvattajalla tulee olla ymmärrystä avioeron vaikutuksista lapseen sekä lapsen tavoista käsitellä tätä haastavaa elämäntilannetta. Aihetta lähestytään käsittelemällä avioeroa prosessina. Tutkielma käsittelee edellä mainittujen tutkimuskysymysten teoriapohjana kriisiä, avioeron yleisyyttä sekä avioeron vaiheita. Tämän lisäksi esiin tuodaan parisuhteen ja perheen kehitysvaiheiden merkitystä avioeroon vaikuttavana tekijänä. Kandidaatintutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka toteutetaan narratiivisena yleiskatsauksena. Lähdeaineistona toimivat sekä suomalaiset että kansainväliset lähteet. Avioerolla on paljon negatiivisia vaikutuksia lapseen ja ne näkyvät yksilölle ominaisilla tavoilla. Avioeron vaikutukset ja niiden ilmentymisen ajankohta ovat yksilöllisiä riippuen lapsen iästä, persoonasta ja asemasta perheessä. On myös tilanteita, joissa avioero voi olla positiivinen mahdollisuus, kuten riita- tai väkivaltatapauksissa. Keskeisimmät lapsen erosta selviytymiseen vaikuttavat tekijät ovat perhe-elämän laatu ennen eroa, vanhempien yhteistyökyky eron jälkeen sekä vanhempien toiminta erotilanteessa. Nämä asiat yhdessä ja lapsen omat kokemukset erosta vaikuttavat lapsessa syntyneisiin tuntemuksiin ja erosta selviämiseen. Lapsen tukemisessa avainasemassa ovat aikuisten avoimuus ja rehellisyys. Lapsen tulee saada tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä hänen kokemuksensa ja tunteensa tulee hyväksyä. Yhdessä keskusteleminen ja avioeron käsitteleminen voivat vähentää lapsessa syntyneitä väärinkäsityksiä, esimerkiksi syyllisyyden kokemisessa. Vanhempien lisäksi lapsi voi tarvita opettajaa tueksi avioerokriisistä selviytymisessä