Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Cover crops can reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotations and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereals. The effect of annual undersowing on soil nitrate N was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals during six successive seasons, and a pure stand of cereal was grown in two years after that. In all years, the soil nitrate N was measured in late autumn, and in addition in different times of the season in last four years. The effect of undersowing on soil NO3-N content was generally low, but in one season when conditions favoured high N leaching, westerwold ryegrass decreased soil NO3-N. The negligible increase of N leaching risk in connection with undersowing clovers, associated with late autumn ploughing, supports the use of clovers to increase the cereal grain yield. The highest levels of soil NO3-N were recorded at sowing in spring irrespective of whether a crop was undersown or not. NO3-N contents were higher in sandy soil than in silt. Undersowing can be done annually in cereal cultivation either to fix or catch N. No cumulative effects on soil nitrate N were associated with undersowing after six years.;Viljan aluskasveja käytetään sekä typen huuhtoutumisenestämiseen että typen tuottamiseen. Ensin mainittuun tarkoitukseen sopivia ovat heinät ja jälkimmäiseen ilmakehästä typpeä sitovat apilat. Tutkimuksessa selvitettiin, miten toistuva aluskasvien käyttö vaikuttaa herkästi huuhtoutuvan nitraattitypen määrään maassa kahdella huuhtoutumisherkkyydeltään erilaisella maalajilla. Aluskasvien merkitystä typen huuhtoutumisriskin kannalta arvioitiin myöhäissyksyllä otettujen maanäytteiden avulla. Lisäksi tutkimuksen loppuvuosina maan nitraattitypen muutoksia seurattiin ottamalla näytteitä typen huuhtoutumisen ja käytön kannalta kriittisinä ajankohtina. MTT:n Laukaan ja Pälkäneen tutkimusasemilla viljeltiin puna-apilaa, valkoapilaa, puna-apilan ja nurminadan seosta sekä westerwoldin raiheinää kuusi vuotta toistuvasti kevätviljan aluskasvina. Nitraattitypen määrä maassa loppusyksyllä ei yleensä ollut suuri, eikä myöskään aluskasvien vaikutus siihen. Vaikka valkoapila usein lisäsi ja westerwoldin raiheinä vähensi nitraattitypen määrää, niiden merkitys typen huuhtoutumisriskin kannalta oli normaalisti vähäinen. Raiheinä kuitenkin vähensi nitraattitypen määrää selvästi silloin, kun olot sekä heinän kasvun että huuhtoutumisen kannalta olivat edulliset. Aluskasvimenetelmään liittyvä myöhäinen syyskyntö oli ilmeisesti osasyy siihen, että apiloiden typpi ei ehtinyt vapautua huuhtoutumiselle alttiiseen muotoon ennen talven tuloa. Yleensäkin nitraattitypen määrä oli suurimmillaan kevätkylvön aikaan, eli typpi mineralisoitui lähellä optimaalista ajankohtaa viljan käytön kannalta. Toisaalta nitraattitypen määrän voimakas kasvu roudan sulamisen ja kylvön välillä voi merkitä myös huuhtoutumisriskiä. Typen keräämisen kannalta voisikin herkästi huuhtoutuvilla mailla olla enemmän hyötyä talvehtivasta heinäkasvista kuin yksivuotisesta raiheinästä. Pitkäaikaisvaikutuksia ei kuusi vuotta kestäneestä aluskasvien käytöstä havaittu. Vaikka typen huuhtoutuminen Suomen oloissa on usein pientä verrattuna eteläisempiin viljelyalueisiin, on täälläkin tilanteita, jolloin huuhtoutuminen on merkittävää. Huuhtoutumisen riskiä voidaan pienentää viljelemällä heinää viljan aluskavina. Apiloita voidaan toistuvastikin viljellä aluskasveina sitomaan viljojen käyttöön typpeä ilman että typen huuhtoutumisen riski oleellisesti kasvaa aluskasvittomaan viljelyyn nähden. Syyskyntö on silloin tehtävä niin myöhään kuin maan rakennetta vaarantamatta on mahdollista

Effect of annually repeated undersowing on cereal grain yields

Cover crops can be used to reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotation and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereal cropping. The effect of annual undersowing on cereal grain yield and soil mineral N content in spring was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals in the same plots in six successive seasons, and their effects on cereal yield were estimated. Annual undersowing with clovers increased, and undersowing with westerwold ryegrass decreased cereal grain yields. The grain yield was only slightly lower with a mixture of red clover and meadow fescue than with red clover alone. Westerwold ryegrass did not affect soil mineral N content in spring and the increase attributable to clovers was small. The mixture of red clover and meadow fescue affected similarly to pure red clover. Soil fertility was not notably improved during six years of undersowing according to grain yield two years later.Sadonkorjuun jälkeistä typen huuhtoutumista voidaan estää keräämällä typpeä tarkoitusta varten kylvettyjen kasvien avulla. Suomen kasvukausi ei ole riittävän pitkä maan vapaata typpeä keräävän kasvuston perustamiseen viljan puinnin jälkeen, vaan on käytettävä aluskasveja. Ihanteellinen aluskasvi kilpailee heikosti viljaa vastaan, mutta kasvaa voimakkaasti viljan puinnin jälkeen. Apilat aluskasveina tuottavat typpeä viljelykiertoon.Tutkimuksessa selvitettiin, miten toistuva aluskasvien käyttö vaikuttaa viljojen jyväsatoon ja mineraalitypen määrään maassa kylvöaikaan. Kun aluskasveja viljellään vuosittain samalla paikalla, viljan satoon vaikuttavat samanaikaisesti kasvilajien välinen kilpailu kasvustossa ja edellisen vuoden aluskasvi esikasvina. Viljelyn monipuolistaminen aluskasvien avulla voi pidemmällä aikavälillä myös parantaa maan kasvukuntoa ja siten lisätä viljasatoa. MTT:n Laukaan ja Pälkäneen tutkimusasemilla viljeltiin puna-apilaa, valkoapilaa, puna-apilan ja nurminadan seosta sekä westerwoldin raiheinää kuusi vuotta toistuvasti kevätviljan aluskasvina. Apilat lisäsivät viljan jyväsatoa keskimäärin 250-400 kg ha-1 toisesta koevuodesta lähtien. Edellisen vuoden apilasta vapautui typpeä viljan käyttöön, eikä kasvava apila kilpaillut voimakkaasti viljaa vastaan. Westerwoldinraiheinän aiheuttama kilpailu pienensi viljan jyväsatoa yli 200 kg ha-1. Nurminadan merkitys puna-apilan yhteydessä oli pieni, sillä seos oli apilavaltainen. Viimeisen vuoden jyväsatojen perusteella aluskasvien viljely ei oleellisesti parantanut koekenttien kasvukuntoa. Aluskasvien käyttöön liittyvä myöhäinen syyskyntö ilmeisesti edesauttoi aluskasvien typen vapautumista sopivaan aikaan. Apiloiden toistuva viljely aluskasveina onkin hyvin Suomen oloihin sopiva menetelmä. Heiniäkin voidaan viljellä toistuvasti aluskasveina maan kasvipeitteisyyden lisäämiseksi ja ravinteiden keräämiseksi. Westerwoldinraiheinän sijaan tulisi kuitenkin käyttää lajeja, jotka kilpailevat vähemmän viljan kanssa ja kasvavat voimakkaammin syksyllä. Tällaisten lajien toistuvan käytön merkitystä maan ja viljojen typpitalouteen tulisi tutkia. Typpilannoituksen määrällä ei ollut suurta merkitystä aluskasvien vaikutuksen kannalta. Apiloiden vaikutus jyväsatoon ja maan mineraalitypen määrään näytti kuitenkin usein olevan voimakkain kun lannoitetyppeä ei annettu

Soil nitrate N as influenced by annually undersown cover crops in spring cereals

Cover crops can reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotations and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereals. The effect of annual undersowing on soil nitrate N was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals during six successive seasons, and a pure stand of cereal was grown in two years after that. In all years, the soil nitrate N was measured in late autumn, and in addition in different times of the season in last four years. The effect of undersowing on soil NO3-N content was generally low, but in one season when conditions favoured high N leaching, westerwold ryegrass decreased soil NO3-N. The negligible increase of N leaching risk in connection with undersowing clovers, associated with late autumn ploughing, supports the use of clovers to increase the cereal grain yield. The highest levels of soil NO3-N were recorded at sowing in spring irrespective of whether a crop was undersown or not. NO3-N contents were higher in sandy soil than in silt. Undersowing can be done annually in cereal cultivation either to fix or catch N. No cumulative effects on soil nitrate N were associated with undersowing after six years.

Effect of annually repeated undersowing on cereal grain yields

Cover crops can be used to reduce leaching and erosion, introduce variability into crop rotation and fix nitrogen (N) for use by the main crops. In Finland, undersowing is a suitable method for establishing cover crops in cereal cropping. The effect of annual undersowing on cereal grain yield and soil mineral N content in spring was studied at two sites. Red clover (Trifolium pratense L.), white clover (Trifolium repens L.), a mixture of red clover and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), and westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) were undersown in spring cereals in the same plots in six successive seasons, and their effects on cereal yield were estimated. Annual undersowing with clovers increased, and undersowing with westerwold ryegrass decreased cereal grain yields. The grain yield was only slightly lower with a mixture of red clover and meadow fescue than with red clover alone. Westerwold ryegrass did not affect soil mineral N content in spring and the increase attributable to clovers was small. The mixture of red clover and meadow fescue affected similarly to pure red clover. Soil fertility was not notably improved during six years of undersowing according to grain yield two years later

Challenges to the implementation of dual apprenticenships in OECD countries: A literature review

The good economic performance and low levels of youth unemployment in countries with dual vocational education and training (VET) systems have provided good arguments to the advocates of dual apprenticeships as a global role model. Many governments in the Global North have started to show great interest in adopting dual apprenticeships in their own national contexts with the aim of improving the employability of young adults and smoothening transitions from education to work. However, evaluation studies have demonstrated that the transfer of these international good practices to different local contexts is quite problematic, making necessary to understand how different designs of dual apprenticeship programmes interact with the social and economic contexts in which they are implemented, and how social actors react to these interventions. This literature review has systematised international evidence on some of the challenges and dilemmas that governments in OECD countries face when they want to implement large-scale dual apprenticeship programmes. We suggest that the main challenge they face is to make dual apprenticeships attractive to both employers and students. We conclude that the difficulty of reconciling these two goals is one of the main reasons for most of these interventions to remain as small-scale innovations and not reaching the systemic level